Kesällä 2008 olimme Japanin reissun innoittamana varanneet risteilyn Karibialle maaliskuussa 2009. Bongasimme matkaidean itse asiassa Olympian matkaesitteestä("New York ja eteläinen Karibia") ja pihejä ihmisiä kun ollaan, päätimme tehdä reissun itse.

Saimme Finnairin suorat lennot New Yorkiin suht edullisesti ja Maaret varasi risteilyn suoraan Royal Caribbeanilta, jolloin säästimme kokonaiskustannuksissa n. 800 €/nuppi. Tämä tosin on vain karkea arvio, sillä maksoimme itse hotellit, kuljetukset ja juomarahat. Lisäksi vietimme New Yorkissa pari päivää enemmän, jolloin rahaa kului kiitettävästi.

New York

Matkaan lähdettiin taas kerran rakkaalta Hki-Vantaan lentoasemalta ja n. 8h lennon jälkeen laskeuduimme JFK:lle. Enoni vinkkasi ennen matkaa, että kannattaa ottaa Yellow Cab kentältä keskustaan, sillä muut taksit suorastaan ryöstävät turisteilta rahat. Heti lentokentän ulko-ovilla yrittikin joku tarjota kyytiä, mutta marssimme suoraan Yellow Cab -taksijonoon ja matka JFK:lta Manhattanille maksoi n. 50 taalaa.

Manhattanin labyrinttia.

Majoituspuoli New Yorkissa hoitui Pennsylvania-hotellissa, joka sijaitsee aivan Penn stationin ja Madison Square Gardenin vieressä. Ei mikään über-luksus majapaikka, mutta ihan mukava.

Heti hotelliin saavuttuamme jouduimme odottelemaan sisäänkirjautumista, koska aula oli täynnä jonkun yliopistokoripallojoukkueen kannattajia torvineen ja rumpuineen. Jenkit kun eivät ole mitään hiljaista kansaa, niin meteli oli sen mukaista. Ensimmäisenä yönä osa noista kannattajista sattui vielä sopivasti asumaan samassa kerroksessa meidän kanssa ja päättivät järjestää koko yön kestävät kekkerit..

New Yorkin päivät sujuivat lepposasti nähtävyyksiä katsellessa ja tietysti shoppaillessa. Kaupungin metroverkko on hyvin kattava ja alussa saattaa tuntua sekavalta, mutta loppuen lopuksi kartta on hyvin looginen ja selkeä. Sitä kannattaa siis käyttää.

Nähtävyyksistä..

Vapauden patsas

Vapauden patsasta kannattaa lähteä tarkkailemaan ilmaisella Staten Islandin lautalla, joka lähtee Manhattanin eteläkärjestä. Metrolla Battery Parkiin ja siitä 100 m kävelleen itään päin. Jos pinkka on kohillaan, niin voi toki ottaa myös helikopterilennon.

Vapauden patsas kuvattuna Staten Islandin lautalta.

Empire State Building

Ostimme liput kyseiseen rakennukseen hotellimme respasta ja yrittivät kovasti myydä VIP-lippua, jolla pääsee jonon ohi ja ihan ylimmälle näköalatasanteelle. Jos et ole sesonkiaikaan NYCissä, niin tavallinen lippu riittää vallan mainiosti. VIP-lippu maksoi muistaakseni 40$ ja tavallinen 25$. Otimme tavalliset liput ja jonoa ei ollut nimeksikään. Kävimme 86. kerroksessa ihailemassa Manhattania ja se riitti varsin hyvin. Korkeampi tasanne sijaitsee 102. kerroksessa, mutta ei uskoakseni tarjoa sen suurempaa elämystä.
 
Chrysler Building ja Empire State Building.

Ground Zero

Aidattu rakennustyömaa, joka tarjoaa erilaisia tunnetiloja lähinnä mielikuvissa sortuvista WTC-torneista ja valokuvia. Mitään sen kummempaa ei paikalla tietääkseni ole.

 
Pilvenpiirtäjiä Ground Zeron vieressä.

Dakota building ja Central Park

Rauhan miehenä oli allekirjoittaneen pakko tehdä eräänlainen pyhiinvaellusmatka Dakota-rakennuksen luo, jossa itse John Lennon asui ja murhattiin. Rakennus sijaitsee aivan Central Parkin vieressä, joten päivä menee mukavasti kävelessä. Dakotasta hieman pohjoiseen sijaitsee kuuluisa Luonnon historian museo, jossa voi tutustua mm. dinosauruksen luurankoon. Museoon voi tutustua myös Ben Stiller elokuvassa "Night at the museum".
 
John Lennonin kuolinpaikka ja Strawberry fields Central Parkissa.

Central Parkiin kannattaa varata aikaa, sillä se on iso. Jos jalat puutuu, on tarjolla vossikkaa ja fillarivossikkaa. Puistossa on lampia, joissa voi soudella, ihmisiä jotka maalailevat tauluja yms. Kauniilla säällä erittäin kaunis paikka.

Maaret hodarilla Central Parkissa.

Time Square

Kannattaa käydä vilkaisemassa illalla kun aurinko on laskenut. Melkoinen "Las Vegas" välkkyvine mainostauluineen.

Maaret ja NYPD Time Squarella.

Time Square illalla.

Shoppailua

Netistä löytänee paljon infoa kaupungin ostosmahdollisuuksista, mutta vaatteita kannattaa käydä hakemassa Woodburysta, johon tosin on n. tunnin ajomatka bussilla. Paikka on kuin pieni kylä liikkeineen ja hinnat mukavan alhaiset koto-Suomeen verrattuna. Manhattanilta löytyy sitten tavarataloja yms.

Ja sitten itse risteilyyn..

Laivamme(Explorer of the seas) lähtöajaksi oli ilmoitettu klo 16.00 ja lähtöpaikka oli New Jerseyn puolella oleva Bayonnen satama. Otimme taksin hotellilta kohti satamaa ja alkumatka sujui varsin hyvin, kunnes huomasimme ettei kuski tiennyt missä paikka sijaitsee. Sen lisäksi kuski tykkäsi kertoa ehkä vähän liikaakin omasta elämästä ja siitä kuinka on ollut vankilassa yms. Kaiken kukkuraksi jumiuduimme vielä ruuhkaan, mutta lopulta pääsimme kuitenkin hyvin perille ja vielä ajoissa.

Satamassa jätimme laukut satamavirkailijoille ja menimme turvatarkastuksen läpi. Royal Caribbean ilmoittaa säännöissään, ettei laivaan saa viedä omia alkoholijuomia ja rangaistuksena voi olla koko risteilyn peruuntuminen. Kokemuksesta tiesimme kuitenkin, ettei laukkuja syynätä niin tarkasti, joten olimme pakanneet mukaan hieman omia eväitä. Olimme myös etukäteen tilanneet neljä viinipulloa hyttiin.

Vihdoin pääsimme laivaan ja fiilis oli mahtava, kun astuimme hyttiin sisään. Hytti oli lähes samanlainen kuin pari vuotta aikaisemmin ja edelleen vinkkinä kaikille risteilyä suunnitteleville: Ottakaa parvekkeellinen hytti!

Kuten jo mainitsin, fiilis oli uskomaton kun avasimme viinipullon ja kippistimme parvekkeella alkavalle reissulle. Hissukseen laiva lähti lipumaan kohti avomerta Manhattanin siluetin saattelemana ja Vapauden patsaan valvovan silmän alla. Edessä olisi 12 päivää pelkkää ihanaa..

Kapteenin illallinen toisena risteily-iltana.

Explorer Of The Seas

Suomessa rakennettu loistoristeilijä otettiin käyttöön vuonna 2000 ja on hyvin samanlainen kuin esim. Freedom Of The Seas. Uivassa kaupungissa riittää tekemistä ja aktiviteetteja, eikä aika tule pitkäksi edes 12 pv kestävällä risteilyllä. Palvelu on hyvää ja ohjelmaa on joka päiväksi ja illaksi. Miinuspuolina voisi mainita kohtalaisen ruoan ja trubaduurien keikkasetit. Ruoka on siis syötävää, mutta ei mitään "jumalaisen hyvää". Trubaduurit ovat todella taitavia, mutta soittavat joka ilta samat kappaleet läpi, joka tietysti kyllästyttää innokasta live-musiikin kuuntelijaa. Diskohileiden ei myöskään kannata odottaa kovaa meininkiä, sillä laivalla seilaa lähinnä kokeneempaa ihmislajin edustajaa.

Explorer Of The Seas Dominicalla.

Joka tapauksessa laiva on moderni ja viihtyvyyteen on panostettu mukavasti. Kannella on viihtyisät allasalueet, koripallokenttä, kiipeilyseinä, minigolf ja golf-simulaattori yms.

Laivan promenade.

Puerto Rico

New Yorkista lähdettyämme, seilasimme merellä pari päivää kohti Karibiaa, kunnes saavuimme San Juaniin Puerto Ricoon. Yhdysvalloille kuuluva itsehallintoalue lumosi kauneudellaan ja arkkitehtuurillaan, ja esittäytyipä pari delfiiniäkin satama-altaassa.

Linnoitus Puerto Ricossa.

Laivamme telakoitui San Juaniin iltapäivällä ja lähdimme kävelyretkelle. Talot olivat pirteän värikkäitä ja maisemat muutenkin kohdallaan. Vaimo halusi myös shoppailla ja sovimme, että olen makutuomarina olut-palkalla, joten kylmä Budweiser maistui erittäin raikkaalta paikallisessa ravitsemusliikkeessä. Pitipä muutamaa kaveria vielä muistuttaa tekstiviestillä asiasta..
 
Puerto Ricon arkkitehtuuria.

Loppuen lopuksi näimme saaresta vain murto-osan, joten todellista mielikuvaa emme saaneet. Suosittelen kuitenkin vähäisenkin kokemuksen perusteella.

Iltakuva satamasta.

Neitsytsaaret(U.S)

San Juanista matka jatkui yön yli kohti Yhdysvaltojen Neitsytsaaria, jossa laivamme parkkeerasi St. Thomasin satamaan. Olimme varanneet hyttimme TV:n kautta opastetun kiertoajelun, jolle lähdimme heti aamulla.

Aamupäivä meni mukavasti tila-autossa istuessa ja saarta kierrellessä. Kävimme näköalatasanteella, josta sai hienoja kuvia ja näki mukavasti maisemia, sekä paikassa joka on kuuluisa Banaani-daiquiri drinkistä. Drinkkiä emme maistaneet ja mukana olleiden ihmisten mukaan emme juurikaan menettäneet mitään. Tuosta paikasta löysin itselleni vihkisormuksen ja maksoin siitä 16$.

Kiertoajelun jälkeen palasimme satamaan ja otimme taksin Magen's Bay -nimiselle rannalle, joka oli joskus taannoin valittu maailman kymmenen parhaan rannan joukkoon. Turismi on nykyään pilannut senkin tittelin, mutta edelleen oli varsin mainio biitsi. Vesi oli kirkasta ja palmut varjostivat rantaa pelikaanien nokkiessa pieniä kaloja aivan rantaviivan tuntumassa. Viihdyimme rannalla muutaman tunnin ja suuntasimme takaisin laivaan. Eikä mikään voita sitä tunnetta kun mahtavan päivän jälkeen käyt hytissä suihkussa ja siirryt sen jälkeen parvekkeelle nauttimaan lasillisen punaviiniä ja katsomaan kun laiva lähtee satamasta..
 
Magen's Bayn ranta.

St. Maarten

Ehkä noin kuusi vuotta sitten työkaverini laittoi sähköpostissa linkin nettivideoon, jossa lentokoneet laskeutuivat aivan rannan yläpuolelta ja lumouduin siinä määrin, että selvitin paikan olevan St. Maarten jossain kaukana Karibian merellä. Muistan silloin haaveilleeni unelmamatkasta juuri tuonne ja nyt se oli käsillä. Tuo Maho beach oli pakko nähdä ja kokea!

Varoituskyltti rannalla.

Laivamme kiinnittyi saaren pääkaupunkiin Philipsburgiin, jonka satamassa oli kuvattu elokuvan "Speed 2" loppukohtaus. Meidän paatti pysähtyi onneksi nätisti laituriin ja järjestimme itsellemme kyydin Maho beachille, joka sijaitsee aivan Prinsessa Julianan lentokentän vieressä.

Ranta ei sinänsä ole mikään ihmeellinen, mutta se ei lienekään paikan idea. Saavuimme paikalle hyvissä ajoin aamupäivällä ja kovin kauan emme joutuneet odottelemaan kun koneita alkoi laskeutua. Suurin osa koneista oli pieniä potkurikoneita tai yksityisjettejä, mutta muutama kunnon suihkari saatiin myös kuviin ja videolle. Tärykalvot olivat koetuksella kun Boeing 737 suhisi aivan pään yli alle 10 m korkeudelta ja pahimmillaan koneet laskeutuvat n. 5 metriä rannan yläpuolelta! Jumbojettejä ei valitettavasti tuona aikana laskeutunut, joten se jäi kokematta, mutta olipahan tuokin haaveiden täyttymys.

Tämä kone laskeutui vielä melko korkealta.

Ja toinen kone..

Maho beachilla vietimme useamman tunnin, jonka jälkeen otimme taksin saaren ranskalaiselle puolelle Marigotiin. Kaupunki oli oikein viehättävä ja värikäs ja meikäläinen istutettiin jälleen paikalliseen katukahvilaan siksi aikaa kun rouva oli ostoksilla. Parin tunnin jälkeen päätimme suunnata takaisin satamaan, jossa ostin vielä muutaman oluen mukaan ja tarkastelimme myös Philipsburgin rantaa.

Katukuvaa Marigotista.

Rannalla Philipsburgissa.

Dominica

Risteilyn neljäs stoppi tehtiin Dominicalle, jossa laiva telakoitui saaren pääkaupunkiin Roseauhun. Dominica on erikoinen saari Karibialla, sillä siellä ei ole juurikaan rantoja ja ilmasto on trooppinen. Vulkaaninen saari koostuu kostean sademetsän peittämistä vuorista, joista korkein on lähes 1500 m.

Aamu sarastaa Dominicalla.

Tällä kertaa emme varanneet kiertoajelua etukäteen, vaan menimme satamaan, jossa tarjonta on runsasta ja halvempaa. Otimme paikallisen oppaan sopuhintaan ja hyppäsimme kaverin katumaasturiin. Mukaamme liittyi myös ulkomaalainen pariskunta, joka ystävällisesti ilmoitti vahvalla venäläis-aksentilla olevansa Yhdysvalloista. Myöhemmin kävi ilmi, että olivat asuneet 20 vuotta ameriikoissa, mutta Venäjältä kotoisin. Oikein mukava pari kuitenkin.

Maasturilla kävimme vuorilla tarkastamassa vesiputoukset ja viidakkopolut ja täytyy myöntää, että saari on todella kaunis! Viidakko oli suoraan kuin Tarzan-elokuvista ja näyttipä eräs toinen opas keskellä metsää, miten flengataan liaaneilla. Itse arvelin liaaneissa olevan jonkinlaisen painorajoituksen, joten jätin kokeilematta.

Vesiputouksia vuorilla.

Maisema kuin suoraan Lost-sarjasta.

Putouksilta kävelimme viidakkopolkua pitkin takaisin autolle ja jatkoimme kierrosta. Jossain vaiheessa kuski pysäytti auton keskelle tietä, avasi oven ja kurkotti maahan repäistäkseen pientareelta tupon sitruunaruohoa. Sitä sitten haistelimme ja ihastelimme ja lopuksi tuppo päätyi venäläispariskunnan laukkuun. Kävimme myös kukkulalla ihailemassa näkymiä kaupungin yli.

Vaikka emme olleet kiertoajelua varanneet etukäteen, olimme varanneet "valasretken". Kiertoajelun jälkeen palasimme satamaan, josta hyppäsimme isoon veneeseen ja lähdimme merelle. Dominica on yksi Karibian varmimmista valaan bongauspaikoista ja esitteet antavat todennäköisyydeksi 90%. Emme onneksi joutuneet pettymään, sillä jo hetken päästä veneen vierellä pomppi delfiiniparvi, joka seuraili meitä ja suorastaan esiintyi meille. Hetken päästä laivapojat huomasivat suihkun kauempana ja ampaisimme kohti valasta.

Kaskelotti sukeltamassa.

Delfiinit seurasivat venettä innokkaasti.

Epätodellisen tuntuista kun aivan veneen vierellä kelluu iso möykky ja päästelee vesisuihkuja tuon tuosta. Kyseessä oli n. 12 metrinen Kaskelotti, joita tavataan useimmin noilla vesillä. Vähän aikaa kelluttuaan valas päätti sukeltaa ja heilauttaa komeasti pyrstöään. Pian näimme myös toisen yksilön ja saimme hienoja kuvia.

Viereemme tuli myös toinen vene, josta hyppäsi pari kaveria veteen snorklailemaan valaan vierelle. Kapteenimme moitti kyseistä toimintaa, sillä vesistö kuhisee myös haita.

Valasreissu oli erittäin hieno kokemus ja lopulta rantauduimme takaisin laituriin ja Dominica-päivä läheni loppuaan. Hytissä jälleen tutut rutiinit ja yritinpä vielä hytin parvekkeelta bongailla valaita auringonlaskua vasten, mutta tuloksetta.

Kesämies hytin parvekkeella.

Barbados

Ja pitäähän sitä miehen joskus Barbadoksella käydä, eikö? No, sinne saavuimme seuraavana aamuna. En nyt kuolemaksenikaan muista varasimmeko kiertoajelun etukäteen, vai vasta satamasta, mutta samapa tuo sillä niin mukava retki oli kyseessä. Hyppäsimme satamassa paikallisen matkailuyrityksen lava-autoihin, joita ajeli varsinaiset show-miehet. Meininki oli rentoa ja herja lensi taukoamatta. Kävimme usean auton voimin tarkastelemassa paikallisia tippukiviluolia yms. Päivä vierähti kovin nopeasti, sillä kuskeilla oli mukana rommia, josta olivat tehneet oikein maukkaan hedelmäsekoituksen ja sitä nauttiessa oli ilo ylimmillään koko retken ajan. Autossamme oli porukkaa jenkeistä, Englannista ja tietysti me Suomesta. Itse jouduin nauttimaan rommia kahden hengen edestä, sillä Maaret ei sitä juurikaan juonut, vaikka maistettuaan tykkäsikin.

Perusrantaa Barbadoksella.

Barbados on erittäin Karibia-henkinen saari ja reggae soi joka paikassa. Meno on rentoa ja biitsit hienoja. Valitettavasti taas kerran näimme vain pienen osan saaresta, mutta mieleen jäi positiivinen vaikutus. Ihmiset olivat ystävällisiä ja rommi hyvää..:)

Illan tullen skoolasimme hienolle päivälle häikäisevän auringonlaskun helliessä paahtunutta ihoamme.

Kippis!

Antigua

Viimeisin pysähdyspaikka löytyi St. John'sista, Antiguan saarelta. Valtioon kuuluu myös Barbudan saari, mutta tuolla emme käväisseet.

Otimme jälleen perinteisen kiertoajelun satamasta ja ajelimme minibussilla ympäri saarta. Saaren sisäosat eivät ole kovin kauniita, mutta rannat sen sijaan ovat. Ajelimme kukkuloille ihailemaan kaukana rannassa möllöttävää Eric Claptonin "kesämökkiä", jossa mies kuulemma silloin tällöin säveltää musiikkia. Vieressä möllötti myös Whitney Houstonin "mökki". Paikka kuulostaa ehkä hieman oudolta supertähtien vapaa-ajan viettoon, mutta aivan huviloiden vieressä sijaitsee kuuluisa Crossroads-niminen vieroituskeskus, jonka perustaja on Clapton.

Aamupäivän kiertelimme siis autolla ympäriämpäri ja satamaan palatessamme, otimme taksin Dickenson Bay:hin, jossa näytti olevan oikein mukava ranta. Sovimme taksikuskin kanssa, että vietämme rannalla pari tuntia ja hän hakee meidät takaisin satamaan.

Ranta oli todella hieno valkoisen hiekan ja kirkkaan veden kera. Rantabaarista kantautui letkeä reggae-musiikki ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, joten saimme vielä mahtavan viimeisen silauksen Karibian lomalle. Valitettavasti aika kävi vähiin ja kuski haki meidät täsmällisesti takaisin laivalle.

Dickenson Bayn rantaa.

Paluumatka

Antigualta laiva lähti seilaamaan takaisin kohti New Yorkia ja matka kesti kolme päivää. Ensimmäisenä päivänä pystyimme vielä nauttimaan auringosta laivan kannella, mutta toisena päivänä ilma oli jo viileä ja sateinen. Kolmantena päivänä Atlantti näytti muhkeat myrskynsä ja löhöilimme lähinnä hytissä kirjoja lueskellen tai valtavia aaltoja ihmetellen. Kannelle ei ollut enää asiaa, joten tekemisen puute oli lähellä, mutta aika meni silti nopeasti.

Lopulta saavuimme takaisin Bayonnen satamaan New Jerseyhin ja risteily oli päättynyt. Otimme minibussin Manhattanille, jossa majoituimme pariksi yöksi Hilton hotelliin. Hotelli oli varsin mukava ja huone oli tilava, joskin sijainti ei ollut paras mahdollinen, mutta metrolla pääsi mukavasti kulkemaan.

Maaret oli järjestänyt yllätyksen viimeiselle NYCin illalle ja oli hommannut liput New York Knicksin korismatsiin Madison Square Gardenille. Hieno kokemus nähdä ensimmäistä kertaa NBA-koripalloa livenä ja tunnelma oli loistava isossa hallissa. Katsomoon sai viedä jopa olutta ja pizzaa, joten mikäpäs siinä kotijoukkueelle hurratessa. Vastassa oli muuten New Orleans Hornets.

New York Knicks vs. New Orleans Hornets.

Kaksi ja puoli viikkoa kestänyt reissu saatiin päätökseen ja palasimme turvallisesti takaisin kotiin. Toki olisimme voineet viettää vielä toiset kaksi viikkoa, mutta harmiksemme molempien työt haittaavat pahasti vapaa-ajan viettoa.

Lisää kuvia
http://www.flickr.com/photos/koivumaki/sets/72157621963272774/

Lentokonevideo St. Maartenilta
http://www.youtube.com/watch?v=sJfEklurUtU