Villi päätös villille vuodelle. Kuluvana vuotena oli allekirjoittanut reissannut jo 13:ssa eri maassa ja pari piti vielä tietysti saada lisää. En ole mikään jouluihminen, tai lähinnä ahdistaa ryysikset ja lahjojen miettiminen, joten ehdotin vaimolleni että lähdettäisiin pois hulinasta. Kun on reissusta kyse, niin Maaret oli heti valmis ja ei kun matkaa varailemaan. Päätimme varata Tjäreborgilta reissun Vietnamiin pariksi viikoksi.

Menomatka

Lähdimme joulukuun puolivälissä matkaan ja lensimme Finnairin kuljettamana Ahmadabadin (Intia) kautta Ho Chi Minh Cityyn. Ahmadabadissa jouduimme poistumaan koneesta tankkauksen ajaksi, jolloin pääsimme hieman jaloittelemaan lentokentän terminaaliin. Ulkopuolelle emme päässeet, mutta terminaalin ikkunasta näki ulos sen verran, että huomasin Intian näyttävän juuri siltä mitä olen telkkarista joskus nähnyt. Samantien tuli fiilis, että Intia on nähty. Kai siellä kuitenkin joskus pitää käydä tutustumassa paikalliseen elämäntyyliin ihan oikeastikin, mutta jääköön se vastuu tulevaisuuden-minulle.

Lento Vietnamiin meni hujauksessa ja mieleeni hiipi ajatus pitkiin lentoihin tottumisesta. Tai oikeastaan voidaan ehkä puhua karaistumisesta. Joka tapauksessa entinen Saigon tupsahti eteemme yllättävän nopeasti ja pian olimme myös hotellissa.

Ho Chi Minh City

Jo bussimatkalla kentältä hotellille saimme tutustua paikalliseen liikennekulttuuriin, onneksi turvallisesti isossa autossa istuen. Menossa oli viimeinen päivä, jolloin sai laillisesti ajaa kaksipyöräistä ilman kypärää ja tässä vaiheessa kenelläkään ei tietysti kypärää päässä näkynyt. Arvelin lainvalvojien olevan mahdottoman tehtävän edessä seuraavana päivänä, mutta toisin kävi.

Hyvin nukutun yön jälkeen oli aika lähteä katsastamaan pääkaupungin ihmeet ja tarjonta. Liikenne oli edelleen samanlainen kaaos, mutta nyt jokaikisellä mopoilijalla oli kypärä päässä ja kypäriä myytiin joka nurkan takana. Kävimme bussilla tekemässä kaupunkikierroksen ja jossain vaiheessa hyppäsimme pois ja hävisimme kahdestaan ihmisvilinään. Yllättävästi taisimme löytää itsemme Ben Thanin markkina-alueelta, josta ostoksia lähti mukaan jo ensimmäisenä päivänä.
2721311407_99fb375c59.jpg
Paikallinen katukauppias Ho Chi Minh Cityssä.

Kotoa lähtiessämme otimme mukaan vain yhden matkalaukun ja yhden lentolaukun, koska Kiinan reissulla tajusimme että kaikki voi ostaa paikan päältä. Niinpä hankimme kaksi isoa matkalaukkua ja yhden lentolaukun, jotka eivät ihan halvimmasta päästä olleet, mutta eivät Suomen mittakaavassa paljoa kustantaneet. Yhteensä noista kolmesta laukusta pulitimme n. 100 euroa ja kotiin palatessamme kaikki laukut olivat lähes täynnä.

Kaupunkikierroksella kävimme vielä tarkistamassa Notre Damen katedraalin, jonka pihalla lukuisia hääpareja poseerasi kameralle. Kävimme myös katedraalin vieressä sijaisevassa postitoimistossa, josta mukaan lähti kortteja ja muuta pientä krääsää.
2722139170_d04b8dffd7.jpg
Notre Dame.

Cu Chi -tunnelit

Kolmantena päivänä otimme retken Cu Chi -tunneleille, joita Vietkong käytti Vietnamin sodan aikana piileskelyyn ja yllätyshyökkäyksiin. Tunnelit ovat jopa 200 km pitkiä ahtaita maanalaisia käytäviä, jotka tosiaan eivät sovi isommille ihmisille. Kävimme yhdessä hieman leveämmässä tunnelissa, jossa pystyimme etenemään kumarassa, mutta ahtaimmissa paikoissa emme käyneet. Osa ryhmän laihemmista tyypeistä ahtautui myös pienestä kolosta sisään, mutta itse en leveiden hartioiden (lue leveän mahan) takia viitsinyt edes yrittää.
2722142980_dcf07fea91.jpg 2721317089_2923b912ca.jpg 2721317499_eb919b9876.jpg
Käykää sisään olkaa hyvä..

Ympäristössä oli myös paljon isoja monttuja, joiden sanottiin syntyneen B52-pommikoneiden pudottamista pommeista. Joillekin paikoille olivat kasanneet myös hylsyjä ja aseita.

Phan Thiet

Muutaman päivän uuvuttavan kaupunkiloman jälkeen olimme enemmän kuin valmiita rentoutumaan ja suuntasimme kohti itärannikkoa ja Phan Thietin kaupunkia. Matkalla näkyi paljon Vietnamin maaseutua vetisine riisipeltoineen, jossa paikalliset kykkivät kartiohattuineen. Matka kesti useamman tunnin, mutta tottuneina reissaajina emme edes huomanneet ajankulua.
2722141536_20e8da28cb.jpg
Vietnamilaista maaseutua bussin ikkunasta kuvattuna.

Hotellimme sijaitsi n. puolen tunnin ajomatkan päässä Phan Thietin keskustasta ja paikkaa voisi hyvin kutsua lomakyläksi, sillä eipä siellä paljon muita rakennuksia ollut kuin hotelleja. Hotelli itsessään oli oikein kiva bungalow-tyylinen alue, joka sijaitsi aivan rannan vieressä. Alueella oli tilava allasalue biljardipöytineen ja baareineen, sekä myös tenniskenttä, jota käytimme hyväksi pari kertaa.
2722157118_d608ddab5c.jpg
Hotellimme allasalue.

Rannalla näkyi paljon leijalautailijoita ja merenkäynti oli ajoittain kova. Taisipa minua myös joku meduusa polttaa jalkaan, joten viihdyimme enimmäkseen uima-altaalla. Saavutuksista mainittakoon parin ruotsalaisen piekseminen kasipallossa.
2722156158_218d9b77ee.jpg
Biitsiä hotellin edessä.

Hintataso oli Vietnamissa mukavan alhainen. Sanotaan että Vietnam on tällä hetkellä sellainen kun Thaimaa oli 10 vuotta sitten eli turismi ei vielä ole vallannut maata täysin. Tämä näkyy myös paikallisten kielitaidossa, sillä aika ajoin tuli vastaan kielimuuri jopa hotellin vastaanotossa. Vietnaminkielen oppitunteja olen saanut lähinnä Rambo-elokuvista ja käsittääkseni niitä fraaseja ei ole kovin soveliasta käyttää. Loppuen lopuksi olen aina ratkaissut kieliongelmat ympäri maailmaa puhumalla Suomea tarpeeksi kovaa.

Yhtenä päivänä teimme opastetun retken Phan Thietin lähellä sijaitseville hiekkadyyneille sekä punaiselle joelle. Molemmat erittäin vaikuttavan näköisiä ilmiöitä! Dyyneillä olen aikaisemmin käynyt Playa del Inglesissä, mutta nyt dyynit olivat isompia ja pääsimme myös laskemaan hiekkamäkeä. Vauhti ei päätä huimannut, mutta olihan kokemus sekin.
2722158738_7dd448e837.jpg
Maaret laskemassa dyyniä.

2721331263_eca0e29533.jpg
Ratsupoikia dyyneillä.

Dyyneiltä suuntasimme punaiselle joelle, jossa vettä on maksimissaan nilkkoihin asti ja vesi on punaista. Kahlasimme jokea ylöspäin, jossa paljastui punaisuuden syy. Kukkulat olivat täynnä punertavaa hiekkaa, joka värjäsi veden koomisen näköiseksi. Maisemat olivat myös kuvaukselliset.
2722160644_458973670e.jpg
Päiväkävely punaisessa joessa.

2721334953_df8e381998.jpg
Maisemaa punaisella joella.

Olimme jo aikaisemmin udelleet Tjäreborgin suomalaiselta oppaalta mahdollista reissua Kambodzan puolelle, mutta häntä ei asia tuntunut kiinnostavan. Dyynireissulla kysyimme ruotsalaiselta oppaalta ja hän otti reippaasti asiat hoitaakseen ja järjesti hienosti meille pienen omatoimimatkan. Jäljempänä lisää tarinaa.

Ruokailu ja jouluaatto

Kävimme joka ilta syömässä kylällä ja normaali pihviannos kolalla maksoi n. 5 euroa. Kevätrullia yms sai vielä halvemmalla. Ruoka oli myös todella hyvää ja maukasta. Suurin osa ravintoloista oli ulkoilmasyömälöitä rantatien varrella ja miljöö oli erittäin tunnelmallinen. Johtunee osittain myös joulukoristeluista, sillä valoja oli valtavasti.

Jouluaatto oli tosiaan erilainen, sillä koskaan aikaisemmin en ole jouluna mennyt ulos syömään 25 asteen lämpötilassa. Absurdi tunne ja vielä kun vastaan tuli joulupukki, jolla parran alta pilkotti hyvin vietnamilaiset kasvonpiirteet, vaikutti ilta lähinnä vappuaatolta. Pukin mukana laahusti vielä valkoisiin pukeutunut keiju! Eivät antaneet edes lahjoja, mutta hyväähän he vain tarkoittivat ja toivottelivat hyviä jouluja. Hyvät joulut vaan, hou..hou..hou...mutta mikä h...vetin keiju??
2722163596_6716b5d9c0.jpg
Paikallinen pukki ja keiju.

Noh, aattoiltaa emme sen suuremmin juhlineet, jos yksiä drinkkejä ei lasketa. Väsy iski tukevan illallisen jälkeen, joten pehkuihin mars! Yhden gekon taisin hätistellä ulos huoneesta ennen nukahtamista.

Reissu Kambodzaan

Kuten jo mainitsin, saimme järjestettyä itsellemme pienen omatoimimatkan Kambodzaan. Jätimme Phan Thietin taakse pari päivää muita aikaisemmin ja suuntasimme kohti Siem Reapia. Matka Phan Thietistä Ho Chi Minh Cityyn hoitui kätevästi taksilla, vaikka matkalaukkujen pakkaaminen autoon osoittautui yllävän hankalaksi. Kuski rakensi kuitenkin hienon patentin, jolla takaluukku pysyi melkein koko matkan kiinni. Jossain HCMC:n esikaupunkialueella patentti vihdoin petti, mutta kekseliäs kuskimme löysi tien vierestä muovipussin, josta väsäsi uuden kiinnitysremmin. Lentokentällä annoimme kuskille 20$ tippiä hyvistä kyydeistä ja kekseliäisyydestä..:)

Hoidimme rajanylityksen siis ilmassa ja meitä kuljetti Vietnam airlines. Lennot olivat ajallaan ja palvelu hyvää, mutta hinta melko suolainen. Edestakainen lento HCMC:n ja Siem Reapin välillä maksoi hieman yli 300$ per nuppi. Toisaalta säästimme paljon aikaa ja hermoja, ja kun kerran siellä ollaan niin on mielestäni kohtuutonta alkaa säästelemään näissä jutuissa. Varsinkin nyt jälkeenpäin ei kaduta yhtään, kun olen kuullut kertomuksia maateitse tehdyistä Kambodzan reissuista.

Siem Reap

Saavuimme Seam Reapiin puolilta päivin ja meitä vastassa oli paikallinen opas nimikyltin ja kuljettajan kanssa. Ilma oli tukahduttavan kuuma ja miehet veivät meidät auton luo, joka sattui olemaan vanha ränsistynyt Toyota Camry. Pieni jännitys oli päällä, mutta matkaan päästyämme olo alkoi helpottaa oppaan puhuessa hyvää lontoota ja ilmastoinnin puhaltaessa raikkaan viileää ilmaa.
2722190718_b14349c1eb.jpg
Siem Reapin lentokenttä.

Ajelimme lentokentältä kohti hotelliamme ja samalla opas kertoi niitä näitä Kambodzan historiasta. Kyseessä on köyhä maa ja sen huomasi lähes samantien matkaa taittaessa. En muista hotellimme nimeä enkä sijaintia, mutta eipä tuossa mitään valittamista ollut. Kaikki toimi ja huone oli mukavan siisti.

Pääsimme hotellille ja sovimme oppaan kanssa, että hakevat meidät tunnin päästä, jotta saimme rauhassa käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet. Raikastautumisen jälkeen menimme vastaanottoon tarkistelemaan postikortteja ja matkamuistoesineitä, kun huomasimme että siellähän ne meidän kyyditsijät jo odottelivatkin. Autossa selvisi että olivat rauhassa odotelleet koko sen tunnin hotellin pihalla.

Kierrokselle lähdettyämme, suunnistimme ensin vierailulle käsityötehtaaseen, jossa suurin osa työläisistä oli kuuroja. Taisipa suurin osa olla myös naisia. Takoivat, hioivat ja veistelivät hienoja astioita, veistoksia yms. ja käden jälki oli merkillisen hienoa ja tarkkaa. Tehdasalue koostuu pienistä mökeistä, myymälästä ja parkkipaikasta. Myymälästä ostimme jotain pieniä tuliaisia mukaamme ja jatkoimme matkaa.
2721364453_d5c4134dd1.jpg
Kuuro käsityöläinen.

Tonle Sap

Kambodzan keskellä sijaitsee suuri järvi nimeltä "Tonle Sap". Ajoimme autolla kohti järven rantaa halki köyhien hökkelikylien, joita jopa slummeiksi voidaan kutsua. Järven rannalla olevassa kylässä mökit oli pystytetty paalujen päälle mahdollisen tulvan varalta ja rakennusaineena käytetty peltiä ja lautoja. Alue näytti todella likaiselta, kulkukoirien ja kanojen juostessa resuisesti puettuja lapsia karkuun. Ihmiset näyttivät kuitenkin suht onnellisilta, vaikka kerjääminen alkoi heti autosta noustuamme.
2722192904_f394289990.jpg
Poika pumppaamassa vettä "omakotitalon" terassilla Tonle Sapin rannalla.

Rannassa hyppäsimme veneeseen, joka lähti kuljettamaan meitä jokea pitkin kohti järveä. Oikeastaan kyseessä ei ollut joki, vaan jonkinlainen suistoalue. Joka tapauksessa alueen rannoille oli rakennettu hökkeleitä ja olipa yhdessä kohtaa ponttoonien päällä kelluva kirkkokin. Matkalla järvelle kohtasimme myös paljon paikallisia myyjiä, jotka ajoivat veneillä meidän viereen esittelemään tuotteitaan. Rohkeimmat heistä hyppäsivät jopa meidän veneeseen ja yhdeltä tytöltä ostimme pari limutölkkiä, kun allekirjoittanut ei vaan voinut kieltäytyä siltä spanielin ilmeeltä. Tunsin itseni niin rikkaaksi köyhyyden keskellä, ettei kaksi dollaria limutölkistä tuntunut ollenkaan pahalta hinnalta, vaikka olimme Kambodzassa. Periaatteessa halusin antaa tytölle neljä dollaria ja hän kiitokseksi antoi minulle pari limua.

Ajelimme eteenpäin ihailemaan avaraa ja kimaltelevaa järveä, jonka tumma vesi näytti hopeiselta auringon painuessa yöpuulle. Mistään tyynestä järvestä ei voitu puhua, sillä aallot keinuttivat verrattain kookasta venettä edestakaisin, vaikka tuuli ei juurikaan puhaltanut. Kauhuksemme veneen viereen ilmestyi kuin tyhjästä pieni poika, joka meloi pienellä melalla istuen pesuvadissa! Melan lisäksi pojan varusteisiin kuului ainoastaan muovipullosta tehty äyskäri. Mitään myytävää ei pojalla ollut ja kovasti pyyteli rahaa. Dollaria olisi pojan mieli tehnyt ja harmikseni huomasin, että olin antanut viimeiset mukanaolevat käteiset "limutytölle". Kun kovasti vakuuttelin ettei meillä ollut rahaa, niin ovelus äkkäsi vieressäni olleen limutölkin ja pyysi sitä. Noh, ei muuta kun kippis ja tölkki vaihtoi omistajaa. Koskaan en ole nähnyt kenenkään olevan niin iloinen 7Up-tölkistä, kuin hän oli! Hän suorastaan halasi tölkkiä ja huokaili ääneen ja kiitteli myös kovasti. Koska olen armoton bisnesmies, pyysin saada ottaa valokuvan hänestä, jotta meillekin jäisi jotain käteen. Hymyillen hän suostui, poseerasi voittajana ja meloi pois..
2721367625_1bcf5a80d6.jpg
Iloinen 7up-poika.

2722195662_0e7115608c.jpg
Auringonlasku järveltä kuvattuna.

Jatkoimme veneellä matkaa kohti rannassa olevaa matkamuistomyymälää, jossa myös virvokkeita pystyi nauttimaan. Kompleksissa oli myös aidattu vesialue, jossa lokosteli kymmenisen krokotiiliä, sekä ylemmäs rakennettu näköalatasanne, josta näkyi hyvin järvi ja suistoalue. Myymälästä ostimme valokuvakansion ja hetken aikaa maisemia kuvattuamme suuntasimme takaisin lähtöpaikkaan ihaillen lumoavaa auringonlaskua.

Järviretken jälkeen ajoimme takaisin kaupunkialueelle eksoottiseen ja valtavan kokoiseen ravintolaan. Runsas Buffet-illallinen ja sen aikana seurattu paikallinen tanssiesitys uuvuttivat pohjoisen pariskunnan sen verran, että suuntasimme sen jälkeen hotellille ja siitä unimaahan.

Angkor  

Toinen päivä Siem Reapissa tarjosi kosolti historiaa. Emme vaimoni kanssa ole mitään historia-fanaatikkoja, mutta Angkorin temppelit taisivat kuitenkin olla se suurin syy Kambodza-reissulle.

Aamupalan jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Bayonin temppeliä ja jo alueen portit olivat huikaiseva näky kivipatsaineen. Teimme pienen kävelymatkan oppaan kertoessa temppeleiden historiasta ja vihdoin saavuimme itse temppelille. Komea rakennelma ja juuri sellainen kuin olimme kuvista nähneet. Portaita, torneja, vallihautoja yms. Pienet myyntikojut siellä täällä tosin palauttivat mielemme takaisin nykyhetkeen, mutta oli kuitenki vaikuttavaa olla todistassa historiaa omin silmin paikan päällä.
2721370661_b01424cb62.jpg
Bayon-temppeli.

Bayonista matka jatkui eteenpäin ja välissä kävimme tarkastelemassa myös Baphuonin temppeliä. Pienen automatkan jälkeen kävelimme hiekkatietä kohti Taprohm-temppeliä, joka alueena miellytti itseäni kaikkein eniten.  Temppelin päällä ja ympärillä luikerteli valtavia käärmemäisiä Kapokkipuun juuria, jotka ikäänkuin kiinnittivät rakennukset hiekkaiseen alustaan. Miljööstä pystyi myös aistimaan Lara Croftin läsnäolon, vaikka emme häntä nähneetkään.
2722201412_666dec28d9.jpg
Ta Prohm-temppeli.

Päivän viimeisenä kohokohtana oli itse Angkor Watin temppeli, joka lienee suurin ja parhaiten säilynein temppeli koko alueella. Angkor Wat on myös Kambodzan merkittävin turistinähtävyys ja se on kuvattu maan lipussa. Suurelle vallihaudoin ympäröidylle "saarelle" pääsee siltaa pitkin ja itse portilta on vielä muutaman sadan metrin matka temppelille.
2722201660_0ba31d38e7.jpg
Angkor Wat-temppelin edessä.

2722202002_1b7f50c808.jpg
Angkor Wat remontissa.

Itse temppeli on vaikuttava näky jo portilta katsottuna. Valitettavasti muutamaa kohtaa peitti vihreä rakennuspeite, sillä pintoja uusitaan ja korjataan aika ajoin. Temppelin edessä otimme perusvalokuvat rakennuksesta ja törmäsimmepä myös apinalaumaan, joka näytti viihtyvän turistien salamavaloissa. Yksi apinoista jopa istui kivetyksellä jalat ristissä kuin nojatuolissa ja näytti tosissaan ottavan rennosti. Saattaa olla, että oli yksi paikan omistajista.
2721375919_3ce226dcbc.jpg
Rento apina poseeraamassa temppelin edessä.

Temppelin sisällä kävimme tekemässä pienen kierroksen oppaan auliisti kertoessa sen historiasta. Sisäpihojen uima-altaat ja sisällä olevat patsaat tallentuivat kameran muistikortille useampaan kertaan. Kuumuus oli saunan tasoa, joten kovin kauan emme siellä viihtyneet. Poistuessamme rakennuksesta ihmettelimme vielä ulkoseinässä olevia luodin reikiä, jotka mitä ilmeisimmin syntyivät sisällissodan aikana.
2721376805_372d9067a2.jpg
Seinätaidetta temppelin uumenissa.

Angkor Watista ajelimme sitten hiljalleen kohti Siem Reapin lentokenttää ja matka takaisin Vietnamiin alkoi. Kentällä jouduimme vielä yllättäin maksamaan lentokenttäverot (25$/hlö), joten matka tuli hieman kalliimmaksi kuin oletimme.

Yhteenveto

Suosittelen Vietnamia erityisesti, jos Kanaria ja Thaimaa on jo nähty, mutta haluaa silti rentoa lomameininkiä. Maasta löytyy paljon rauhallisia rantakohteita ja turismi ei ihan vielä ole niin suurta, että pärjäisi suomenkielellä ja saisi lihapullia ravintolassa. Paikallisten kielitaito tekee reissusta eksoottisen ja pienin määrin myös haastavan, mutta siihen kannattaa suhtautua rennosti.

Ho Chi Minh City on valtavan iso kaupunki, jossa on hyvät shoppailumahdollisuudet. Hintataso lienee vielä alhaisempi kuin Thaimaassa? Liikenteessä ehdotan varovaisuutta, sillä se saattaa ainakin aluksi tuntua kaaokselta:
http://www.youtube.com/watch?v=1dqibvh96Og

Katua ylittäessä pitää vain katsoa sopiva väli ja kävellä päättäväisesti  yli. Kiskuritakseja on myös liikenteessä, joten jos huomaat joutuneesi sellaisen kyytiin, niin hyppää pois samantien ja ota uusi taksi.

Kambodzasta voin lyhyellä kokemuksella suositella Siem Reapia, mutta kannattaa ehdottomasti varata henkilökohtainen opas valtion turismivirastosta, jos vähääkään haluaa saada tietoa maan historiasta ja nähdä parhaat kohteet. Palvelu on erittäin asiantuntevaa, ystävällistä ja naurettavan halpaa. Meidän reissumme maksoi hotellimajoituksineen, ruokineen, kuljetuksineen, opastuksineen ja sisäänpääsymaksuineen yhteensä huimat 120 dollaria kahdelta henkilöltä.

Mikäli Siem Reapiin haluaa tutustua paremmin, kannattanee päiviä varata ainakin kolme, jotta voi edetä rauhassa. Kahdessa päivässäkin kyllä ehtii, mutta tahti on melko tiivis.

Plussat ja miinukset

+ Hintataso
+ Eksoottisuus
+ Aasialainen kulttuuri (ystävällinen)
+ Paljon nähtävää

- Kielitaito
- Liikenne
- Köyhyys

Lisää kuvia

http://www.flickr.com/photos/koivumaki/sets/72157606483751533/