Singapore - Langkawi - Kuala Lumpur - Hangzhou - Shanghai - Taipei - Singapore

Läksimme taas kerran kiertämään Kauko-itää neljäksi viikoksi ja tällä kertaa meitä oli kolme mukana meidän perheessä. Tarkoitus oli treffata siskoni Katri-Maria, joka tuli Australiasta ja näyttää Jimiä hänelle. Lisäksi äitini ja tätini tulivat treffaamaan Katri-Mariaa ja vietimme viikon kaikki yhdessä Langkawilla. Jatkoimme tuosta vielä kolmisteen Maaretin ja Jimin kanssa parisen viikkoa.
 

12.11.2011 Singapore

Lentomme lähti maanantaina 7.11 klo 19.10 Lufthansan toimesta kohti Frankfurtia. Jimillä oli edessä ensimmäinen pidempi ulkomaanreissu ja meitä vanhempia hiukan jännitti miten tulee sujumaan. Noh, tuolla ensimmäisellä lennolla herra käkätteli ensimmäisen kolmasosan lennosta, mutta sen jälkeen iski kiukku ja siinä meni raivotessa toinen kolmannes. Läheisillä penkeillä istuneet businessmiehet huokailivat äänekkäästi, kun pikkuherra harjoitti äänihuuliaan. Lopulta väsymys voitti ja viimeinen kolmannes meni nukkuessa.

Frankfurtissa hyppäsimme koneesta bussiin, joka ajoi meidät terminaaliin. Kyyti kesti n. 15 min ja aikataulumme oli muutenkin melko tiukka. Terminaalissa suuntasimme heti vessaan ja vaipanvaihtoon, jonka jälkeen kiiruhdimme kohti jatkolennon terminaalia. Saimme valehtelematta kävellä lähes kilometrin kunnes saavuimme oikealle portille. Allekirjoittanut kantoi Jimiä käsissä ja hiki valui, kun vihdoin pääsimme koneeseen.
 Konetyyppi oli A380 ja emme olleet ennen matkustaneet kyseisellä mallilla. Odotukset olivat kovat, mutta lopulta emme juuri huomanneet mitään uutta, kun verrataan esim Boeing 747 tai A340 malleihin. Iso kone kuitenkin.
 Frankfurtista lensimme 11h20min Singaporeen ja lento meni lopulta todella nopeasti. Jimi nukkui suurimman osan lennosta ja hereillä ollessaan flirttaili kanssamatkustajien kanssa.

Matkamies lentokoneessa.
 

Singaporessa pääsimme passijonossa heti käyttämään Baby VIP:tä. Pääsimme siis jonojen ohi ja säästimme siinä varmaan ainakin 20 min. Laukkuhihnalla matkalaukut tulivat nopeasti, mutta rattaita ei näkynyt. Lopulta odottelimme 1,5 h vain huomataksemme, ettei rattaa tule ollenkaan. Lähdimme taksilla hotellille ja lentoyhtiö toimitti meille vararattaat illalla. Soittivat vielä illalla että meidän rattaa tulevat seuraavana päivänä.
 Hotellilla kirjauduimme sisään ja saimme tietää ettei huonetta ole valmiina ja odotusaika oli n 45 min. Sehän ei meille sopinut, koska sisäänkirjautuminen on yleensä klo 14-15 ja tuolloin kello oli jo yli 19. Pieni reklamaatio aiheesta ja saimme ylennyksen Excutive-asiakkaiksi ja pääsyn loungeen ilmaisten ruokien ja juomien pariin. Odottelimme lopulta n. tunnin, mutta loungessa tuo vierähti nopeasti. Lopulta saimme huoneen ja ihan siistin sellaisen ja pääsimme nukkumaan. Hotelli oli Orchard Hotel ja melko hyvätasoinen(ja kallis). Huone 1442.

Ensimmäisenä päivänä tutustuimme lähinnä hotelliin ja kävimme pyörähtämässä Orchard roadilla. Kuumuus oli niin kova ettei pienen matkustajan kanssa viitsinyt kovin kauan kadulla vaeltaa. Iltapäivällä päiväunien jälkeen Katri-Maria saapui hotellille ja näki Jimin ensimmäistä kertaa. Tätä oli odotettu ja Jimi valloitti Kummitätinsä sydämen lähes välittömästi vienolla hymyllään ja rohkeilla irvistyksillä.

Toisena päivänä kävimme jälleen pyörähtämässä Orchard roadilla, mutta vain nopeasti. Saimme järkättyä myös Katille pääsyn loungeen pienestä lisämaksusta ja söimme siis joka päivä siellä aamiaisen, päivä-snacksin ja iltapalan. Kolmantena päivänä kävimme uima-altaalla ja Jimi kävi myös polskuttelemassa. Sää oli pilvinen, joten uskalsimme pitää herraa pelkissä uimahousuissa. Iltapäivällä kävin parturissa ajamassa tukan kokonaan pois ja maksoin lystistä 59 $(n.33 €)! Sikamaista. Lisäksi eivät meinanneet millään uskoa että haluan koko tukan pois. Pesivät sen ensin shampoolla ja hoitoaineella, ja kysyinkin että miksi tekevät niin koska kohta tukkaa ei enää ole. Sanoivat sen kuuluvan hintaan. Hulluja nämä Singaporelaiset.

Neljäs päivä oli sateinen, mutta teimme silti pienen kävelyn kaupungilla ja kävimme ostoskeskuksessa. Tarkoitus oli mennä Sentosalle, mutta lykkäsimme käynnin seuraavaan kertaan. nyt kun kirjoitan tätä, olemme Katin kanssa loungessa nauttimassa viiniä, mutta kohta pitää lähteä pakkaamaan, koska huomenna aamulla suuntaamme AirAsian lennolla Langkawille. Kati, äiti ja tätini tulevat sinne ylihuomenna.

 

19.11.2011 Langkawi, Malesia

 Kohta olemme jo viikon oleskelleet Langkawin saarella Malesiassa Andamanin meren syleilyssä. Äitini Aino ja tätini Kaisa tulivat tänne päivä meidän jälkeen ja meitä on nyt ollut kuusi Koivumäkeä täällä hämmentämässä paikallisia ihmisiä.
 Saavuimme tänne Maaretin ja Jimin kanssa sunnuntaina 13.11 Air Asian lennolla. Lento Singaporesta kesti hiukan yli tunnin ja Jimi nukkui koko matkan. Meni siis oikein hyvin tuokin lento. Lentokentällä pääsimme nopeasti passintarkartuksesta ja laukutkin tulivat nopeasti rattaat mukaanlukien. Taksimatka kentältä hotellille kesti vajaa puoli tuntia ja maksoi 11 euroa. Hotellimme oli Westin Langkawi Beach & Spa Resort. Erittäin hyvätasoinen ja siisti. Emme ole nähneet yhtään torakkaa tms.
 Sisäänkirjautuminen sujui hyvin, mutta huone oli pieni pettymys. Meillä piti olla Garden view, mutta takapihalla oli pieni patio, joka oli aidattu korkealla ruskeanvärisellä puuaidalla. Lisäksi patio oli puiden ympäröimä, joten aurinko ei päässyt paistamaan sinne ja huone oli melko pimeä. Tälläinen ei meille sopinut ja kävimme kysymässä eri vaihtoehtoja respasta. Lopulta saimme upgradattua huoneen merinäköalaan ja nyt oli valoisa huone, ja loistavat näkymät parvekkeelta. Huone 2312.

Hotel Westin Langkawi Beach & Spa Resort.
 

 Täällä olemme pääasiassa löhöilleet ja Maaretin kanssa vuorotellen uima-altaalla, koska Jimi ei voi olla auringossa. Iltasella kun aurinko on laskenut, olemme käyneet Jimin kanssa polskimassa altaalla. Vesi on todella lämmintä sekä altaassa että meressä!
 Ruoka on ollut todella hyvää ja myös halpaa paikallisissa ostoskeskusten ravintoloissa. Hotellissa ruoka on "yllättäen" melko kallista. Ihmiset ovat Malesiassa erittäin ystävällisiä, eikä kyse ole pelkästään hotellin työntekijöistä vaan ihan joka puolella. Taksikyydit ovat myös sen verran edullisia ettei apostolin kyyti tai julkiset kannata. Eipä Langkawilla julkisia kyytejä taida ollakaan.

 Yhtenä päivänä lähdimme minä, Aino, Kaisa ja Katri-Maria Langkawin Cable Carille. Kyseessä on hiihtohissin tapainen köysirata, joka nousee ylös vuorelle 700 metrin korkeuteen. Ylhäältä näki Thaimaaseen asti ja korkeanpaikankammosta kärsivä äitinikin tuli urheasti huipulle. Alhaalla vuoren juurella oli pieni ostoskylä, jossa liikkeitä ja ravintoloita oli joka lähtöön. Kävimme kaikki neljä "kalahoidossa" eli istuimme pienen altaan reunalla ja pidimme jalkoja altaassa, jossa pienet kalat imivät kuolleita ihosoluja pois. Kutitti melkoisesti, mutta olipa hauska kokemus. 

 Täällä on sadekausi menossa mikä tarkoittaa, että kuuroja tulee silloin tällöin. Sade on erittäin tervetullut piriste keskelle kuumuutta, koska täällä on iltaisinkin vielä puoli kymmenen aikaan 30 astetta mittarissa. Viikko on mennyt löhöillessä ja huomenna on aika hyvästellä Katri-Maria, joka lähtee takaisin Ausseihin, sekä äitini ja tätini, jotka palaavat Suomeen. Meidän perhe suuntaa kohti Kuala Lumpuria ja reissua on jäljellä vielä hieman yli kaksi viikkoa.
 

23.11.2011 Kuala Lumpur

 Pääsimme hienosti Langkawilta Kualaan. Lento kesto tunnin ja tällä kertaa Jimi ei nukkunut, mutta matkusti tyylikkäästi vanhempien sylissä. Lentokentällä saimme laukut ja rattaat, ja otimme taksin keskustaan. Matka kesti n. tunnin ja maksoi 102 Rinkulaa eli n. 25 euroa. Hotellimme oli Parkroyal Services Suites, joka oli oikein sopiva meille. Siisti ja tyylikäs tilavalla huoneella(huone 1004). Alue ei kuitenkaan ollut mikään kovin viehättävä, koska jo ihan naapurissa sijaitsi todella rumia ja vanhoja hökkeleitä.

Hotel Parkroyal Serviced Suites ja Kattoallas. Taustalla KL Tower.
 

 Tälläkään kertaa emme päässeet Petronas-tornien huipulla käymään, koska se oli remontissa. Sen sijaan pyörimme eri ostoskeskuksissa ja Petalingin markkinakadulla pariin otteeseen. Itselleni ei tällä kertaa löytynyt mitään, Maaret löysi yhden laukun ja Jimille ostettiin uudet rattaat ja muutamia vaatteita.

Vietimme yhteensä neljä yötä Kualassa ja tällä kertaa ei jäänyt mikään huippupositiivinen mielikuva kaupungista. Hinnat ovat nousseet(oluttölkki kaupassa 1,61 euroa!) ja taksit kusettavat hinnoissa minkä ehtivät. Taksien kyljessä lukee "Mittaritaksi, ei tinkimistä" ja lain mukaan taksien on käytettävä mittaria, mutta vaikka kuinka yritimme ei yksikään taksi suostunut mittariin, vaan hinta oli tingittävä sopivaksi. Myös Petalingin markkinat koin ahdistavaksi tällä kertaa enkä jaksanut alkuunkaan alkaa tinkimään mistään.

 Ruoka oli erittäin hyvää ja ihmiset ystävällisiä. Kävimme ensimmäisenä iltana iranilaisessa ravintolassa syömässä ja se oli mukava kokemus. Sen lisäksi nautimme täällä malesialaisen ja italilaisen keittiön antimia.

Tästä siirrymme AirAsian lennolla Hangzhouhun Kiinaan ja sieltä yhden yön jälkeen Shanghaihin. Sieltä lisää..

Kiina

 Heräsimme aamulla klo 04.40 Kualassa ja otimme hotellin taksin lentokentälle. Tässäkin tuli yllättäen epäselvyyksiä hinnan suhteen. Hotellin respa ilmoitti hinnaksi 140 ringitiä, mutta kuski sanoi hinnan olevan 200 ringitiä! Todella ärsyttävää. Noh, emme väsyneinä jaksaneet taistella vaan maksoimme kuskille pyytämänsä hinnan. Matka kesti about tunnin.
 Lento lähti puolituntia myöhässä ja kesti 4,5 h. Olimme etukäteen varanneet "baby-paikan", johon sai korin vauvalle. Jimi nukkui korissa ehkä puolisen tuntia ja olisi nukkunut kauemmin, mikäli vieressämme istunut kiinalaisnainen ei olisi alkanut raivoamaan ruokajutuista lentoemännille. Olimme juuri saaneet ruoat eteen ja olimme siinä luulossa että voimme syödä rauhassa, kun Jimi nukkuu. Kiinalaisten käytös hämmentää muutenkin tälläistä "hyvätapaista" länkkäriä:

- Kiinalaiset ryysäävät joka paikkaan heti-nyt-välittömästi ja jopa tönivät. Esim lentokoneessa kun kone oli pysähtynyt, niin äkkiä laukut alas ja hirveä ryysääminen ulko-ovea kohti. Jopa ihan tönivät meitä, että pois tieltä!
- Kiinalaismiehet laahustavat kenkineen siten, että kenkien kantapäät kuluvat puhki jo viikon päästä ja että kaikki varmasti kuulevat kun lampsivat paikalle.
- Kiinalaiset eivät osaa puhua. He huutavat joka paikassa. Kaikille.
- Kiinalaismiehet räkivät ja aivastelevat kovaan ääneen. Testosteronin yliannostus?
- Kiinassa autoilijoilla on vain kolme hallintalaitetta käytössä. Kaasu, jarru ja töötti.
- Kiinassa tupakointi on sallittu lähes joka paikassa.
- Kiinalaiset haluavat väkisin lääppiä länsimaalaista lasta ja ottaa syliin. Antaisitko sinä vauvasi räkivälle ja aivastelevalle kiinalaiselle?
 

Jimi nukkuu Air Asian lennolla Kuala Lumpur - Hangzhou.

Hangzhou

No mutta vaikka Kiina onkin todella erilainen, on siellä myös hyviä juttuja. Se on erityisen halpa maa ja ihmiset ovat pääosin ystävällisiä. Ruoka on todella hyvää ja sitä on riittävästi. Hangzhoussa ajelimme taksilla puolisen tuntia hotellille ja hotelli oli Tea Boutique melko lähellä West Lake -järveä. Ihan mukava rauhallisen oloinen hotelli, jonka sisustus oli nätti kiinalaistyylinen länkkärivivahteella. Huone 219.
 Hotellissa huomasin että verkkarini oli hävinnyt mahdollisesti jo Singaporessa, koska en käyttänyt niitä Langkawilla enkä Kualassa lainkaan. Maaret oli jo aikaisemmin epäillyt, että joku on varastanut hänen alushousujaan, koska niitä ei löytynyt niin paljon kuin piti. Lisäksi meiltä oli hävinnyt yksi peitto jonnekin. Saattaa olla että ne ovat vain jääneet johonkin, mutta epäilen suuresti koska tarkastamme huoneet lattiasta kattoo aina lähtiessämme.
 Ilma oli Hangzhoussa viileähkö ja lähdimme kävellen ostoksille. Allekirjoittanut shortseissa. Lyhyen matkan päässä oli onneksi isohko ostoskeskus, josta löysin tyylikkäät farkut itselleni hintaan 31 euroa. Tuo oli siis kallis merkkiliike. Kävimme Mäkkärissä haukkaamassa välipalaa ja katseista päätellen olimme nähtävyys. Jimi löysi heti viereisestä pöydästä neljä kiinalaistyttöä, joiden kanssa tuli juttuun.  Myös kadulla meitä tuijotettiin harvinaisen pitkään. Ilmeisesti Hangzhoussa ei juuri länkkäreitä näy.
 Illalla päiväunien jälkeen kävimme ainoastaan hotellin ravintolassa syömässä ja maksoimme kolmen ruokalajin illallisesta kahdelle juomineen yhteensä 25 euroa. Tähän täytyy todeta että 0,6 litran olutpullo hotellin ravintolassa maksaa 1,4 euroa. Näistä hinnoista minä tykkään.

Hangzhoussa emme viettäneet kuin yhden yön ja olisi toki voinut tutustua kaupunkiin hieman enemmänkin. Taksimatkoilla näimme hiukan keskustaa ja yksi mikä pisti silmään oli erittäin utuinen ilma. En tiedä onko se saastesumua vai mitä, mutta näkyvyys on melko huono.

 Taksi jätti meidät juna-asemalle, jossa opasteet olivat onneksi myös lontoonkielellä. Ihmisiä oli todella paljon ja jouduimme jonottamaan lippuja puolisen tuntia. Lopulta saimme liput ja lähdimme kohti oikeaa laituria laukkujen ja rattaiden kanssa. Portaissa ei ollut kunnon ramppia, joten itse kannoin matkalaukut ja repun, ja Maaret kantoi Jimin lisäksi lentolaukun ja rattaat. Portaiden alapäässä tuli joku konduktööri auttamaan meitä ja huusi radiopuhelimeen kiinaksi jotain. Ymmärsimme että juna on juuri lähdössä ja odottaa vielä meitä. Vihdoin pääsimme junaan sisään ja samantien ovet sulkeutuivatkin ja juna starttasi kohti Shanghaita.
Kyseessä oli luotijuna ja ostimme oikein ykkösluokan liput, jotka maksoivat hieman yli 20 euroa. Matkaa oli n 200 km ja kesto 50 min. Junan vauhti oli huikea ja tuntui kuin olisi ollut lentokoneessa nousukiidon aikaan.

Tuon kovempaa ei juna tällä kertaa kulkenut.

Shanghai

 Shanghain päässä pohdimme pitkään ollaanko oikealla asemalla, mutta juna oli lähdössä takaisin päin, joten vaihtoehtoja ei ollut. Asemalla mietimme vessaa ja välipalaa, mutta tuumimme kestävämme hotellille. Löysimme taksijonoon helposti ja jono oli pitkä. Onneksi takseja oli paljon tarjolla ja jono eteni vilkkaasti. Taksissa emme osanneet aavistaa millaiseen ruuhkaan joudumme. Alkumatkasta ehkä pari kilometriä sujui hyvin, mutta sen jälkeen tyssäsi. Ei auttanut vaikka kuski kuinka yritti puikkelehtia autojen välistä. Ja ei pitänyt edes olla ruuhka-aika vielä.
 Tunnin kuluttua jo hiukan tuskailimme janoa ja vessahätää. Jimi oli nukkunut lähes tunnin ja oli herätessään kovin ihmeissään kun kökötimme edelleen samassa autossa. Lopulta matka kesti 1,5 h ja itse matkaa kertyi 20 km (hinta 11,5 €). Sairasta.
 Hotellimme oli New Harbour Service Apartments ja täytyy todeta että pienoinen pettymys. Erillinen makuuhuone ja olohuone ja keittiö olivat hieno juttu, mutta siihen se jäikin. Keittiössä ei ollut mitään aterimia tai lautasia. Kaikki täytyi tilata maksua vastaan. Vedenkeitin sentään oli ilmainen. Ilmastointi ei toiminut kunnolla ja huoneet olivat kylmiä. Henkilökunta puhui todella huonoa englantia. Huoneissa ei ollut WLAN-yhteyttä. Allekirjoittanut oli todella pahalla tuulella kyseisen päivän. Huone 805.  

Vasta illalla kun kävimme kävelyllä ja päädyimme lopulta taas hotellin ravintolaan syömään, alkoi olla mukavampaa. Sain hyvää ruokaa rauhallisessa ravintolassa ja ison pullon Tsingtao-olutta. Lisäksi huomasin, että huoneessa oli LAN-kaapeli, jolla sain viriteltyä nettiyhteyden. Harmikseni totesin jo Hangzhoussa, ettei täällä jostain syystä pääse Facebookiin, Google+:aan tai edes Youtubeen! WTF?

Toisena päivänä heräilimme rauhassa klo 08.37 nahkavekkariin, joka jostain syystä tahtoo heti kiipeilemään silmien auettua. Tänä aamuna oli äiti kuuminta hottia ja pikkuherra teki aamujumpat äitiä vasten. Teimme itse köyhinä budjettimatkaajina aamupalan, jonka jälkeen Jimi otti vielä lähes parin tunnin unet. Sen jälkeen suuntasimme metrolla Pudongin alueella sijaitsevalle Xiangyangin marketille. Paikka oli lähinnä ostoskeskus, jossa pieniä liikkeitä vierivieressä ja armoton tinkiminen käynnissä. Löysimme nopeasti ensimmäiset tuotteet ja saimme sovittua hinnat kohdalleen. Lopulta ostimme kaikille meille vaatteita ja oikein sopivaan hintaan. Jimille löysimme mm. Peak -merkkisen Windstopperin, joka maksoi 8 euroa. Olimme itse ostaneet samanlaiset 5 vuotta aikaisemmin Pekingistä hintaan 15 €. T-paidat maksoivat 3,5 € tällä kertaa.

Useamman tunnin jälkeen yritimme palata metrolla hotellille asti, mutta emme päässeet ruuhkan takia metroon ja katsoimme parhaaksi kävellä loppumatkan. Shanghai lienee ruuhkaisin kaupunki, missä olemme koskaan olleet. Suoraan sanottuna aivan järjetöntä. Illalla kävimme taas hotellin ravintolassa syömässä, jossa Jimi hauskuutti tarjoilijoita.

Jimi ja paikallinen tarjoilija.

 
Kolmas päivä Shanghaissa pyhitettiin kaupungilla kävelyyn. Kävelimme ensin Jinglin roadia joen rantaan ja tuosta kadusta täytyy mainita sen verran että sellaisia tarvitaan myös Helsinkiin. Katu on jonkinlainen musiikkiliikekatu ja kitarakauppoja oli aivan älyttömästi. Monta sataa metriä pelkkiä kitarakauppoja vierivieressä! Köyhänä en kuitenkaan mennyt yhteenkään liikkeeseen sisään, vaan jatkoimme matkaa kohti Huangpu-jokea.

 Joen vastarannalta oli huikeat näkymät Shanghain Pudong-alueelle, jossa sijaitsee korkeita pilvenpiirtäjiä sekä Shanghain ehkä tunnetuin maamerkki Oriental Pearl Tower. Kävelimme vastarantaa jonkin matkaa ja olo oli kuin jollain julkkiksella. Vastaantulijat tuijottelivat meitä ihan jatkuvasti ja jos pysähdyimme, pyrähti paikalle heti ryhmä kiinalaisia kuvaamaan Jimiä. Maaretin kanssa mietimme, että Jimillä on harvinainen taito ottaa heti kontaktia paikallisiin kun tulevat ihastelemaan häntä. En tiedä johtuuko aasialaisten iloisista kasvonpiirteistä vai mistä, mutta pikkuherra alkaa välittömästi nauramaan ja höpöttämään heille. Välillä tunnelma tosin meni vähän liian tukalaksi ison ja mölyisän joukon keskellä ja herralta pääsi iso parku. :)

Vasemmalla Oriental Pearl Tower.

 Parin tunnin kävelyn jälkeen otimme metron joen ali tuonne Pudongille ja suuntasimme maailman korkeimpaan hotelliin Grand Hyattiin. Kolmella eri hissillä pääsimme 87 kerroksessa olevaan näköalabaariin, josta näki hienosti ympärille. Otimme juomat ja syötimme Jimille välipalaa ja valokuvasimme maisemia. Sen jälkeen lähdimme takaisin hotellille. Yhteensä kävelyä tuli kuitenkin 5 h ja se tuntui myös jaloissa.

Näkymä Grand Hyattin baarista.

Illalla kävimme vielä heittämässä pienen kävelylenkin ja söimme korealaisessa ravintolassa. Pöydissä oli omat grillit, joilla grillattiin lihaa ja hyvää oli. Tarjoilijoiden englanninkielentaito hämmästytti meidät taas kerran. Eivät ymmärtäneet yhtään sanaa, ei edes "rice" sanaa! WTF?
Noh, menusta näytimme sitten riisikippoa ja kaksi sormea pystyyn, kiitos. Heitä varmaan hämmästytti meidän kielitaito yhtä paljon, koska puhuimme tasan yhtä hyvin kiinaa tai koreaa, kun he englantia. Saimme kuitenkin syödäksemme ja pääsimme jopa poiskin sieltä. Jimi taisi taas kerran olla se, joka tuli parhaiten juttuun henkilökunnan kanssa.

Seuraava aamupäivä meni pakkaillessa ja puolen päivän aikaan chekkasimme itsemme ulos hotellista ja lähdimme taksilla Pudongin kansainväliselle lentoasemalle. Edessä oli China Southern Airlinesin lento Taipeihin Taiwaniin. Lento oli ajallaan ja lento yhtiöstä voisin mainita, että erittäin hyvä. Oikein siisti kone, palvelu pelasi ja ruoka + juomat olivat ilmaisia. Lento kesti 1h 40 min ja meni nopeasti.

Taiwan

 Taipeissa saimme taas laukut ja rattaat melko nopeasti ja kävimme vaihtamassa rahaa. Rahanvaihtotiskin vieressä oli limusiinitaksin vuokraus ja kiinnostuin aiheesta. Kävin kysymässä minkälainen kärry on kyseessä ja mahtuuko meidän roinat kyytiin. Noh, kyseessä oli suht tilava Lexus ja melko tavallinen hlöauto, mutta muutamia herkkuja mukana. Otimme tuon kydin hotellille ja maksoi vaivaiset 32 euroa. Matka kesti n 45 min ja kyllä kannatti. Takapenkillä pääsi säätelemään istuimien kallistusta, radiota, ilmastointia ja valaistusta yms. Voittaa perustaksin. 

 Pääsimme hienosti hotellille ja kirjaduimme sisään Superior King Suiteen (huone 703). Erillinen olohuone ja makkari. Oikein sopiva meille. Kello oli jo iltaa, kun päätimme lähteä läheiseen ravinteliin syömään. Allekirjoittanut sai kuitenkin työpuhelun, jota höpöttelin yli puoli tuntia hotellin aulan hiljaisuudessa ja sen jälkeen oli jo myöhäistä illalliselle Jimin takia. Kävimme viereisessä marketissa ostamassa evästä ja hetkeä myöhemmin naureskelin Maaretille hotellihuoneessa, kuinka ensin tullaan "limusiinilla" Superior King Suiteen ja tässä sitä syödään valmisnuudelia suoraan purkista.

Taiwanista ajattelin muutaman aatoksen kertoa tähän väliin. Taiwan on Kiinan tasavalta, kun taas manner-Kiina on Kiinan kansantasavalta. Periaatteessa nämä ovat kaksi eri valtiota, vaikka suurin osa muista maista ei Taiwania tunnustakaan omaksi valtioksi. Taiwanissa hoidetaan kuitenkin kaikki kuin omassa valtiossa ja myös oma valuutta on käytössä. Lisäksi esim. Suomen kansalaiset tarvitsevat Kiinaan viisumin, mutta Taiwaniin ei. Wikipediasta löytyy hyvää tietoa Taiwanista ja näiden puitteissa päätimme laskea Taiwanin omaksi maakseen ja lisäsimme sen listaan. Tällä hetkellä olemme kolunneet 52 valtiota läpi Maaretin kanssa.

Tervetuloa ja lämpöä 25 C.

 Toinen päivä koitti kuten aikaisemminkin ja puolen päivän tienoilla läksimme kylille. Ilma oli mukava +24 ja puolipilvinen. Otimme taksin Taipei 101 pilvenpiirtäjälle ja ostimme liput 89 kerrokseen näköalatasanteelle. Liput maksoi n. 10 euroa per nuppi(Jimiltä ei tietenkään). Hissi ampaisi salamana ylös (17 m/s) ja maisemat oli oikein hienot tasanteelta. Pilvet leijuivat alapuolellamme ja sain hyvää videota tuostakin. Rakennus on 508 metriä korkea ja tällä hetkellä maailman toiseksi korkein. Juuressa sijaitsee ostoskeskus, kuten useissa muissakin tornitaloissa. Nimi tulee siitä että maan päällä on 101 kerrosta.

Taipei 101.
 

 Alas päästyämme kävimme nostamassa rahaa seinästä ja otimme taksin Taipein eläintarhaan. Kävimme siellä heittämässä parin tunnin kävelyretken ja söimme lounaan Mäkkärissä. Sieltä taas taksi hotellille ja päiväunien jälkeen kävimme syömässä viiden ruokalajin illallisen läheisessä pihviravintolassa. Paikka oli kallis paikalliseen hintatasoon nähden, mutta kerrankos sitä köyhät lomalla käydään kunnolla syömässä. Aluksi lautaselle tuli joku merenherkuista tehty piiras. Sen jälkeen vuorossa oli sipulikeitto. Sitten tuli salaatti ja sen jälkeen iso murea pihvi tirisevällä lautasella. Siihen päälle tuli vielä vanukas jälkiruoaksi. Juomaksi oli pari colaa, olut ja 0,4 L viinipullo. Yhteensä tuo lysti maksoi 68 euroa kahdelta, mutta kuten sanoin...kerrankos sitä. Paikan nimi oli Red Stove ja ruoan lisäksi palvelu oli hyvää ja ystävällistä.

 Taipeista jäi loppuen lopuksi hyvin vähän kerrottavaa. Kaupungissa ei ole juuri mitään nähtävää ja päivät kuluivat kävellessä ja ostettavaa etsiessä. Emme löytäneet oikein mitään ostoksiakaan ja hinnat ovat vielä melko korkeat esim Kiinaan tai Malesiaan verrattuna. Kaupungissa on vaikea löytää länkkäri-ravintoloita, sekä Super Marketia, josta voisi ostaa esim vaippoja. Ihmiset ovat ystävällisiä ja ruoka on hyvää. Parisen päivää riittää kuitenkin hyvin paikan näkemiseen. Kuljimme metrolla ja taksilla ympäri kaupunkia.

 Toiseksi viimeisenä päivänä lähdimme katselemaan Longshan temppeliä ja reteesti ajelimme taksilla sinne. Paikka ei tarjonnut mitään erikoista ja jatkoimme matkaa jo parin kymmenen minuutin kuluttua. Maan alla oli pieni ostoskeskus, jossa kävin parturissa lyhentämässä jo pidentynyttä mikrofonitukkaa. Parturoijalla oli taas hauskaa. Eivät ilmeisesti kovin usein ajele vastaavia malleja. Lysti maksoi 100 TWD eli n. 2,5 euroa.
 Siitä otimme metron Raohe night marketille, jossa pyörimme hetken ja metroasemalle palatessa kävimme syömässä hampurilaiset. Siitä otimme taksin hotellille.

Metrolla paikasta toiseen.
 

Jimi hampurilaisella.

Illalla otimme taksin Shilin night marketille vain huomataksemme että paikka oli erikoistunut paikallisiin ravitsemusliikkeisiin. Otimme taksin takaisin hotellin suuntaan ja yritimme päästä isompaan kauppaan ostamaan vaippoja. Taksikuski ei tajunnut hotellin kirjoittamia ohjeita ja ajoimme harhaan. Lopulta pysähdyimme Family martin kohdalla, kiitimme kuskia ja kävimme hakemassa pari pientä vaippapakettia. Siitä otimme jälleen taksin ja yritimme löytää tuohon jo aikaisemmin mainitsemaani Red stove -ravintolaan, mutta kuski ei tiennyt kyseistä paikkaa. Onneksi tiesimme kartasta missä se sijaitsee ja näytimme noin suunnilleen mihin haluamme. Vihdoin pääsimme sinne ja söimme taas saman 68 euron setin kuin aikaisemminkin. Hlökunta oli mielissään kun palasimme ravintolaan ja ruoka oli taas oikein hyvää. Lähtiessämme halusivat vielä ottaa kuvia meistä muistoksi.

Singapore

 Viimeisenä päivänä Taipeissa otimme taksin lentokentälle ja pääsimme perille hienosti. Kentällä järkytyimme Air Asian checkaustiskin jonoon, joka kiemurteli kymmeniä metrejä pitkin käytäviä. Jimi oli meikäläisen rintarepussa ja marssin suoraan Premium-tiskille jossa ei ollut jonoa yhtään. Kohteliaasti kysyin että voidaanko tulla babyn kanssa tästä, koska vaimoni ei jaksa jonottaa. Noh, ystävällinen herra siellä sanoi että tottamooses ja pääsimme näin eteenpäin. Turvatarkastuksen jälkeen tarkastimme myymälät ja ostin uuden muistikortin videokameraan.

 Lento Taipeista Kualaan lähti lopulta 15 min myöhässä ja kesti lähes 5 tuntia. Kualassa piti vaihtaa konetta ja jatkaa Singaporeen. En ymmärrä miten lento voi kestää saman ajan kun Kualasta Hangzhouhun, vaikka matka on n. 500 km lyhyempi ja käsittääkseni lentokoneet lentävät melko suoraan paikasta toiseen? Noh, jok tap saavuimme Kualaan illalla n. klo 21 ja jatkolennon oli tarkoitus lähteä klo 22.05. Ei lähtenyt.
 Lento oli myöhässä ja kukaan ei tuntunut tietävän milloin päästään liikenteeseen. Lopulta hieman yli tunnin odottelun jälkeen kone oli valmis ja pääsimme matkaan. Lento kesti tunnin ja Jimi nukahti loppulennosta nukkuen n. 20 min ja heräten virkeänä kun poistuimme koneesta.

Jimi lukee turvaohjeita lennolla Taipei - Kuala Lumpur...

..ja seurustelee Malesialaisten kanssa.
 

 Lentokentällä ei onneksi ollut ruuhkaa passintarkastuksessa ja pääsimme heti läpi. Matkalaukut tulivat lähes samantien, mutta rattaat eivät. Deja vu!! Emme saaneet rattaita ollenkaan ja suunnistimme Lost&Found-tiskille, jossa huomasimme että Air Asian tiskillä ei ollut ketään. Viereiset muiden lentoyhtiöiden tiskit olivat täynnä hlökuntaa, mutta Air Asian tiski oli kiinni. WTF?!
 Ei auttanut muu kuin mennä tullista läpi ja Maaret kävi vielä yläkerrassa tarkastamassa checkin-tiskit, mutta olivat myös kiinni. Kello oli tässä vaiheessa jo 01:15. Kävimme lentokentän info-tiskillä ja saimme Air Asian puhelinnumeron, johon soitimme seuraavana päivänä neljä kertaa ja rattaat tulivat lopulta illalla myöhään. Hienoa toimintaa.

 Singassa majoituimme Park Hotel Clarke Quayhin, joka sijaitsee nimensä mukaisesti Clarke Quaylla. Sijainti oli todella hyvä, vieressä pieni ostoskeskus ja Clarke Quayn ravintoloihin lyhyt kävelymatka. Trip Advisorista olin jo aikaisemmin katsonut, että ihmiset valittelivat huoneita liian pieniksi ja tottahan se oli. Meidänkin huone oli tosi pieni ja kamaa kun on mukana, niin ylimääräistä tilaa ei juuri jäänyt. Ikkuna oli lattiasta kattoon ja se oli oikein mukava piristys. Pieni herra tykkäsi katsella alas kadulle sammakkoperspektiivistä. Huone 612.

 Ilma on tässä vaiheessa vuotta varsin sateinen, mutta sateet tuppaavat tulemaan aina iltaisin. Kävimme ensimmäisenä päivänä Jimin kanssa altaalla ja illalla joen varressa Octapas-ravintolassa, jossa kävimme myös Katri-Marian kanssa reissun alussa. Kallis paikka, mutta hyvää oli. 
 Toisena päivänä heräsimme vasta klo 10.40 ja kävimme ensimmäisen päivän tapaan ostamassa aamupalan viereisestä ostoskeskuksesta. Sen jälkeen itse löhöilin altaalla kolmisen tuntia ja muu perhe saapui sinne myös päiväunien jälkeen ja Jimi pääsi taas polskimaan. Illalla teimme jälleen kävelyn sataisella River sidella ja söimme fajitakset jossain sporttibaarissa.

Park Hotel Clarke Quayn allas.
 

 Viimeisenä päivänä ongelmaksi meinasi koitua myöhäinen lento, joka lähti vasta klo 23.55. Huoneet pitää luovuttaa klo 12, joten odottavan aika ilman suihkua yms olisi ollut kovin pitkä. Kävimme repassa kyselemässä Late checkoutia ja sen olisi saanut ilmaiseksi klo 15.00 asti. Kermapersematkailussa on se hyvä puoli, että kun heittää rahaa tiskiin, niin yleensä viihtyy paremmin. Maksoimme 55 euroa ylimääräistä, jotta saimme pitää huoneen klo 19.00 asti ja se oli erittäin hyvä ratkaisu. Saimme löhötä altaalla ja suihkutella aivan rauhassa, jonka jälkeen söimme illallisen hotellin ravintolassa ennenkuin lähdimme taksilla kohti lentokenttää.

  Lentokentällä kävimme hoitamassa vielä viimeiset ostokset ennen koneeseen nousua. Turvatarkastuksessa naisvirkailija tunki jostain kumman syystä paljaat sormensa Jimin suuhun, josta vasta jälkeenpäin pöyristyimme totaalisesti. Tilanne meni nopeasti ohi eikä sitä tajunnut ennenkuin lentokoneessa, kun Jimille nousi kova kuume. En tiedä johtuiko siitä, mutta joka tapauksessa todella törkeää käytöstä ja laitoin Changin lentokentälle selvityspyyntöä asiasta sekä tein ilmoituksen Singaporen terveysviranomaisille. Mitään hyötyähän tuosta ei ole, mutta helpottipahan omaa oloa.

Lopulta pääsimme vihdoin takaisin koto-Suomeen kahden lennon jälkeen. SNG-FRA väli kesti 12,5 h ja se oli toiseksi pisin lento minkä olemme tehneet (Abu dhabi - Sydney 14 h on pisin). Hki-Vantaalla meitä odotteli edellisenä päivänä satanut ensilumi ja kirpeä -5 astetta.

Jimi löysi saksalaisen kaverin lentokoneesta.
  

Yhteenveto

 Matkailu alle vuoden ikäisen lapsen kanssa onnistuu helposti, jos asenne on oikea. Lapsi rajoittaa ja muuttaa toimintaa melko paljon, mutta tietysti myös antaa paljon. Aasiassa ihmiset ovat hulluina ainakin länkkärilapsiin ja se oli välillä jopa ahdistavaa. Lensimme neljän viikon aikana 10 lentoa, joista kaikki sujui varsin hyvin. Pysyimme kaikki terveinä koko reissun ajan, mikä oli äärimmäisen hieno asia! Langkawi oli todella positiivinen kokemus, voisin mennä uudestaankin ja toki hieno hotelli myös vaikutti asiaan. Muuten reissusta ei ainakaan omasta mielestäni jäänyt mitään kovin mullistavaa mielikuvaa. Ensi kerralla panostamme enemmän rantakohteisiin, se on varma. Singapore on kallis ja oli nyt myös sateinen. Kuala Lumpur oli kallis langkawin jälkeen ja kusettavat taksikuskit ärsyttivät suunnattomasti. Sen lisäksi Petronas-tornit olivat taas kiinni. Hangzhou oli utuinen emmekä ehtineet juurikaan tutustua. Shanghai on hieno kaupunki, mutta aivan liikaa ihmisiä. Taipeissa taas ei ole yhtään mitään.

 Neljä viikkoa meni hujauksessa ja positiivista oli tietenkin lämpö ja valo. Lisäksi näimme Katri-Marian ja vietimme todella hienon viikon Langkawilla kuuden Koivumäen voimin. Kiitos kaikille! :)

Ja nyt seuraavaa reissua varaamaan..