Kesälomalla Heinäkuussa 2008 heitimme oikeastaan ensimmäisen varsinaisen reppureissun ja kohteena oli Japani. Saimme Finnairin suorat lennot Nagoyaan melko edullisesti kun käytimme kertyneitä plus-pisteitä. Vaimoni veli Jari ja sisko Mari lähtivät myös mukaan.

Minä ja Jari Tammistossa odottelemassa taksia kentälle.

Menomatka

Lähdimme liikkeelle heinäkuun puolessa välissä ja matkasuunnitelmana oli kiertää Honshun etelä-rannikkoa kymmenen päivän ajan. Reittimme oli suunniteltu tarkasti ja hotellit varattu jo etukäteen. Mari ja Jari tosin olivat meitä muutaman päivän pidempään.

Kotoisalla Hki-Vantaan kentällä hyppäsimme Airbus 340 -malliseen Finnairin koneeseen, joka lähti kiidättämään meitä kohti Nagoyaa. Kone oli siisti ja plussana vielä omat televisiot kaikille matkustajille. Matka sujahtikin oikein nopeasti ja saavuimme määränpäähän aikataulun mukaisesti.

Reppureissaajat Nagoyan kentällä.

Nagoya

Perille saavuttuamme tallustelimme terminaaliin, jossa tutkimme eri mahdollisuuksia päästä parhaiten keskustaan ja hotelliin. Vaimoni oli ostanut Suomesta "Tokio-passi" -nimisen kirjasen, josta saimme hyviä matkavinkkejä jo menolennon aikana ja hyödynsimme tuota opasta koko reissun ajan.

Ostimme junaliput keskustaan ja onnistuimme vielä hyppäämään oikeaan junaankin ja niin pääsimme helposti hotellille. Majoituimme Marunouchi Tokyu Inn -hotelliin, joka tarjosi ihan kelpo majoituksen. Hotelli sijaitsi lähellä Nagoyan rautatieasemaa, joten sijainti oli varsin hyvä.

Ensimmäisenä päivänä olimme pihalla kuin lumiukot kun lähdimme kaupungille liikkumaan. Ilma painostavan kuuma ja apuna oli ainoastaan perus-turistikartta. Hienosti pääsimme kuitenkin liikkeelle, joskin osittain ystävällisten paikallisten avulla. Eräs paikallinen nainen näytti meille kuinka ostaa metrolippu automaatista ja sen jälkeen osasimmekin jo itse hoitaa asian, kun muistimme mitä nappeja piti painaa. Japanissa kun ei lontoon kieltä juurikaan käytetä. Tokiossa esim. oli rautatieasemalla iso karttataulu, jossa luki otsikko "Tourist information", mutta kaikki kartan paikat, tiet ja asemat oli kirjoitettu japaniksi. Äly hoi..!
 
Ah..rullaportaat..                                            Bisnesmiehiä metroasemalla.

Nagoyan eläintarha

Toisena päivänä läksimme Nagoyan eläintarhaan, joka osoittautui hyvin mielenkiintoiseksi. Oli kirahvia, elefanttia, sarvikuonoa, tapiiria yms ja tuli Kenian safari deja vu näitä katsoessa. Paikka oli melko tyhjillään ihmisistä, joten saimme rauhassa tarkkailla eläimiä ilman tungosta ja jonottamista.

Sarvikuono.

Tämä kaveri vähät välitti valokuvaajista..:P

 

Eläintarhasta lähdettyämme kävimme läheisessä pikaruokalassa kokeilemassa paikallisia herkkuja ja ruoka oli todella hyvää. Ravintolassa oli tilausautomaatti, johon syötettiin rahaa ja sen jälkeen valittiin ruoka. Valintaa helpotti pienet kuvat annoksista, joten tiesimme suunnilleen mitä tuleman pitää.

Ruokatilaus automaatista.

..ja ei muuta kun pöperöt tuulensuojaan..

Automaatit

Japanihan on tunnetusti automaation luvattu maa ja sen tosiaan huomasi minne ikinä menikään. WC-pöntöt ovat itsessään jo eräänlaisia taideteoksia pesutoimintoineen, hierontoineen ja lämmityksineen. Lähes joka kadun kulmassa möllöttää automaatti, josta voi ostella mitä erikoisimpia tuotteita. Myydäänpä joissain automaateissa jopa naisten käytettyjä alushousuja, mutta itse käytimme lähinnä juoma-automaattien palveluksia.

WC-pöntön toimintoja.

Hiroshima

Nagoyassa heitimme parin päivän jälkeen vaimon kanssa reput selkään ja hyppäsimme Shinkansen -luotijunaan ja suuntana Hiroshima. Matka kesti useita tunteja, vaikka nopeus lähenteli ajoittain 300 km/h. Tylsää ei kuitenkaan ollut, sillä junassa kulki tarjoilukärry, josta allekirjoittanut lunasti muutaman paikallisen olusen ja pientä purtavaa. Maisemat ja Tokio passi -kirjanen pitivät mielen virkeänä ja nopeasti saavuimmekin määränpäähän.

Shinkansen.

Hiroshiman asemalle saavuttuamme suuntasimme hotelliin, joka löytyikin pienen etsimisen jälkeen. Teimme checkauksen, mutta emme saaneet heti huonetta, joten lähdimme kaupungille. Pyörimme muutaman tunnin läheisessä ostoskeskuksessa ja sen ympäristössä, jonka jälkeen saimme huoneen.

Pienen hengähdystauon jälkeen päätimme lähteä tutustumaan "Peace Memorial Parkiin". Hotellin aulasta saimme ohjeet käyttää raitiovaunua liikkumiseen ja pienen säätämisen ja ihmettelyn jälkeen löysimme itsemme oikeasta kulkuneuvosta menossa oikeaan suuntaan. Hiroshimassa on Japanin laajin raitiovaunuverkosto, joten liikkuminen hoituu kätevästi tuolla menopelillä.

Hyppäsimme pois vaunusta "Peace Memorial Dome" -pysäkille, jonka vieressä kohosi tuo järkähtämätön kuuluisa rakennus. Rakennus oli yksi niistä harvoista, jotka jäivät pystyyn atomipommin jäljiltä ja siitä muodostui pommitusten symboli.

Peace Memorial Dome.

Domelta etenimme puistoon, jossa tutustuimme lukuisiin muistomerkkeihin ja vierailimme Rauhan museossa. Suosittelen ehdottomasti museota, sillä vasta siellä saimme jonkinlaisen käsityksen toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista. Nähtävää on todella paljon eikä sisäänpääsymaksukaan ole päätä huimaava.

Hiroshima ennen pommitusta..

..ja pommituksen jälkeen.

Museokierroksen jälkeen olimme niin uupuneita, että ainoa tavoite oli päästä suihkuun ja lepäämään. Uni tulikin tuttuun tapaan jo hyvissä ajoin silmään. Seuraavana aamuna söimme hotellissa aamupalan, pakkasimme tavarat ja lähdimme kohti Kiotoa..

Kioto

Shinkansenilla matka Hiroshimasta Kiotoon vierähti jälleen nopeasti. Jari ja Mari menivät Kiotoon jo etukäteen ja tulivat meitä vastaan juna-asemalle. Vaati jälleen pienen selvittelyn, että pääsimme hotellille, mutta pieni lisäseikkailu vain rikastaa matkaa..:)

Kaupunkina Kioto on hyvin erilainen kun Tokio tai Nagoya. Korkeat rakennukset loistavat poissaolollaan ja arkkitehtuuri on vanhaa. Temppeleitä ja puutarhoja riittää nähtäväksi ja niihin kannattaa myös tutustua.

Hyvää ruokaa ja tuttuja naamoja

Toisena päivänä kävimme tutustumassa Nijo-linnakkeseen ja sen vieressä olevaan vaikuttavan näköiseen puutarhaan. Itse linnakkeesta on tehty melkoinen turistirysä, mutta näkymät ylhäältä olivat valokuvan arvoiset. Paahtava kuumuus ja hupenevat juomavarastot patistivat meitä liikkumaan nopeammin, mutta ehdimme hyvin tutustua kohteeseen.

Nijo castle.

 

Nijo castlen puutarhaa.

Linnakierroksen jälkeen oli vuorossa perinteiset päiväunet ja illalla lähdimme syömään lähellä sijaisevaan ja erittäin viihtyisään paikalliseen ravintolaan. Japania pidetään yleisesti kalliina maana, mutta meille oli aikamoinen yllätys, että lähes kaikki on halvempaa kuin Suomessa. Tarkoitan siis perus kulutustavaraa. Ravintolassa söimme alkupalat ja pääruoat ja ruokajuomana oli limut, oluet, viinit ja vielä saket jälkiruoaksi. Aikaa vierähti n. kolmisen tuntia ja koko lysti maksoin yhteensä 60€ neljältä hengeltä! Ei paha siis.

Ruokailun jälkeen palasimme hotellille "yömyssylle" ja istuskelimme meidän huoneessa suunnitellen seuraavan päivän ohjelmaa. Kännykkäni pärähti soimaan ja vanha työkaverini Panuhan se siellä linjan toisessa päässä höpötteli kun vastasin. Olivat Pekan kanssa juuri samaan aikaan Kiotossa, joten sovimme treffit, vaikka kello läheni jo puolta yötä. Eksyimme irkkupubiin, jossa meininki oli hyvä, mutta hinnat melko korkeat. Muutaman lasillisen jälkeen päätimme lähteä käymään paikallisessa yökerhossa, johon Panu ja Pekka olivat jo aikaisemmin tutustuneet. Kysyimme eräästä kaupasta kulkuohjeita ja myyjä kun ei osannut selittää, niin heitti kaupan takin pois ja lähti saattamaan meitä perille! Hienosti pääsimmekin ovelle, mutta paikka oli pahaksi onneksi kiinni. Palasimme takaisin irkkupubiin, jossa nautiskelimme vielä yhdet ja sitten oli aika öisen unelmoinnin. Mukavaa oli joka tapauksessa nähdä kavereita pitkästä aikaa ja vielä toisella puolella maapalloa..:)

Team Finland kiotolaisessa irkkupubissa.

Kolmantena päivänä nousimme kuolleista. Vaikka edellisillan humalatila ei hiponut edes maksimia, niin olo väsynyt ja veltto. Maaret, Jari ja Mari kävivät tutustumassa Kiyomizu-temppeliin meikäläisen jäädessä huilaamaan ja kirjaa lukemaan. Jälkeen on harmittanut todella, etten lähtenyt mukaan! Niin hienoja olivat nuo valokuvat sieltä. Kyseinen kolmikko kävi illalla myös syömässä samaisessa ravintolassa.
 
Geishoja Kiyomizu-temppelillä.                      Yksi Kiyomizu-temppelin rakennus.

 
Tokio

Kioton vallattuamme, oli vuorossa pääkaupunki Tokio. Luotijuna kuljetti meidät taas hienosti perille ja tällä kertaa osasimme jo itse selvitellä reittiä hotellille. Hotelli oli nimeltään Tokio Prince Hotel ja sijaitsi aivan Tokyo towerin juurella. Suurin osa asiakkaista taitaa olla liikemiehiä ja keräsimme pitkiä katseita kun astelimme shortseissa ja sandaaleissa ovesta sisään. Joku työntekijä tuli vielä kyselemään että "voiko hän auttaa jotenkin?". Luuli raukka varmaan, että olemme eksyneet, mutta kohteliaasti totesimme vain checkaavamme sisään hotelliin..:)

Huone oli mukavan iso, joten vaatteita sai kivasti kuivumaan pesun jäljiltä. Hotellin palveluksia emme juurikaan käyttäneet, koska kaikki aika sisällä meni lähinnä lepäämisessä.
  
Tokio Tower illalla.                                Pilvenpiirtäjiä iltavalaistuksessa.

Tokiossa käydessä kannattaa varata aikaa riittävästi. Nähtävyyksiä riittää ja suurkaupungin vilinä on päätä huimaava. Kaupunki pitää selkeää kärkipaikkaa asukastilastossa, kun mukaan lasketaan myös esikaupunkialueet. Suur-Tokion alueella asustelee vaivaiset 35 miljoonaa ihmistä, joten yksin ei tarvitse olla. Alue on kuitenkin sen verran laaja, että omasta mielestäni esim. New York on paljon ruuhkaisempi jalankulkijan näkökulmasta. Tosin kokemus New Yorkista rajoittuu ainoastaan Manhattaniin.

Kulkuyhteydet toimivat kaupungissa mainiosti ja turisti pääsee liikkumaan kätevästi myös Yamanote-junalla, joka kiertää kehää keskustan ympärillä. Yamanote kuuluu valtion rautatieyhtiöön, joten Railpass kelpaa myös siinä.

Arkkitehtuuri on moderni ja pilvenpiirtäjät ovat keskitetty ryppäisiin eri kaupunginosissa. Apua löytyy aina vierestä, jos eksyy tai tarvitsee neuvoja.

Kävelykatu Ikeburossa.

Näköalapaikkoja Tokiossa on useita. Tokia Tower lienee kuuluisin, mutta jos haluaa päästä halvemmalla, niin Tokyo Metropolitan Government -taloihin pääsee ilmaiseksi. Itse kävimme Ikeburossa sijaitsevassa Sunshine City -pilvenpiirtäjässä, mutta en muista hintaa. Noista korkeuksista saa tarkemman käsityksen Tokion laajuudesta.

Näkymä Sunshine City Skyscraperista.

Vietimme ainoastaan kolme yötä Tokiossa, joten suurin osa nähtävyyksistä jäi näkemättä, mutta jonkinlaisen kuvan toki saimme. Yhtenä iltana koimme jopa pienen maanjäristyksen hotellihuoneessa. Nähtävyyksistä ehkä parhaiten jäi mieleen Ueno park, joka on iso puistoalue. Alueella on lampia, katutaiteilijoita ja paljon muuta nähtävää. Vaikuttava ja rennon oloinen paikka kaikinpuolin. Seuraavan kerran tiedämme varata enemmän aikaa jo pelkästään Tokioon ja koko Japania kierrellessä saa helposti vaikka kuukauden kulumaan.
 
Maaret löysi itselleen kaupan Tokiosta.      Japanitar matkalla töihin Yamanotessa.

Tokion jälkeen matka läheni loppuaan ja vietimme vielä yhden yön Nagoyassa ennen paluulentoa.

Yhteenveto

Ehdottomasti yksi hienoimmista ja mielenkiintoisimmista maista, joissa olen käynyt. Paljon nähtävää, siisti, moderni yms. Vietimme 10 päivää reissussa ja näimme ainoastaan Honshu-saaren eteläosaa, joten paljon jäi tulevaisuuden varalle. Tokiosta kannattaa myös ostaa elektroniikkaa, koska hinnat ovat n. puolet Suomen hinnoista. Ostimme mm. objektiivin, salaman ja jalustan kameraamme ja säästimme sievoisen summan. Hieno maa, suosittelen lämpimästi!

Plussat ja miinukset

+ Siisteys
+ Hintataso
+ Ihmisten ystävällisyys ja auttavaisuus
+ Nähtävyydet
+ Kulkuyhteydet
+ Ruoka

- Kielimuuri voi tuottaa ongelmia
- Suurin osa opasteista japaniksi
- Kuumuus saattaa tuskastuttaa kesällä
- Maanjäristykset (jos pelkää)

Lisää kuvia

http://www.flickr.com/photos/koivumaki/sets/72157606452513147/