Menimme vaimoni kanssa naimisiin huhtikuussa 2008 ja tarkoitus oli pitää matalaa profiilia, eli mitään hääjuhlia ei järjestetty ja toimitus tapahtui maistraatissa ilman omia todistajia. Tapahtumasta ei siis tiennyt juuri kukaan.

Maistraatista lähdettyämme tarkoitus oli mennä syömään, mutta vaimo kiltisti vaati minua kotiin pakkailemaan. Oli peijooni varannut meille häämatkan Kap Verdelle ja järjestänyt vielä ukollensa viikon loman töistä! Ja kaikki tämä meikäläisen selän takana! Uskaltaako tuohon enää luottaakaan..:)

Menomatka

Lähdimme heti seuraavana päivänä reissuun Finnmatkojen opastamana ja lentomatka suuntautui ensin kohti Tanskan Billundia, jossa teimme välilaskun ja otimme lisää matkustajia kyytiin. Lento lähti Helsingistä myöhään illalla, joten väsy iski lähes välittömästi. Tanskaan saapuessamme, kone jäi kentälle odottelemaan lisämatkustajia ja jouduimme odottelemaan miltei tunnin verran. Koneen henkilökunta piti ovea auki koko tuon ajan ja kun istuimme vielä hätäuloskäynnin kohdalla, niin ärtymys oli suuri, kun kylmyys vapisutti väsyneitä vartalojamme. Kyseessä oli Tui:n oma kone ja hlökunta, niin eipä tuossa voinutkaan odotella mitään luksus-palvelua.

Vaimoni oli matkaa tilatessaan ystävällisesti ilmoittanut minut pähkinä-allergikoksi ja tämän takia tilannut meikäläiselle erityisruokavalion. Olen suorastaan fani, kun puhutaan lentokoneruoasta ja pettymys oli suuri kun eteeni tuotiin todella väsynyt kasvisruoka-annos. Meinasi lihansyöjältä itku päästä ja ei auttanut vaikka yritimme jopa vaihtaa annoksen. Tarkkaan on näköjään laskettu nuo Tui:n ruokamäärät..

Kap Verde

Noh, pääsimme kuitenkin perille hyvin ja en jaksanut ressata kasvispöperöstä sen enempää. Meikäläinen se on sopeutuvaa sorttia, vaikka joskus saattaakin viedä aikaa jonkun verran..:)

Laskeuduimme Kap Verden päälentokentälle Amilcar Cabral International Airportille, joka sijaitsee Sal-nimisellä saarella. Kenttä toimii myös avaruussukkuloiden hätälaskupaikkana pitkän kiitoratansa turvin.

Amilcar Cabral International Airport.

Itse Kap Verde koostuu n. kymmenestä pääsaaresta, jotka on jaettu pohjoisiin ja eteläisiin saariin. Valtio sijaitsee Atlantin valtameressä Länsi-Afrikan rannikolla 600 km Senegalista länteen ja on melko köyhä kärsien kuivuudesta ja veden puutteesta. Suurin osa Kap Verdeläisistä asuukin muualla maan ulkopuolella.

Lentokenttä sijaitsi saaren pääkaupungissa Espargoksessa, josta lähdimme bussilla kohti etelää ja Santa Marian kaupungissa sijaitsevaa Riu-hotellia. Saarella on periaatteessa yksi tie pohjois-etelä suunnassa, koska saari on 30 km pitkä ja 12 km leveä. Iso osa saaresta on aavikkoa ja myös hotellimme sijaitsi käytännössä hiekka-aavikolla, tosin rannan tuntumassa.

Riu-hotelli 

Reissumme oli All inclusive -pakettimatka ja majoituspaikka oli valtava Riu-niminen hotellikompleksi. Alue on todella iso ja koostuu kaksikerroksisista rivitalon pätkistä, kahdesta allasalueesta, isosta päärakennuksesta, jossa on ravintoloita, baareja ja kauppoja yms. Arvioisin että alue oli n. puolikilometriä leveä ja saman verran pitkä. Joka aamu kävelimme n. 400 metriä aamupalalle ja saman verran myös illalliselle.

Hotellin toinen etuovi.

Hotellin arkkitehtuuri oli varsin mielenkiintoinen.

Hotelli on suht hyvätasoinen, vaikka huoneet ovatkin melko yksinkertaisia ja äänieristys olematon. Naapurihuoneessa majailleen brittiläisen lapsiperheen meteli kantautui välillä liiankin hyvin ja aamuyöllä itsensä läpi lyöneet saman maan kansalaiset möykkäsivät palatessaan huoneisiinsa. Kävipä yhtenä yönä, joku humalainen britti oksentamassa meidän oven taaksekin, joten sellaista meininkiä. Selitä siinä sitten siivoojalle että "it wasn't me..".

Ehkä häiritsevin tekijä hotellissa oli kuitenkin torakat, jotka liikkuivat ainoastaan öisin ja häiritsivät nukkumista. Ruskean väriset ja n. 5 cm pitkät öttiäiset kun aloittivat karkelot heti valojen sammuessa ja joskus jopa aikaisemmin. Meikäläinen urhoollisesti nousi joka ilta ylös metsästämään kuoriaisia vaimoni piilotellessa peiton alla. Olivat aika vikkeliä ja välillä sai hakata kengällä monta kertaa että sai nirrin pois. Ja turha väittää, että niitä tulee enemmän jos ryhtyy tappohommiin. Niitä tulee joka tapauksessa. Piste.
Tosin mainittakoon loppuun, että työkaverini vietti viikon samaisessa hotellissa puoli vuotta aikaisemmin, eikä hän nähnyt torakan torakkaa.

Hotellissa on kaksi suht isoa allasaluetta, joista löytyy pari aikuisten allasta ja lasten allas. Toisessa aikuisten altaassa pääsee myös suoraan baaritiskille, mutta vesi oli niin kylmää ettei sitä montaa kertaa tullut testattua.

Allasalue oli viihtyisä.

Kävimme allasbaarissa ja menimme ihan pöytään istumaan.

Ravintoloita on lukuisia ja baareja laskin hotellialueella olevan about kymmenen. Eipähän ollut pitkä matka tiskille, kun alkoi janottamaan.

Hotellialueelta on n. 100 m rantaan, jossa aallot paiskovat turisteja mukkelismakkelis. Surffaajille ja leijalautailijoille tuo lienee paratiisi, sillä korkeimmat vaahtopäät olivat n. kolmemetrisiä. Ranta oli myös melko tuulinen, joten viihdyimme enimmäkseen altaalla.

Aallokkoa hotellin rannassa.

Jeeppisafari

Matkamme kesti yhteensä kahdeksan päivää ja parin päivän löhöilyn jälkeen lähdimme Jeeppisafarille. Safarilla ajoimme pitkin aavikoita ja ensimmäinen pysähdyksemme oli Espargoksessa. Saaren pääkaupungissa saimme tutustua mm. paikalliseen kouluun ja lastentarhaan.

Koululaisia opiskelemassa.

Tyttö lastentarhan pihalla.

Espargoksesta ajelimme Buraconan luolastoalueelle, jossa harrastetaan mm. luolasukellusta. Meri tyrskytti vettä luonnon muovaamaan altaaseen, johon jeeppikuskimme teki näyttäviä uimahyppyjä. Paikalla sijaitsee myös nähtävyys nimeltä "Blue eye", jossa auringon valo piirtää luolassa olevan veden pintaan "sinisen silmän".

Buraconan luonnon allas.

"The Blue Eye"

Buraconasta porhalsimme tasaiselle aavikolle nimeltä Terra Boa. Kangastukset ja pienet hiekkatornadot hallitsivat tätä kuumaa ja kuivaa aluetta ja ilmastoitu kulkuneuvo oli enemmän kuin cool-juttu.

Terra Boan aavikkoa.

Hetken aikaa aavikolla kuvailtuamme ajoimme suolakaivokselle, jossa pääsimme kokeilemaan suolavedessä kellumista. Kaivoksessa oli muutama lampi täynnä suolavettä jonka suolapitoisuus lähenteli 30%:a. Miltei sama kuin Kuolleessa meressä. Tavallisessa meressä meikäläinen painuu pohjaan kuin rautakanki, mutta nyt pääsin tosissani kokeilemaan kellumista ja olipahan vielä aivan sama miten päin vedessä oli, niin pinnalla pysyi! Keskiverto uintiretkeä siistimpi juttu.

"Hei me kellutaan.."

Suolavedessä hetken kelluttuamme nousimme ylös ja kuivattelimme pyyhkeillä, mutta suolaa jäi inhottavasti iholle. Ilkeä tunne kun laittoi paidan päälle, niin pisteli kuin piikkisika. Selvittiin kuitenkin hotellille asti jossa pääsimme vihdoin raikkaaseen suihkuun.

Yhteenveto

Tarkoitus oli viettää löhöloma ja sellainen se myös oli. Päivät kuluivat lähinnä altaalla aurinkoa palvoen ja päätettiin ettemme ressaa mistään. Tuli syötyä ja juotua ihan kiitettävästi ja itse ainakin pidän tuosta All inclusive -diilistä edelleen. Niin ja vielä kun ei itse tarvinnut maksaa edes koko matkaa...=O

Tuore (ja komea) ukkomies.

Näkemistä Salin saarella ei kovin paljon ole, mutta halutessaan voi lähteä vaikka helikopterilla katselemaan muita saaria, joista osa on trooppisia ja vulkaanisia. Aktiviteetteja löytyy surffauksesta kalastukseen ja auton voi vuokrata, jos haluaa lähteä omin päin tutkimusretkelle.

Finnmatkojen viikon pakettia en välttämättä suosittele aktiivilomaa hakeville, mutta perhelomaksi se sopii erinomaisesti. Kannattaa myös varata retki jollekin päivälle, ettei aika käy pitkäksi ja jotta näkisi edes vilauksen afrikkalaisesta elämänmenosta.

Plussat ja miinukset

+ Hyvät ruoat ja juomavalikoima
+ Siisti hotelli kaikinpuolin
+ Retkivalikoima suhteellisen kattava
+ Tuuli vilvoittaa mukavasti paahtavalta auringolta

- Ei kovin paljon nähtävää (karu saari)
- Äänieristys hotellissa
- Torakat saattavat olla kiusaksi

Lisää kuvia

http://www.flickr.com/photos/koivumaki/sets/72157606452540895/