Vuosi 2007 oli matkailun suhteen todella hektinen. Olin alkuvuonna pari kuukautta työkomennuksella Ruotsissa, joka sekin oli jo hieno kokemus.

Vietin synttäreitä tammikuussa ja kolmas Olympian kautta tekemämme reissu suuntautui Karibialle, jonne allekirjoittanut lähti "karkuun" 30 v. syntymäpäiviä. Finnairin lennolla Frankfurtiin, josta jatkolento Lufthansalla Miamiin.

Miami

Vietimme pari yötä Miamissa ennen risteilyä, jolloin saimme tasattua aikaerosta johtuvaa väsymystä. Hotellimme sijaitsi Miami beachilla ja oli tasoltaan varsin hyvä. Harvemmin Olympian reissuilla huonoissa taloissa asutaankaan.

Hotellimme Miami beachilla.

Miamissa saimme tutustua "suuren maailman" meinikiin ja parissa päivässäkin ehtii mukavasti kierrellä paikkoja. South beachilla näkee loistoautoja tuon tuosta ja luksusasunnot korostavat ökymeininkiä. Ensimmäisenä iltana oli tietysti pakko käydä zekkaamassa South beachin tunnelma ja kokeilemassa myös paikallista hampurilaista ja olihan se mukavan iso annos..:)

Collins Avenue ja horisontissa satama ja keskusta.

Toisena päivänä kävimme isossa ostoskeskuksessa, josta emme kuitenkaan juuri mitään löytäneet. Iltapäivällä oli mukava pulahtaa hotellin uima-altaaseen ja illalla kuvasimme auringonlaskua rannalla.

Auringonlasku hotellimme uima-altaalta kuvattuna.

Risteily

Parin päivän päästä oli vihdoin tullut aika lähteä itse risteilylle. Veimme laukut hotellin aulaan odottamaan noutoa ja kävimme vielä kuvailemassa Miamia. Takaisin tullessamme näimme oppaamme hotellin aulassa käymässä kiivasta keskustelua hotellin työntekijän kanssa. Kävi ilmi, että väärä taho oli noutanut laukkumme ja nyt kukaan ei tiennyt mihin laukut olivat menossa. Sen verran oli tiedossa että laukut olivat menossa satamaan, mutta Miamin satama on melkoisen iso ja laivoja on useita. Kaiken kukkuraksi huomasimme passimme olevan matkalaukuissa ja siinä vaiheessa alkoi totisesti ahdistamaan.

Lopulta lähdimme bussilla kohti satamaa toivoen parasta. Vaimollani oli onneksi passikopiot käsilaukussa ja opas vakuutteli kaikkien kyllä selviävän laivaan. Satamassa odottelimme tovin ja löytyihän ne laukut lopulta. Olivat menossa toiseen laivaan ja loppuen lopuksi yksi ryhmämme naisjäsen ei saanut laukkuaan ja sai ikäväkseen todeta että risteily tehdään lainavarusteissa. Voin vain kuvitella sitä fiilistä kun huomaa laukun puuttuvan ja tietää elävänsä viikon ilman omia tamineita. Nainen näytti kuitenkin suhtauvan varsin tyynesti asiaan, eikä nostanut meteliä sen enempää, pisteet siitä! Itse olisin todennäköisesti saanut raivarin, haastanut kaikki oikeuteen ja vaatinut lunnaita yms..:)

Freedom of the seas

Suomessa rakennettu ja vajaa vuosi aikaisemmin valmistunut Freedom of the seas toimi kulkuneuvona risteilyllä ja ruotsinlaivoihin tottuneella turistilla oli haavi auki laivaan päästessämme. Laiva on massiivinen ja sisältä myös todella hieno. Se on 136 m pidempi kuin Silja Symphony ja vetää n. 1500 matkustajaa enemmän. Tämän lisäksi miehistöä laivalla on 1360. Tosin Symphony toimii myös autolauttana, mikä vaikuttaa sen matkustajakapasiteettiin.

Freedom of the seas Caymansaarilla.

Laivan sisustus on tehty viimeisen päälle ja huokuu glamouria. Paikat pidetään erittäin siistissä kunnossa, kiitos koulutetun ja ahkeran henkilökunnan. Siisteyteen vaikuttaa myös ns. örmyymiskulttuurin puuttuminen, sillä humalaisiin ihmisiin ei juurikaan törmää.

Royal Promenade-kävelykatu.

Laivassa on 18 kantta, jäähalli, teatteri, koripallokenttä, kiipeilyseinä, minigolf, surffisimulaattori, juoksurata, kävelykatu, kolmikerroksinen illallisravintola, kasino, kappeli, kuntosali, kylpylä ja kolme allasaluetta kannella. Näiden lisäksi löytyy useita baareja, ravintoloita, kahviloita ja kauppoja. Tekeminen ei siis lopu ihan heti kesken. Viimeisenä iltana löysimme laivasta vielä paikkoja, joissa emme olleet käyneet.

Aikuisten allasalue laivan kannella. Takana Miami.

Cozumel, Meksiko

Miamista lähdettyämme, seilasimme pari päivää kohti Meksikon rannikkoa. Jukatanin niemimaan kärjessä sijaitsee pieni historiallinen saari nimeltä Cozumel. Maya-intiaanien entinen asuinpaikka sopii niin historiasta kiinnostuneille kuin snorklaajille ja sukeltajille. Saarella on jäljellä pari Maya-aikaista temppelialuetta, joista toisessa kävimme tutustumassa. Hienoja temppelin raunioita, joissa vilisee Iguaaneja ja maasto on muutenkin hyvin eksoottista. Paikka oli kuuma ja kostea ja saimme niskaamme vielä muutaman minuutin kestäneen raivoisan sadekuuron. Sen verran piti tukea paikallista käsityötä, että ostin itselleni kuivan paidan temppelialueelta.

Muinainen rakennelma Cozumelissa.

Cozumelissa on myös hienoja rantoja ja kuuluisa laguuni, jossa voi uida delfiinien kanssa. Valitettavasti aikapulan takia emme ehtineet käymään laguunilla ja hinta olisi myös ollut turhan iso (120$). Päivän tarkastelun jälkeen paikasta jäi miellyttävä kuva. Trooppiset olosuhteet ja paikassa voisi helposti viettää ainakin viikon verran.

Ilma oli synkkä, mutta rannat hienoja.

Georgetown, Caymansaaret

Veroparatiisina toimiva Caymansaaret oli ehkä reissun mieleenpainuvin kohde. Laiva jäi ankkuriin muutaman sadan metrin päähän satamasta ja siirryimme yhteysveneillä rantaan. Rannassa oli jos jonkinlaista retkeä tarjolla, mutta lähdimme ryhmämme kanssa kohti saaren kilpikonnafarmia. Farmilla pääsimme näkemään eri kokoisia konnia ja suurimmat olivat totisesti isoja! Hieman pienempää konnaa taisin hetken aikaa pidellä käsissänikin. Vaikuttavia elukoita.

Kilpikonna pienimmästä päästä.

Farmilta muu ryhmä suuntasi rommikakkutehtaalle, mutta meitä ei kakut juurikaan kiinnostaneet. Otimme paikallisbussin takaisin satamaan, josta buukkasimme retken "Rauskukaupunkiin". Autokyydillä etenimme huvivenesatamaan, jossa hyppäsimme veneen kyytiin ja matka kohti merta alkoi. Kesken matkan tuli stoppi, kun veneen moottori hajosi ja jäimme kellumaan paikoillemme. Kippari soitti kaverin apuun, joka tuli toisella veneellä ja matka pääsi jatkumaan. Noin tunnin ajomatkan päässä Caymansaarten rannikolla on matala kohta meressä, jossa kristallinkirkas vesi ylettyy vyötäröön asti. Paikka on nimeltään "Stingray City", johon rauskut tulevat herkuttelemaan turistien syöttäminä. Mahtavia olioita nuo ystävämme rauskut! Pääsimme syöttämään elukoita kädestä pitäen ja tietysti myös kuvailemaan ja snorklailemaan.

Ystävämme Rauskin kanssa uimassa (Ja kyllä, olemme keskellä merta).

Rauskukaupungista jatkoimme matkaa hieman eteenpäin, jossa pääsimme snorklailemaan kunnolla. Värikkäitä kaloja ja koralleja ja näkyvyys useita kymmeniä metrejä. Retken jälkeen vierailimme muutamissa liikkeissä sataman vieressä, mutta ostoksia ei juurikaan tarttunut mukaan.

Caymansaaret on juuri niin hieno paikka kuin voi kuvitella. Turkoosi meri, hienoja taloja ja rento meininki. Eräässä kerrostalossa oli 80m2 asunto myytävänä ja hintapyyntö oli vaivaiset 2,3 miljoonaa dollaria, joten ihan heti emme pysty sinne muuttamaan, mutta ehkä eläkepäivillä sitten. Ensin täytyy säästellä kuitenkin..:)

Meidän tuleva kesämökki.

Montego Bay, Jamaika

Mobayssa ei kovinkaan paljon aitoa Jamaikaa näe eli kyseessä turistirysä. Vietimme lähes koko päivän rannalla, jossa aika kului snorklaillessa ja aurinkokylvyssä. Hintataso rannalla on korkea eli rahat otetaan säälittä pois tyhmiltä turisteilta.

Rantaa Mobayssa.

Rannalta kävelimme Mobayn keskustaan kauppoja kiertelemään ja matkalla sai jatkuvasti kieltäytyä paikallisten kannabis-tarjouksista. Rannalla jopa hengenpelastaja tuli tarjoamaan tuota rentouttavaa lounnontuotetta!

Yksinäinen palmu rannalla.

Keskustasta löytyy paljon koruliikkeitä ja turistikrääsä tekee myös kauppansa. Itse juoksin rahattomana lähinnä vaimon ja ilmastoinnin perässä ja muutaman tunnin kuluttua otimme taksin kohti satamaa.

Itseäni jäi hieman mietityttämään, millainen "oikea Jamaika" on. Kuten jo alussa sanoin, Mobayssa siitä ei kovin isoa kuvaa saa. Toki rastamaneja on joka puolella ja reggae soi joka paikassa, mutta turisteja on niin paljon että eksoottisuus piiloutuu rantasandaalien ja vyölaukkujen taakse. Myös kuuluisat Blue Mountain -kahvit jäivät juomatta. Letkeä meininki joka tapauksessa ja tunsin kyllä olevani Karibialla.

Labadee, Haiti

Viimeisin satama oli Haitilla, jossa laiva ankkuroitui yhtiön omistaman niemenkärjen tuntumaan. Labadee on paratiisimainen aidattu alue, jossa rantaa ja aktiviteetteja on vaikka muille jakaa. Itse harrastimme riippuliitoa ja vesijetteilyä auringon palvonnan lisäksi. Perusamerikkalaiseen tyyliin jouduimme ennen jettiajelua katsomaan turvallisuusvideon, jossa kerrottiin vaaroista yms.

Vesijetillä liikenteeseen.

Riippuliitely se vasta mukavaa onkin.

Labadeesta ei saa minkäänlaista kuvaa itse Haitista. Royal Caribbeanin omistama alue on täysin heidän hallussa ja paikallisilta on sinne pääsy kielletty. Ruoat ja juomat tuodaan laivasta ja ainoastaan muutamat kauppiaat taitavat olla paikallisia. Tosin aidan takana vilahteli paikallisia, jotka norkoilivat ilmeisesti syötävän toivossa. Haiti kun sattuu olemaan yksi maailman köyhimmistä maista, en välttämättä haluaisikaan käydä sisämaassa näkemässä sitä kurjuutta, mihin väkisinkin törmää silloin tällöin matkustaessa. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Kauniimpi Koivumäki nautiskelemassa. Taustalla Freedom.

Paluumatka

Haitilta lähdimme seilailemaan takaisin kohti Miamia ja laivalla oli vielä hyvä mahdollisuus ruskettua pari päivää. Miamiin saavuimme aamulla, jonka jälkeen teimme ryhmän kanssa vielä kaupunkikierroksen ennenkuin siirryimme lentokentälle ja koneeseen. Laivassa kaikki ostokset hoidetaan hyttikortilla, joka toimii luottokortin tavoin. Pois lähdettäessä kertynyt summa maksetaan sitten luottokortilla tai käteisellä ja se lienee koko reissun ikävin puoli.

Yhteenveto

Reissua voi ilman muuta suositella kaikenikäisille ja kokoisille, jos vain talous antaa siihen mahdollisuuden. Olympialla matka maksaa vajaa 3000€, mutta itse järjestettynä tuossa säästää sievoisen summan (ks. maaliskuu 2009 -reissu).

Vinkkinä mainittakoon, että jos tuonne lähtee, niin kannattaa ehdottomasti ottaa parvekehytti! Tällöin reissusta saa enemmän irti, eikä seinät kaadu päälle. Sisähytissä asuminen on sama kuin asuisi viikon ikkunattomassa hotellihuoneessa. Itse sain ainakin suunnatonta nautintoa siitä, kun päivän rannalla makaamisen jälkeen kävi hytissä suihkussa ja istuutui sen jälkeen parvekkeelle viinilasin kanssa katselemaan kun laiva lähti satamasta! Laivalla on myös ikkunahyttejä ja promenade-hyttejä, joista on näkymä laivan kävelykadulle, mutta kyllä parveke on ehdoton.

Hytti ovelta kuvattuna.

..ja parvekkeelta kuvattuna.

Ristelyjä kutsutaan silloin tällöin "eläkeläisristeilyiksi" ja tottahan se on että suurin osa matkustajista lienee eläkeläisiä. Itse en kuitenkaan yleensä lähde hakemaankaan biletystä, joten rauhallinen meno ei haittaa lainkaan. Toki laivassa on myös yökerho, jos haluaa riekkua aamutunneille asti, mutta päivän aktiviteetit ja raikas meri-ilma painavat silmät kiinni jo aikaisin illalla.

Plussat ja miinukset

+ Olympian järjestelyt ja opastus
+ Laivan koko ja viihtyvyys
+ Laivan aktiviteetit ja ohjelmat
+ Näkee eri paikkoja
+ Lähes varmasti lämpimät ilmat
+ Ystävällinen ja auttavainen henkilökunta

- Ruoka voisi olla parempaa laivalla
- Laivan hintataso (menee rahaa melko paljon)
- Amerikkalaiset ja britit meluavat aina silloin tällöin

Lisää kuvia ja linkkejä

http://www.flickr.com/photos/koivumaki/sets/72157606531104322/

www.freedomoftheseas.com