Kaikki tämä lähti siitä kun pikkusiskoni Katri-Maria lähti viime vuoden lokakuussa Kilroyn agenttina Ausseihin ja vinkui tietysti meitä käymään siellä jossain vaiheessa. Noh, pakkohan se on isoveljen käydä valvomassa edes hiukan, joten saimme järkättyä

reissun toiselle puolelle maapalloa. Katri-Maria teki meille hienon matkasuunnitelman eri kohteineen, mutta reppujen kanssa ei sentään lähdetty matkaan.

 

 

Lähdettiin Hki-Vantaalta keskiviikkona 18.8 klo 8.20 Finnairin lennolla Frankfurtiin, jossa ehdimme turhia aikailematta Etihadin lennolle

Abu Dhabiin. Abu Dhabissa vaihdoimme Etihadin konetta ja lensimme Sydneyyn. Helsinki-Frankfurt väli kesti 2h20min, Frankfurt-Abu Dhabi 6h ja Abu Dhabi-Sydney 14h. Mukavasti tuli siis lentoaikaa.

 

Etihadista oli kovat odotukset, koska kuuleman mukaan se on eräänlainen "luxus-lentoyhtiö" ja onhan sen business-luokat melko prameita Economy-luokkaan verrattuna. Itse lensimme tietysti Economy-luokassa, eikä tuo nyt niin kovasti vakuuttanut. Viihdetarjonta oli tosin hyvää ja ruokavalikoima, mutta mikään tilava se ei ole, vaikka niin mainostavat.

 Alkoholijuomia saa vain yhden kerrallaan ja viinipullo tarjoillaan ilman korkkia. Perusvirhe! Tästä sai myös allekirjoittanut kärsiä, kun edessä istunut nainen päätti rojahtaa selkänojineen vaaka-asentoon ja pöydälläni ollut viinipullo löytyi sen jälkeen myös vaaka-asennosta, sisällöt farkuillani. Onni onnettomuudessa, farkkuihin ei jostain kumman syystä jäänyt mitään todistusaineistoa tuosta kamalasta tragediasta.

 Viihdetarjonnasta löytyi lukuisia elokuvia, pelejä, musiikkia ja TV-ohjelmia. Saimme myös nukuttua jonkin verran, joten matka vierähti lopulta yllättävän nopeasti.

 

Perillä meitä vastassa oli jo kymmenen kuukautta Australiaa kolunnut pikkusiskoni Katri-Maria kaverinsa Campbellin kanssa. Tulivat Walchasta asti ystävällisesti hakemaan meidät ja lentokentältä suuntasimme takaisin Walchaan, Cambellin kotiin.
 

Maaret, Katri-Maria ja Campbell Sydneyn lentokentällä.
 

 Paikka on Sydneystä n. 400 km luoteeseen ja heillä on iso farmi siellä lampaineen ja lehmineen. Farmilla käy reppureissaajia poimimassa lanttuja, kurpitsoja yms, ja siskoni oli töissä siellä myös.

 Matkalla kävimme haukkaamassa iltapalaa Hungry Jack's -hampurilaisravintolassa, josta ainakin allekirjoittanut piti kovasti. Jossain vaiheessa matkaa moottoripyöräpoliisi pysäytti meidät ja roiskaisi Camille mojovat sakot ylinopeudesta. Puolen yön maissa pääsimme vihdoin perille farmille ja lepoasentoon.

 

 

Yövyimme kolme ensimmäistä yötä kyseisellä farmilla, joka kokonaisuudessaan käsittää n. 5 km2 alueen. Rossin perheellä on mukavan kokoinen lähes kymmenen huoneen talo, jossa tilaa riittää isommallekin porukalle. Kummastusta meissä suomalaisissa aiheutti kylmä sisälämpötila, koska ulkona oli yöllä pakkasta eikä elohopea noussut päivälläkään edes +10 asteeseen. Sisällä keskilämpötila oli n. 8 astetta eli suunnilleen jääkaapin tasoa. Australialaiset eivät rakenna kovin tiiviitä taloja, johtuen ilmeisesti siitä että suurimman osan vuotta lämpöä riittää. Luulisi kuitenkin edes hitusen tiivistävän talojen nurkkia, jos on pakkasta..

 

Ensimmäisenä aamuna lähdimme aamupalan jälkeen pellolle keräämään lanttuja. Lanttu on muuten Swede lontoonkielellä, joten ruotsalaiset ovat siis lanttuja.

 No mutta asiaan, vietimme kolmisen tuntia kukkuloilla olevalla pellolla kertoen kuulumisia ja repien lanttuja irti maasta. Kengurut hyppivät noin parin sadan metrin päässä ja ensikertalaisellehan tuo oli melko huikea näky. Työ ei ollut raskasta ja kolme tuntia meni hujauksessa.

 Poimimisen jälkeen söimme lounaan ja kävimme kalassa läheisellä lammella. Campbell sai pari syömäkelpoista taimenta, joista taikoi meille todella maittavan illallisen. Sainpa itsekin yhden pienen "tanen", jonka päästin kasvamaan.

 

 

 Juuri ennen illallista nukahdimme Maaretin kanssa pariksi tunniksi olohuoneen lepotuoleihin ja illalla ei meikäläinen saanut unta millään. Lopputulos oli n. kolmen tunnin yöunet.

 Toisena päivänä heräsimme Camin kanssa 5.30 ja lähdimme kalaan. Otimme veneen auton perään ja suuntasimme Split Rockin padolle, jossa on pieni järvi. Järvellä kokeilimme kaikkea mahdollista, mutta tuloksetta. Ilma oli kirkas, mutta viileä.

 Muutaman tunnin kuluttua ajoimme toiselle järvelle, jossa laitoimme virvelit rannalle pystyyn ja odottelimme autossa mahdollisia saaliita. Lopulta saimme pari isoa hopea-ahventa(Silver Perch) ja yhden parikiloisen karpin. Ahvenet lähtivät

mukaan illalliseksi. Sillävälin olivat naispuoliset sankarimme keränneet toisen satsin lanttuja. Söimme

lounaan ja kävimme pakkaamassa lantut, jonka jälkeen oli taas chillailun vuoro.

 

Kolmantena aamuna hyvästelimme farmin ja Campbell vei meidät Tamworthiin, jossa hyppäsimme junaan, suuntana Sydney.

 

 

 

 

Seitsemän tunnin junamatkan jälkeen saavuimme Sydneyyn, jossa majoituimme Wake Up! -hostelliin. Emme Maaretin kanssa olleet aikaisemmin majoittuneet hostelliin, joten kokemus tuokin. Ei mikään Vau-elämys, mutta ei myöskään kallis. Huoneessamme oli myös oma kylpyhuone ja WC.

 Heti ensimmäisenä iltana lähdimme tietysti Darling Harbouriin kuvaamaan Oopperataloa ja Harbour Bridgeä iltavalaistuksessa. Kävimme myös syömässä ja sen jälkeen palasimme hostellin baariin yömyssyille.

 

 

 

 Toisena päivänä nukuimme pitkään ja suuntasimme takaisin Darling Harbouriin näpsimään päiväkuvia. Kävelimme myös Royal Botanic Gardenissa, jonka jälkeen otimme bussin Bondi beachille. Mukava oli nähdä tuo kuuluisa ranta, josta Suomessakin näytetään

TV-sarjaa. Telkkarissa tosin saa hieman eri kuvan rannasta, sillä ranta on tosi pieni todellisuudessa.

 

 

 

 

 

 Kolmas päivä tarjosi jo sitten kuntoilua, kun lähdimme Maaretin kanssa Blue Mountaisille trekkaamaan. Ajoimme minibussilla n. puolitoistatuntia Sydneystä, kunnes saavuimme kukkuloille, joista avautui huikeat näkymät. Kävelimme ylösalas kukkuloiden rinteitä

ja välillä pisti tosiaan hapoille.

 Illalla kävimme jälleen Darling Harbourissa syömässä ja Campbell liittyi seuraamme. Sieltä suunnistimme takaisin hostellin baariin muutamalle drinksulle ja kuuntelemaan live-musiikkia.

 Neljäs aamu koitti hyvissä ajoin ja lähdimme junalla lentokentälle, josta otimme Virgin Bluen lennon Byron Bayhin.

 

 

 

 

 

Majoituimme kolmeksi yöksi YHA-hostelliin, joka halpana majapaikkana toimi varsin mukavasti. Illat olivat tosin melko kylmiä myös sisällä huoneessa, mutta muuten jees. Hostellissa on oma uima-allas ja ruoanlaittomahdollisuus. Kaupunkina Byron Bay on melko vaatimaton, mutta rento paikka kuitenkin. Biitsiä löytyy ja myös kaikki tarvittavat kaupat yms. Backpackereihin törmää joka kadunkulmassa, joten suosittu mesta myös heidän mielestä.

 Kävimme toisena päivänä tekemässä mojovan kävelylenkin rannalla ja läheisellä kukkulalla, jossa sijaitsee valkoinen majakka. Majakan juuresta näimme merellä suihkivia ryhävalaita ja lähellä sijaitsi myös Australian itäisin piste. Lenkin jälkeen oli meikäläinen kovin väsynyt, joten uni tuli aikaisin sinä iltana.

 

 

 

 Kolmantena päivänä teimme reissun Nimbin-nimiseen "hippikaupunkiin", jossa lopulta vietimme vain vajaa pari tuntia. Teimme kävelyn "pääkadulla" ja käväisimme muutamassa liikkeessä, mutta paikka oli niin pieni, että se oli nähty jo puolen tunnin jälkeen. Päiväoluet otimme myös yhdessä ravitsemusliikkeessä.

 Nimbin mainostaa itseään Australian "Kannabispääkaupunkina" ja sitä se todella varmaankin on. Kadulla on paljon eri tuotteiden myyjiä, mutta kaupoissa ja kahviloissa ei mitään laitonta myydä. Tai ainakin niin sanovat. Samassa bussissa matkustaneet backpackerit tuntuivat nauttivan eri antimista hyvinkin paljon, mutta ilo oli ennenaikainen, sillä Byron Bayhin palatessamme

poliisit ratsasivat koko bussin ja takavarikoivat kaikki laittomat ostokset niiltä, joilla niitä oli. Allekirjoittaneella oli päässä reggae-tyylinen pipo ja ilmeisesti sen takia ottivat meikäläisen heti ensimmäiseksi ulos bussista koiran nuuhkittavaksi, mutta turhaan..:)

Lopulta ratsia osoittautui hyvin ystävällismieliseksi, sillä kiinnijääneet eivät saaneet edes sakkoja, vaan pienen nuhtelun. Poliisit olivat todella rentoja ja tulivat myös valokuviin meidän kanssa.

 Nimbinin jälkeen kävimme puistossa grillaamassa ja läheistä putousta katsomassa. Illalla kävimme

hakemassa pizzat huoneeseen ja unten maille.

 

 

 

 

Byron Baysta lähdimme Greyhoundin kuljettamana kohti Surfersia ja matka kesti hiukan yli tunnin. Majoituimme vanhan pelikaverin Pepen kämpille vaatimattomasti maailman korkeimpaan asuintaloon. Kämppä oli 54:ssä kerroksessa ja näkymät ihan kohtalaisen siistit. Pepe itse oli Balilla juuri tuolloin, mutta kämpässä oli alivuokralaisia paikalla. Saimme silti oman huoneen käyttöön, joten iso kiitos Pepelle tästä!

 Surfersissa teimme pari kertaa itse ruokaa säästääksemme rahaa, joten mitään kummoisia illallisreissuja emme tehneet. Ekana päivänä teimme kävelyn kaupungilla ja kävimme haukkaamassa lounasta, ja toisena päivänä olimme pari tuntia rakennuksen uima-altaalla. Kokolailla chillaus-meininkiä pari päivää ja ei tehnyt yhtään pahaa kenellekään meistä.

 Neljäntenä päivänä Katri-Maria lähti aamulla aikaisin bussilla Brisbaneen, josta lensi Cairnsiin ja siitä bussilla vielä Mission Beachille töihin. Me saimme Maaretin kanssa nukkua pitkään, koska bussimme Brisiin lähti vasta klo 13.40.

 

 

 

 

 

Saavuimme Greyhoundilla Brisbaneen iltapäivällä ja majoituimme pariksi yöksi Best Western Portal Plaza hotelliin. Melko pieni hotelli, mutta erittäin siisti ja hyvä palvelu. Hostellien jälkeen oli taas kiva majoittua hieman tasokkaammin. Hotelli sijaitsee Spring Hillsin kaupunginosassa, joka tosin vaikutti erittäin hiljaiselta ja palveluita ei ihan lähellä ole. Teimme siis molempina iltoina pienen kävelylenkin kaupungilla illallisen perässä. Hotellissa oli myös ilmainen WLAN.

 Toisena päivänä teimme retken Lone Pine Koala Sanctuarylle. Otimme joen rannasta lautan, jolla huristelimme tunnin verran alueelle, jossa Koalat ja Kengurut paistattelivat päivää. Alueelle maksaa sisään 30 AUD ja lautta maksoi 25 AUD. Siellä menimme sitten heti ensimmäiseksi kuvauttamaan itsemme Koalan kanssa ja aikamoisia otuksia ovat. Hitaita ja kovin uneliaita, mutta todella söpöjä! Alueella oli useita Koalapisteitä ja räpsimme lähemmäs 50 kuvaa yhteensä. Seuraavaksi kävimme kioskilta ostamassa kengurun ruokaa ja kävelimme isoon aitaukseen, jossa kengut ja Wallabeet juoksentelivat vapaina. Kengurut ottivat suosiolla ruokaa vastaan, mutta Wallabeet pakenivat henkensä edestä, jos joku niitä lähestyi. Luulisi tyhmänkin eläimen oppivan, mutta kun ei niin ei.

 

 

 

 

Itse tykkäsin kovasti kengujen syöttämisestä ja olisin viihtynyt pidempäänkin siellä, mutta jatkoimme matkaa aitaukseen, jossa lammaskoirat esittelivät paimennustaitojaan. Shown jälkeen oli vuorossa vielä yhden lampaan keritseminen ja hauskahan se oli sekin nähdä.

 Lopuksi kiertelimme aluetta ristiin rastiin nähden vompatteja, pussipiruja, dingoja, vesinokkaeläimiä, liskoja, käärmeitä ja lintuja. Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen palasimme lautalle ja suuntasimme takaisin Brisbanen keskustaan. Retken jälkeen tutustuimme vielä Queen Streetin ostoskatuun. Seuraavana aamuna lähdimme Greyhoundilla kohti Noosaa.

 

 

Kolmisen tuntia bussimatkaa ja saavuimme Noosa Headsiin. Majapaikka oli Noosa Blue Resort, jossa saimme hienon suiten itsellemme. Huone oli erittäin tilava, jossa mm. makuuhuoneessa sijaitsi poreamme. Olohuone ja keittiö oli yhdistetty ja parveke oli myös mukavan iso aurinkotuoleineen. Kävimme heti kaupassa ostamassa ruokaa ja chillailimme TV:tä katsellen ja lueskellen. Myöhemmin piti tietysti testata myös Jacuzzi ja Illalla paistoimme kaupasta ostamamme Wiener Schnitzelit.

 

Toinen päivä alkoi mukavasti heräillen ja aamupalan jälkeen siirryimme uima-altaalle muutamaksi tunniksi. Altaan vesi oli kylmää, mutta vieressä ollut jacuzzi tarjosi lämpimät porekylvyt. Siinä oli laiskan hyvä lokostella ja nauttia auringon lämmöstä! Kävimme myöhemmin myös pyörähtämässä Noosan keskustassa ja rannalla, mutta vain pikaisesti. Paikkana Noosa on todella pieni ja siellä ei ole juuri mitään muuta kun korkeuseroja ja yksi rantakatu. Keskustan vieressä sijaitseva laguuni on kuulemma hieno, mutta sinne emme ehtineet/jaksaneet mennä.

 

 

Seuraava päivä alkoi aikaisin, sillä bussin oli määrä lähteä linnunlaulun aikaan kohti Brisbanen lentokenttää. Korkeuseroista johtuen oli allekirjoittaneella kova homma raahata matkalaukut n. kilometrin matkan bussipysäkille. Bussi oli vielä myöhässä, mutta tuli lopulta siten että ehdimme lennolle. Noosasta ei siis kummempaa kertomusta, mutta ainakin chillata saimme rauhassa pari päivää.

 

 

 

 

Parisen tuntia lennettyämme laskeuduimme Cairnsiin, jossa lämmin ilmasto otti meidät vastaan suorastaan syleillen. Lentokentällä ostimme liput shuttle-bussiin, jonka oli tarkoitus ajaa meidät vartissa hotellille. Kuskina oli vanhempi mieshenkilö, joka ei ilmeisesti aikaisemmin ollut ajanut kyseistä reittiä, sillä lopulta matka kesti 1h 15 min. Pääsimme kuitenkin perille ja myös hotellihuoneeseen asti. Hotelli oli nimeltään Rydges Plaza ja oman arvostelun mukaan 4 tähteä. Ihan niin hyvä se ei kuitenkaan ollut, sillä käytävät ja huoneet haisivat ummehtuneelle, ja olivat hyvin vanhanaikaisen näköisiä. Allas-alue oli erittäin viehättävä, joten plussat siitä.

 

 

Huoneessa parisen tuntia oltuamme alkoi hotellin palohälytin soimaan ja kehottamaan evakuointia. Lähdimme kävelemään paloportaita alas ja päädyimme sivukujalle, josta suuntasimme respaan. Respan täti kuunteli siellä kun joku vanhempi pariskunta valitteli ravintolalaskusta, eikä tehnyt elettäkään muiden ihmettelijöiden suuntaan. Lopulta saimme kysyttyä hälytyksen syytä ja vastaus oli yllättävää kyllä "väärä hälytys". Myöhemmin illalla hälytys alkoi taas, mutta kukaan ei enää reagoinut mitenkään siihen. Hienoa toimintaa hotellilta!

 

Cairns ei ole kaupunkina mikään valtava, mutta omasta mielestä varsin viehättävä. Kauppoja on pilvin pimein ja katutaiteilijoita varsinkin laguunin ympäristössä. Matalat rakennukset tekevät keskustasta myös hyvin avaran. Katri-Maria lähti toisena päivänä Cape Tribulationille kokopäiväretkelle, jonne myös meidän piti lähteä, mutta saimme peruttua reissun viime hetkellä. Hinta oli mielestämme kallis (n.120 $) ja esitettä tutkittuamme, totesimme jo nähneemme kaiken retkellä tarjottavan. Lopulta tuo ratkaisu osoittautui oikeaksi, sillä se oli myös pienoinen pettymys siskolle.

 

 

 

Vietimme kaupungissa yhteensä kolme päivää ja aikaa jäi riittävästi tutustumiseen. Löhöilimme hotellin altaalla päivisin ja illalla pyörimme keskustassa. Allekirjoittanut maistoi kenguruakin yhtenä iltana, mutta osa annoksesta jäi syömättä. Sitkeä ja hapan maku ei liioin hivellyt makuhermoja.

 

Neljäntenä päivänä otimme Greyhoundin kohti Mission Beachia.

 

 

 

Parisen tuntia köröttelyä kohti etelää ja saavuimme South Mission Beachille. Majapaikaksi oli siskoni järjestänyt meille oman työpaikkansa eli Scotty's Beach Housen, josta saimme oman huoneen huokeaan hintaan. Huoneessa oli parisänky, jääkaappi ja oma WC/suihku eli kyseessä oli melkeinpä sviitti..:)

 Itse hostelli on aivan mahtava! Todella ystävällinen ja rento henkilökunta(myös siskoni lisäksi), intiimi pihapiiri uima-altaineen, monipuolinen ohjelma iltaisin yms. Meidät otettiin myös lämpimästi vastaan ja heti alkuun istahdin uima-altaan reunalle kuuntelemaan respassa soinutta Bob Marleyn levyä ja pelasin PSPgo pelikonsolia. Voi sitä elämää!

 Myöhemmin päivällä lähdimme hostellin omistajan Boyd Scottin järjestämälle kävelyretkelle, jossa ajelimme ensin autolla ihastelemaan pellolla laiduntanutta wallabee laumaa. Sen jälkeen ajoimme sademetsän reunaan ja teimme pitkähkön kävelylenkin metsässä tähyillen kasuaareja. Ikävä kyllä niitä emme nähneet, mutta muuten oli hauska tutustua luontoon. Illalla kävimme kolmistaan läheisessä pizzeriassa syömässä ja istuimme hetken aikaa hostellin terassilla nauttimassa virvokkeita, kunnes väsy iski ja oli aika painua pehkuihin.

 

 

 

Toisena päivänä läksimme Maaretin kanssa Mission Beachin rannalle, josta otimme vesibussin läheiselle Dunk Islandille. Tuo jylhä saari kuuluu Isoon valliriuttaan ja matka kesti ainoastaan n. 10 min. Saarella otimme kohteeksi Muggy muggy beachin, johon kävelimme pientä sademetsäpolkua n. 500 metriä. Polulla näimme mm. ison hämähäkin ja pienen vihreän käärmeen puussa. Ranta oli pieni ja sijaitsi suojaisessa poukamassa, jossa saimme nauttia rauhasta ainoastaan parin muun ihmisen kanssa. Kävipä meikäläinen myös hieman snorklailemassa, mutta vesi oli melko sameaa eikä näkyvyys ollut kuin pari metriä. Kolmisen tuntia lojuimme siellä ja lähdimme takaisin vesibussille. Matkalla kävelimme Dunk Island Resort -hotellin ohi ja voin suositella sitä esim häämatkalaisille. Dunk Islandilla on myös lentokenttä eli sinne päässee muutenkin kuin veneellä.

 

 

 

Kolmas päivä oli todella sateinen ja hengailimme vaan joko huoneessa tai huoneen edessä olevalla terassilla. Allekirjoittanut pelaili konsolia ja nautiskeli paikallista Toohey's olutta. Siinä se päivä sitten mukavasti vierähtikin ja illalla kun sisko vaihtoi vapaalle, katsoimme youtubesta hauskoja suomalaisia huumoripläjäyksiä ja nauraa räkättelimme. Osallistuimme myös hostellin järjestämään Trivia-tietokilpailuun, mutta emme pärjänneet alkuunkaan. Kielimuuri..:)

 Myöhemmin illalla hostelliin majoittuneet reppuilijat istuivat iltaa hostellin pihalla ja joku oli tuonut kitarankin mukana. Istuin huoneemme edessä terassilla ja kuuntelin oluen kanssa toisten ilakointia, kun Maaret ja Katri-Maria olivat jo yöpuulla. Lopulta rohkaisin itseäni ja lyöttäydyin sekaan. Kitara kiersi soittajalta toiselle ja taisinpa itsekin tulkita John Lennonin Working Class Heron jossain vaiheessa.

 Hostellissa tulee hiljaisuus klo 23.00 ja rymyilijät häädetään joko nukkumaan tai rannalle metelöimään. Tässä tapauksessa katsoimme parhaaksi siirtyä vielä rannalle jatkamaan hauskanpitoa. Parisen tuntia siellä vierähtikin ja lopulta raahauduin huoneeseen joskus kolmen maissa yöllä.

 

 

Seuraava alkoi surumielin, kun jouduimme lähtemään ja hyvästelemään rakkaan siskoni. Katri-Maria jäi hostelliin töihin ja me lähdimme minibussilla kohti Cairnsin lentokenttää. Siellä odottelimme usemman tunnin, kunnes pääsimme lentoon. Odottelua helpotti läppäri, jolla Maaret katsoi elokuvia ja itse pelailin konsolia. Jossain vaiheessa joku ystävällinen rouva antoi meille ruokalippuja, joilla sai ostettua evästä myös kaupasta. Maaret kävi hakemassa meille iltapalaa, jota nautimme koneessa lennon aikana. Lopulta pääsimme iltamyöhällä Sydneyyn ja ajelimme junalla hotellille, jossa majoituimme viimeisen yön.

 

 

 

 

Ihan viimeisenä päivänä kävimme vielä kävelyllä Sydneyn keskustassa ja myös vähän shoppailemassa eri tavarataloissa. Ilma oli sateinen ja kuvasti hyvin haikeaa tunnelmaa. Neljä viikkoa meni aivan liian nopeasti, vaikka näimmekin ja koimme kaikkea uskomattoman hienoa. Lopulta oli vielä viimeisen vilkaisun aika ennenkuin nousimme Etihadin Airbusiin.

 

 

Paluumatka sujui huomattavasti sutjakammin, vaikka itse en juuri nukuttua saanut. Saavuimme kotiin sunnuntaina iltapäivällä ja olin valvonut vuorokauden putkeen, mutta ei auta köyhän valittaa vaan heti maanantai-aamuna töihin. Kiitos kuitenkin siskolle ja Australialle hienosta kokemuksesta! Ja tietysti Maaretille hyvästä matkaseurasta..:)