Karibian risteily, tammikuu 2010
(Miami, Aruba, Kolumbia, Panama, Costa Rica, Caymansaaret)

 

Miami

Täällä ollaan Miamissa Hyatt Regency hotellissa. Eilen illalla päästiin vihdoin perille pitkähkön matkustamisen jälkeen ja pakkasukkoja sitä täälläkin ollaan, sillä elohopea näyttää +5 Celciusta!! Kuulemma viimeksi vuonna 1984 olut näin kylmä.

Suomessa herättiin klo 04.15 lauantai-aamuna ja lähdettiin nuutuneina taksilla lentokentälle, josta Lufthansa vei meidät Müncheniin. Lento oli myöhässä, joten saimme mukavasti jännittää, ehdimmekö seuraavalle lennolle. Seuraava lento oli Münchenistä Düsseldorfiin ja ehdimme lopulta hyvin kyytiin.

Düsseldorfissa hyppäsimme Airbus 340-300 koneeseen, jossa odottelimme kolme tuntia(!) ennenkuin matka kohti Miamia pääsi alkamaan. Odottelun tuskaa lievensi kuitenkin jokaisen omat tv-screenit, joista pystyi katselemaan leffoja yms. Myös joululahjaksi saamani PSP Go -pelikonsoli toimi lohduttajan roolissa.

Lento tänne Miamiin kesti lopulta hieman yli 10h eikä meikäläinen koneessa juuri nukkunut, siispä meininki oli melkoisen väsynyttä kun pääsimme tänne hotelliin. Samantien petiin ja 12h yölliset unelmat. Pari tuntia sitten kävimme aamupalalla ja kohta olisi tarkoitus lähteä musiikkiliikkeeseen kuuntelemaan ostomahdollisuuksia. Olisi mukava hommata itselle vaikka....kitara..

Hotelli Hyatt Regency on neljän staran kerrostalo, joskin ensi vaikutelma ei ole mikään kummoinen. Kaikki maksaa extraa, kuten esim aamupala ja netti. Lisäksi huoneessa oli tullessamme kaksi litran vesipulloa, jotka maksavat 6,50$ kpl!! Ryöstöä suoraan sanoen! Mutta ei auta köyhän valittaa..

MiamiTV

 

Jälkikäteen kommentoin vielä, että kävin Miamissa Guitar Center-nimisessä kaupassa ostoksilla ja mukaan tarttui mikseri, midi-keyboard, huuliharppumikrofoni ja tietysti pari piuhaa. Maaret osti vielä lahjaksi matkakitaran, joten tekemisen puutetta ei laivalla ollut! :) 

 

Risteily

Huomenna luovutamme huoneen klo 12 ja suuntaamme taksilla kohti satamaa, jossa Jewel of the seas meitä jo odotteleekin. Olemme varanneet parvekehytin ja sinne muutaman pullon punaviiniä reissun ajaksi ja odotukset on kovat! (hehkutusta)

Laiva starttaa klo 17.00 kohti Karibiaa ja ensin on vuorossa parin päivän meriseikkailu, kunnes saavumme Aruballe. Sen jälkeen on vuorossa Carthagena(Kolumbia), Panama, Costa Rica ja Caymansaaret. Näistä viimeisin on meille tuttu kolmen vuoden takaa, mutta muut ovat uusia kohteita. En tiedä pystynkö, ehdinkö tai jaksanko laivalla kirjotella, mutta yritän. Ei muuta kun high-fivet sinne!

Jewel Of The Seas

Vuonna 2004 Saksassa valmistunut Royal Caribbeanin alus on hieman pienempi, kuin edelliset laivamme. Silti tuokin on lähes 100 metriä pidempi kuin esim. Silja Symphony. Suurin ero isompiin lienee Promenade-käytävän puuttuminen laivan keskiosasta, mutta muuten sisustus ja tilat ovat hyvin pitkälti samanlaiset. Hytti oli myös mukavan tilava parvekkeen kera ja sänky mahtavan iso. Miinuspuolena voisin mainita merenkäynnissä häiritsevää ääntä pitävät seinärakenteet. Tämä ongelma tuli vastaan myös edellisellä risteilyllä Explorer Of The Seas -laivassa.

Risteilyn pari ensimmäistä päivää meni mukavasti merellä seilatessa ja laivaan tutustuessa. Heti ensimmäinen päivä toi pienen punoituksen iholle, kun viisaana valkoisena miehenä luulin pärjääväni tunnin ilman rasvaa auringossa. Loppuloma menikin sitten kärähtämistä vältellen.

Illallispöydässä seuranamme oli viisi norjalaista kaverusta, joiden kanssa tulimme hyvin juttuun. Olivat viettäneet vajaan viikon Miamissa ja risteilyn jälkeen lähtivät vielä pariksi viikkoksi Dominikaaniseen tasavaltaan. Ei huono reissu.

Risteilyn toisena päivänä 12.1.2010 olimme juuri istuneet illallispöytään, kun kapteeni kuulutti koko laivalle Haitissa tapahtuneesta suuresta maanjäristyksestä. Olimme tulossa juuri Kuuban ja Haitin väliselle merialueelle tuolloin ja spekulaatiot mahdollisesta tsunamista alkoivat välittömästi. Kapteeni toki rauhoitteli matkustajia ja tiesi kertoa ettei tuota vaaraa ole. Pohdimme myös sitä, tuleeko tuo jollain tavalla muuttamaan reittiämme, mutta onneksi ei näin käynyt.

Seuraavana päivänä laiva lipui hissukseen Haitin ohi ja istuin hytin parvekkeella katsoen Haitin rannikkoa maistellen punaviiniä ja mietiskellen miten pieni ero on hyvällä ja pahalla. En kokenut huonoa omatuntoa, mutta jonkinlaista sääliä kyllä. Mitäpä siinä voi asialle tehdä? Jälkeenpäin oli Suomen iltapäivälehdissä juttua siitä, kun rikkaat turistit menevät loistoristeilijöillä mm. juuri Haitiin ja samalla maassa on järjetön katastrofi menossa. Itse myös Labadeessa käyneenä voin sanoa, ettei meininki kovin eettistä ole varsinkaan amerikkalaisturistien toimesta, mutta sinänsä esim Royal Caribbean pumppaa rahaa Haitille kiitettävästi. Myös järistyksen jälkeen ovat kuulemma järjestäneet humanitääristä apua sinne. Se siitä filosofiasta.. 

 

Aruba

Yksi perinteikkäistä karibian saarista tarjosi juuri sitä mitä lähdimme hakemaan. Lämpöä, nähtävää, rantaa ja rentoa meininkiä. Varasimme laivayhtiön kautta kiertoajelun ja kävimme tarkastelemassa paikallisia nähtävyyksiä.

Luonnon silta Aruballa. 

 
Näkymä hytin parvekkeelta.

 
Aruba on varsin miellyttävä paikka myös uhkapelaajille, sillä kasinoita löytyy pilvin pimein. Lähen joka hotellissa on peliluola ja raha vaihtaa omistajaa tiuhaan. Muuten päivän kokemuksella saarta voisi kuvailla iloiseksi ja melko siistiksi myös. Arkkitehtuuri on mielenkiintoista ja hyvin värikästä.

Kirkko meren äärellä.
 

 
Oranjestadin värikästä maisemaa.
 

Kiertoajelun jälkeen päätimme jumiutua rannalle loppupäiväksi ja täytyy sanoa, että ei voisi ensimmäinen päivä paremmin mennä. Otimme rantatuolit ja drinkit haltuun, ja nautiskelimme täysin sieluin. Muutama tunti toki riittää valkoihoiselle, vaika itse vietinkin lähes koko tuon ajan varjon alla, mutta kuumuus vie lopulta mehut karskimmaltakin ukolta..:) Päivän päätteeksi suunnistimme takaisin laivaan, jossa perus suihkut ja sen jälkeen hytin parvekkeelle nauttimaan viimeisistä Aruban maisemista laivan lipuessa kohti Kolumbiaa.

Rantabaari Aruballa.
 

Kumma kun Suomen autoissa ei ole tälläisiä rekisterikilpiä.

Carthagena, Kolumbia

 Jo heti seuraavana päivänä oli vuorossa Carthagenan kaupunki Kolumbian luoteisrannikolla. Itselläni ei ollut oikein minkäänlaisia odotuksia kohteesta, mutta sana Kolumbia jo sinänsä aiheutti jonkinlaista jännitystä. Jälkeenpäin totesimme tuonkin aivan turhaksi hössötykseksi.

Saavuimme Carthagenan satamaan puolilta päivin, joten aamulla oli hyvin aikaa nukkua pitkään. Laivasta ulostauduttuamme otimme satamasta taksi vanhaankaupunkiin. Kaupungissa ei käsitykseni mukaan ole mitään kummoisia hiekkarantoja ja vanhakaupunki oli itsestäänselvä nähtävyys. Toinen puoli kaupungista on ns. modernia isoine kerrostaloineen, mutta tuo betonihelvetti ei meitä niinkään kiinnostanut.

Vanhassakaupungissa teimme usean tunnin kävelyretken ja ehdimme mukavasti tutustua tuohon alueeseen. Olimme tosin siesta-aikaan liikenteessä, joten monet kaupat ja ravitsemusliikkeet olivat kiinni juuri tuohon aikaan, mutta yhden aukiolevan pubin sentään löysimme. Kuuma ilmasto suorastaan vaati nauttimaan kaksi kylmää paikallista olutta ja siinä samalla kirjoittamaan pari tekstiviestiä kavereille Suomeen. En osaa sanoa mistä tuo johtuu, mutta jostain kumman syystä on aina ilmoitettava kavereille "Olen Kolumbiassa kaljalla" -tyylisillä viesteillä ikäänkuin kruunaamalla sitä omaa hyvää oloa? Tiedä häntä, mutta aion jatkaa tuota perinnettä..

Katukuvaa vanhassakaupungissa.

Nyt kun oikein mietin, niin Carthagenan vanhakaupunki on hyvin samanlainen kuin Puerto Ricon pääkaupungin San Juanin vanhakaupunki. Arkkitehtuuri on värikästä ja kujat mukavan varjoisia. Kävimme myös rannan tuntumassa sijaitsevalla linnakkeella, josta näki hyvin myös tuota modernia kaupunkia.

Muutaman tunnin kävelyn jälkeen nälkä yllätti ja koska olemme köyhiä matkailijoita, niin päätimme mennä takaisin laivaan haukkaamaan lounasta ja sen jälkeen laivan altaalle palvomaan aurinkoa. Pitkä kokemus ei siis tästäkään paikasta jäänyt, mutta ensivaikutelma kuitenkin. Viehättävä paikka kaikenkaikkiaan.

Linnakkeelta. 

 

Colon, Panama

Yhden välipäivän jälkeen saavuimme Colonin kaupunkiin Panamaan. Arvatkaa missä jokainen turisti käy, jos on Panamassa? Oikein, otimme satamasta paikallisen oppaan, joka kuskaili meitä ympäriinsä Colonin lähistöllä. Ensin suuntasimme tietysti Gatun Locksille eli Panaman kanavalle. Aikamoinen turistirysä, mutta toki erittäin mielenkiintoista oli nähdä miten tuo oikein toimii. Panaman valtio tienaa hurjat rahat tuosta toiminnasta ja ovat laajentamassa sitä tälläkin hetkellä. Muistaakseni yhden laivan kanavamaksu oli satojatuhansia Yhdysvaltain dollareita ja kauppa käy ymmärrettävästi varsin hyvin. Vaihtoehtona kun oli tuo viikkojen, ellei jopa kuukausien kiertomatka.

Gatun Locks

Rahtilaiva kanavassa.

Aikamme kanavaa ihmeteltyämme jatkoimme matkaa kohti "eläintarhaa". Opas meitä innoissaan kuskasi kohti tuota kummallista häkkialuetta, joka osoittautui varsin ankeaksi ja ainakin eläinten kannalta todella säälittäväksi. Alue oli ilmeisesti jonkin rakennuksen takapiha, johon oli väsätty häkkejä ja sinne tuotu erilaisia eläimiä. Eipä siellä tosin ollut kuin pari apinaa, lintua ja jotain kissaeläintä. Ahdistava paikka näin jälkeenpäin ajateltuna.

Allekirjoittanut tarjosi pähkinän lohdutukseksi.

Eläintarhan jälkeen teimme kiertoajelun Colonin keskustassa ja se vaikutti todella ankealta paikalta. Keskustassa oleva puisto oli likainen ja täynnä kerjäläisiä, joten katsoimme parhaaksi pysyä vain autossa ja ajella ohi. En olisi ihan heti odottanut Panamasta tälläistä ja jos Karibialta jotakin paikkaa pitäisi vältellä, niin minulla se olisi tuo. Noh, ajelimme ohi siitä ja päädyimme paikalliseen ostoskeskukseen shoppailemaan.

Hintataso oli juuri oikeanlainen ja tulipahan osteltua kaikenlaista krääsää. Oppaamme myös yhtäkkiä rupesi puhumaan Suomea kanssani, joskin vain muutamalla lauseella, mutta kuitenkin! Hänellä oli suomalainen kaveri Colonissa, jolta oli oppinut kaikki tärkeimmät kirosanat yms..:)

Shoppailun jälkeen kävimme vielä ruokakaupassa ostamassa virvokkeita laivaan ja sen jälkeen oli Panama nähty.

Colonin satama.

 

Costa Rica

Seuraava pysähdyspaikka oli Limonin kaupunki Costa Ricassa. Pientä jännitystä aiheutti pari viikkoa aikaisemmin purkautunut tulivuori juuri tuon paikan lähistöllä, mutta meidän onneksemme tilanne oli jo rauhoittunut. Sade tosin piiskasi kaupunkia saapuessamme, mutta tovin päästä aurinko jo hellitteli reissaajia.

Costa Ricaa odottelimme innolla, koska olimme laivasta varanneet retken Laiskiaisten suojelualueelle. Satamasta oli bussikyyti kyseiseen paikkaan ja matkalla näimme myös trooppisia maisemia. Mieleen tuli edelliseltä risteilyltä Dominican saari.

Laiskiaisalueelle päästyämme oli ensin vuorossa esittelyvideo, jossa kerrottiin itse eläimistä ja myös paikasta. Videon jälkeen paikalle tuotiin videossakin esiintyvä "Buttercup" -niminen laiska eläin, jonka kanssa pääsimme myös poseeraamaan.

Luis Arroyo, Buttercup ja Maaret.

Vauva laiskiainen.

 

Pienen kierroksen jälkeen pääsimme myös kanoottiretkelle, jossa etenimme pientä jokea pitkin ja bongasimme lintuja ja luonnossa eläviä laiskiaisia. 

Trooppista Costa Ricaa parhaimmillaan.

Kanoottiretki.

 

Kertakaikkisen hieno kokemus tavata ystävämme kolmisormilaiskiaiset, mutta kuumuus painosti jatkamaan matkaa. Takaisin päin ajaessamme, kävimme nopeasti katsastamassa myös paikalliset banaaniplantaasit, jotka osoittautuivatkin melko suuriksi. Terttuja siellä sun täällä. Näimme myös joen rannalla möllöttämässä olleen krokotiilin.

Jos oikein muistan, niin taisimme tuon retken jälkeen suunnata laivalle syömään lounasta ja altaalle ottamaa aurinkoa. Costa Rica oli kuitenkin jättänyt itsestään hienon kuvan kaikin puolin.

 

Caymansaaret

Meripäivän jälkeen allekirjoittanut vietti syntymäpäiviä ja mikäs sen mukavampaa, kuin viettää ne Caymansaarilla? Olipahan tämä jo toinen kerta, joten tuttua puuhaa..:) Georgetowniin päästyämme saimme kuulla, että edellisenä päivänä oli Caymania ravistellut 5 richterin järistys, joten taas kerran oli tuuri matkassa. Mitään suuria vahinkoja tuo ei ollut aiheuttanut, eikä ihmishenkiä menetetty.

Laivassa pohdin jo mielessäni helikopteriajelua, koska olin nähnyt mainoksen siitä ja koska olin sankari, niin sain valita aktiviteetin. Vaimoa se ei yhtään haitannut, joten varasimme Helicopter tourin heti aamupäiväksi. Minibussi vei meidät satamasta lentokentälle, jossa varsin hauska kopterilentäjä otti meidät vastaan ja istutti laitteeseen. En ollut koskaan aikaisemmin ollut kyydissä, joten jännitys oli kova.

Pääsimme etupenkeille lentäjän viereen.

Siitä sitten noustiin ilmaan ja lähdettiin kiertelemään Grand Caymania. Voin sanoa, että maisemat olivat enemmän kuin kohtuulliset näin ensimmäiselle helikopterilennolle. Kuski höpötteli kuulokkeisiin ja tööttäili kopterilla ilmassa, ja saimme myös tietoa eri paikoista mitä näimme ilmasta käsin.

Stingray City lintuperspektiivistä.

Jewel of the seas.

Grand Cayman.

Kruisailu kesti kokonaisuudessaan n. 20 min ja ennen pitkää olimme jo takaisin maassa. Hintaa huville tuli 149 USD per naamari, mutta oli se sen arvoistakin! Harvemmin tuonne kuitenkaan pääsee..:)

Onnellisesti takaisin maanpinnalla.

Helikopteroinnin jälkeen suuntasimme takaisin satamaan, josta otimme retken tuonne "Rauskukaupunkiin", jossa kävimme myös kolme vuotta aikaisemmin. Jokin sitä vaan vetää merelle ja viimeksi nautimme kovasti rauskujen seurasta. Lähdimme bussikyydillä pienvenesatamaan, josta vene lähti meitä kuljettamaan kohti kirkasta laguunia.

Viime kerralla veneemme hajosi kesken matkan, mutta nyt pääsimme heti perille. Vesi oli kylmempää ja viikkoa aikaisemmin oli Caymansaarilla ollut suorastaan kylmä ja rauskuretket olivat peruuntuneet kokonaan. Kävi siis tuuri tämänkin suhteen. Hauska yhteensattuma oli sekin, että oppaanamme oli sama kaveri kuin kolme vuotta sitten. Voitiin puhua Deja Vu -ilmiöstä kun ajelimme bussilla samaan venesatamaan ja vastassa oli sama kaveri. Samaa reittiä samaan paikkaan merellä eli tuttua puuhaa, mutta AH! niin mukavaa! :)

Stingray City veneestä kuvattuna.

Turisteja katamaraanilla.

Laguunille päästyämme oli vuorossa temmellystä rauskujen kanssa ja olipa taas hieno kokemus snorklailla kirkkaassa vedessä noiden kummallisten otusten kanssa! Tälläkään kertaa ei ollut vedenpitävää kameraa mukana kuvaamassa rauskujen "liitoa", mutta ehkä ensi kerralla sitten..:)
 

Maaret rauskun kanssa.

Caymansaarissa on jotain kummallisen viehättävää ja sinne voisin palata aina uudelleen tai vaikka jopa muuttaa asumaan. Mikään iso paikka se ei ole, joten tiedä sitten kuinka kauan siellä viihtyisi, mutta valtteina on maisemien lisäksi puhtaus ja rento elämäntyyli. Aloimme vaimoni kanssa jo puolitosissaan selvittelemään asuntojen hintoja, mutta se nyt oli lähinnä loman aiheuttamaa villitystä. Ei tosin pahan hintaisia asuntoja Suomen hintatasoon verrattuna, mutta riippuu tietysti paikasta ja kunnosta yms.

Meikäläinen ruorissa.

Rauskuretken jälkeen palasimme rantaan ja lähdimme autokyydillä Seven mile beachille, jossa allekirjoittanut halusi ehdottomasti nauttia yhden kylmän oluen synttäreiden kunniaksi. Pitihän sitä jotain kivaa edes saada sankarille tylsän päivän päätteeksi! :) Jos nyt oikein muistan, niin vaimo taisi tarjota vielä jopa kaksi olutta!

Parin tunnin rantailun jälkeen oli aika taas suunnata laivaan lounaalle ja ottaa päivälepo. Illallisella pöytäseurueessa oli hulvaton meininki ja saipa meikäläinen myös synttärikakun ja pari pientä lahjaa norjalaisilta ystäviltä. Paras oli kuitenkin heidän esittämä norjalainen onnittelulaulu pienellä tanssilla höystettynä!

Illallisen jälkeen kutsuimme norjalaiset hyttiimme viettämään iltaa ja maistelemaan erilaisia virvokkeita. Vaadin vielä kerran itselleni tuon synttärilaulun, niin hauska se oli ja tunnelma oli pikkuhiljaa melko railakas. Jossain vaiheessa sitten suuntasimme yökerhoon jatkamaan vauhdikasta menoa ja tulipahan tanssittuakin pitkästä aikaa. Lopulta tuli noutaja ja siirsi meidät takaisin hyttiin untenmaille. Rehellisesti voin mainita: Paras syntymäpäivä ever!


Rymyporukka.

Ja niin se taas vierähti 11 päivää merellä kovin nopeasti, mutta tuli toki koettua ja nähtyä kaikenlaista. Hyvästelimme norjalaiset  ja suuntasimme taksilla kohti samaista hotellia, jossa yövyimme ennen risteilyä. Vietimme siis Miamissa vielä yhden yön ennen kotimatkaa. Paluulento oli Miamista Düsseldorfiin ja sieltä Frankfurtin kautta Helsinki-Vantaalle ja seuraavana päivänä oli heti karuu paluu arkeen töiden merkeissä.

Yhteenveto

Jälkeenpäin mietittynä matka oli todella kokemusrikas ja tunteita herättävä. Paljon oli tekijöitä, jotka olisivat voineet muuttaa matkasuunnitelmaa jollakin tavalla, mutta kuin ihmeenkaupalla pääsimme etenemään suunnitelmien mukaan. Haitin maanjäristys, Costa Rican tulivuoren purkaus, Caymansaarten järistys yms. Saimme uusia ystäviä, vietin elämäni hienoimman syntymäpäivän ja ennen kaikkea pääsimme pois talven pakkasista. Eittämättä yksi hienoimmista reissuista. \o/

Lisää kuvia:

http://www.flickr.com/photos/koivumaki/sets/72157624292300515/