Suomi on hieno maa, mutta niin on moni muukin. Kirjottelen tänne kertomuksia ja kokemuksia eri reissuista lähinnä oman muistin virkistämiseksi ja pyrin myös liittämään kuvia tarinoihin. Joistakin maista on enemmän tietoa ja joistakin vähemmän, kun taas joistakin on vanhempaa tietoa ja joistakin vähän tuoreempaa. Jos kiinnostaa saada tietää enemmän jostain kokemastani kohteesta, heitä sähköpostia koivu18@gmail.com. Juttuja pääset lukemaan tuosta oikealta Arkistosta klikkaamalla kuukautta. 

Tässä lista valtioista ja alueista, joissa olen tällä hetkellä käynyt:

Kolutut kolkat

Map Legend: 23%, 61 of 263 Territories

 Maroon 

 

© worldmapmaker.com | Travel Insurance

1. Alankomaat (2008)
2. Australia (Syyskuu 2010)
3. Antigua ja Barbuda (Maaliskuu, 2009)
4. Bahama (Joulukuu 2012)
5. Barbados (Maaliskuu, 2009)
6. Belgia (2007)
7. Brunei (Heinäkuu 2009)
8. Bulgaria (1986, 1987, 1988, 1989)
9. Costa Rica (Tammikuu 2010)
10. Dominica (Maaliskuu, 2009)
11. Dominikaaninen tasavalta (Joulukuu 2012)
12. Englanti (Tammikuu 2009)
13. Espanja (1988, 1997, 2005)
14. Haiti (Tammikuu 2007)
15. Indonesia (Heinäkuu 2009)
16. Irlanti 2012
17. Islanti (Maaliskuu 2008)
18. Italia (2003, 2006)
19. Itävalta (1999, 2009)
20. Jamaika (Tammikuu 2007)
21. Japani (Heinäkuu 2008)
22. Kambodza (Joulukuu 2007)
23. Kap Verde (Huhtikuu 2008)
24. Kenia (Huhtikuu 2005)
25. Kiinan kansantasavalta (Maaliskuu 2006, Marraskuu 2011)
26. Kiinan tasavalta (Taiwan, Marraskuu 2011)
27. Kolumbia (Tammikuu 2010)
28. Kreikka (1991, 1992, 1999, 2004)
29. Kroatia (Elokuu 2010)
30. Kypros (2002)
31. Laos (Heinäkuu 2009)
32. Latvia (Kesäkuu 2007)
33. Liechtenstein (1999)
34. Liettua (Kesäkuu 2007)
35. Malesia (Heinäkuu 2009)
36. Meksiko (Tammikuu 2007)
37. Norja (Elokuu 2009)
38. Panama (Tammikuu 2010)
39. Puola (2011)
40. Ranska (Lokakuu 2006)
41. Ruotsi
42. Saksa (Huhtikuu 2007, 2010)
43. San Marino (2003)
44. Singapore (Heinäkuu 2009)
45. Suomi (kyllä, olen käynyt)
46. Sveitsi (1999, 2000, 2009, 2011)
47. Tanska (2001, 2007)
48. Thaimaa (2000)
49. Tsekki (2003)
50. Turkki (1990, 2011)
51. Vatikaani (Heinäkuu 2006)
52. Venezuela (Elokuu 2007)
53. Venäjä (2012)
54. Vietnam (Joulukuu 2007)
55. Viro
56. Yhdysvallat (2007, 2009, 2010)

Lisäksi on tullut käytyä seuraavilla itsehallintoalueilla:

1. Hong Kong, Kiina (Heinäkuu 2009)
2. Macao, Kiina (Heinäkuu 2009)
3. Neitsytsaaret, USA (Maaliskuu, 2009)
4. Puerto Rico, USA (Maaliskuu 2009, Joulukuu 2012)
5. St. Martin, Ranska (Maaliskuu, 2009)
6. St. Maarten, Alankomaat (Maaliskuu, 2009)
7. Aruba, Alankomaat (Tammikuu 2010)
8. Caymansaaret, Iso-Britannia (Tammikuu 2007 ja 2010)
9. Turks- ja Caicossaaret, Iso-Britannia (Joulukuu 2012)

Ja matkaan..

Kermapersematkailu sai jatkoa joulukuussa 2012 kun päätimme "pitkästä aikaa" lähteä taas Karibian suuntaan. Varasimme reissun joskus saman vuoden kesällä ja päätimme tällä kertaa kokeilla Carnival-varustamoa. Edelliset kolme risteilyä olimme Royal Caribbean -varustamon kyydissä. Kutsuimme mukaan myös vaimoni veljen Jarin ja siskon Marin. Lähdimme 5 hengen porukalla ja hyvä niin, koska matkatavaroita oli melkoisesti.

Luftwaffen lento Helsingistä Frankfurtiin starttasi 5.12.12 klo 06.35, joten aikainen lintu noukki meidät ylös jo klo 04.00. Onneksemme asumme n. 20 min päässä lentokentästä. Jimi 1 v 11 kk oli ihmeissään, mutta odotti kovasti lentokoneeseen pääsyä, kun olimme siitä jo tovin puhuneet hänelle. Ostimme myös iPadin marraskuussa lentomatkojen varalle.

Ensimmäinen lento meni sutjakkaasti ja Jimi taisi nukkua lähes koko matkan. Frankussa oli vaihtoaikaa alle tunti, mutta sekin meni lopulta hyvin, vaikka kävelimme melko reippaasti ja pitkään. Tällä kertaa ei ollut mitään tiukkoja turvatarkastuksia ja sekin joudutti meitä. Lufhansalla saa ottaa lastenrattaat portille asti ja perillä ne saa heti koneesta noustessa. Kerrassaan loistavaa ja Finnair voisi ottaa tästä mallia!

Lento Frankfurtista lähti muistaakseni suht ajallaan(perus puolituntia aina myöhässä) ja kone oli A380. Istuimme ikkunapaikalla ja onneksemme viereen ei tullut ketään, joten Jimi sai oman paikan. Lento kesti lopulta n 9 h joista pieni mies nukkui ehkä 3 h. Loput ajasta meni värityskirjan ja yllätys yllätys...iPadin kanssa! Paras hankinta ever, vaikka maksoikin maltaita. Edessä ja takana istuneet matkustajat olisivat itse asiassa voineet maksaa osan siitä, sillä skidi oli yllättävän hiljaa. :) Lentokoneruokakin maistui koko perheelle.

Jimi, Mari ja Jari Miamin lentokentällä.

Perillä Miamissa jouduimme taas älyttömään passintarkastusjonoon. Jenkeissä kun ei tunneta minkäänlaista sääliä lapsiperheitä kohtaan, niin odottelimme tunnin ennen tarkastukseen pääsyä. Siinä jonottaessamme kuulin epäselvän kuulutuksen, josta erotin sanan Koivumäki. Maaret kävi kysymässä info-tiskiltä asiaa ja sanoivat että pitää ottaa yhteyttä Lufhansan virkailijaan matkalaukkujen noutopisteessä. No tiesimme jo siinä vaiheessa mistä on kyse, mutta mietimme kumman laukku on jäänyt jonnekin, vai onko molemmat?

Lopulta selvisi että Maaretin laukku on jäänyt Frankfurtiin ja tulee seuraavana päivänä. Olemme toki jo pitkään pakanneet matkalaukut puoliksi juuri siltä varalta, että toinen laukku ei tule jostain syystä, joten sinänsä ei mitään dramaattista.

Taksijonossa meille selvisi ettei Jenkeissä saa kuljettaa pientä lasta ilman turvaistuinta! Siis häh?! Ei edes väliaikaisesti taksissa?! ..ttu mikä kehitysmaa sanon minä! Jouduimme ottamaan Airport Shuttlen, jolla sitten pääsimme kuitenkin hyvin hotellille. Ihmetyttää kuitenkin ettei kumpikaan meistä ollut edes kuullut tai lukenut tuosta turvaistuinsäännöstä mistään.

Miami

Miamissa majoituimme Coconut Grove -alueella sijaitsevaan Mayfair & Spa hotelliin, jossa meille oli varattu sviitti erillisellä makuuhuoneella. Se oli oikein mukava ja tilava, jossa pieni miesMi tykkäsi juosta kovaa. Parvekkeella oli pieni poreallas, jossa lutrasimme päivittäen. Hotellin katolla oli siisti ja rento allasalue baareineen ja vesi oli erittäin lämmintä.

Hotelli Mayfair & Span uima-allas.

Miamissa pari ensimmäistä päivää meni aikaeroon totutellessa. Naispuoliset edustajamme kävivät yhtenä päivänä shoppailemassa Outlet-alueella, jonne matka maksoi paljon ja kesti vielä pitkään. Ei tullut kovin halpa reissu loppuen lopuksi. Me miehet kävimme sillä välin kävelyllä Peacock parkissa rannassa.

Kolmantena päivänä hyppäsimme Sightseeing bussiin, jolla huristelimme ensin Coral Cablesin kautta Little Havanaan, josta matka jatkui Downtowniin. Siellä vaihdoimme bussia ja lähdimme South Beachin kierrokselle. South Beachin etelä-kärjessä hyppäsimme pois kyydistä ja lähdimme taittamaan matkaa jalan. Osoittautui hyväksi ratkaisuksi, koska saimme rauhassa katsella maisemia ja edetä omaan rauhalliseen tahtiin.

Lounaalla Thai-ravintolassa.

South Beachilla kävimme ensin leikkipuistossa, jossa Jimi sai laskea muutaman kerran liukumäestä. Siitä kävelimme Ocean Drivelle, jota pitkin etenimme aina Art Deco -alueelle. Kävimme haukkaamassa välipalaa T.G.I Fridayssa ja sen läheisyydestä hyppäsimme takaisin kiertoajelubussiin, jolla huristelimme takaisin Downtowniin. Siellä kävimme nopeasti Hardrock Cafessa, josta ostin siskoille paidat tuliaisiksi.

Ulkoilmapunttis Peacock parkissa.

Yhteensä vietimme neljä yötä Mayfair & Spassa ja muuten oli ihan ok hotelli, mutta viikonloppuna pe ja la viereisestä ostoskeskuksesta kuului aivan järjetön meteli. Musiikki pauhasi todella kovaa ja myöhään. Onneksi meillä oli erillinen makuuhuone, jonne se ei niinkään kuulunut. Lisäksi palvelu hotellissa oli korkeintaan keskinkertaista. Laitoin ensimmäistä kertaa arvostelun TripAdvisoriin.

Laiva ja risteily

Kuten tuolla alussa kirjoitin, risteilyreitti kulki koillis-Karibiaa piipahtaen neljässä eri paikassa ja varustamo oli Carnival. Laivanan meillä oli Carnival Valor, joka on rakennettu Italiassa vuonna 2004. Laiva on melko pieni (pit. 290 m, lev 35 m) eli samaa luokkaa kuin edellisellä risteilyllä kuluttamamme Jewel of the seas.
 Hytti oli ihan perusmukava parvekkeellinen, jossa mahduimme hyvin viettämään viikon. Isona miinuksena oli yläkerran 24 h ravintola, jossa asiakkaat raahasivat tuoleja keskellä yötä ja meteli oli kova. Alkureissusta ongelmia oli myös ilmastoinnin kanssa, kun säädin ei toiminut ja hytissä oli kylmä. Jose(asentajan oikea nimi) tuli säätelemään ilmastointikanavaa ja kohta hytissä oli liian kuuma. Lopulta saivat sen toimimaan suht hyvin.

Hyttiin astuessamme fiilis oli kuitenkin korkealla, olisihan edessä viikon pituinen risteily, josta aina kotona haaveilemme. Hytissä meitä odotti etukäteen tilatut tavarat. Maaret oli salaa tilannut pullon viiniä netin kautta, mutta myös allekirjoittanut oli käynyt salaa tekemässä tilauksia. Tilasin hedelmäkorin, tukun ruusuja Maaretille ja lelupussin Jimille. Lisäksi tilasin itselleni 4 kpl Corona olutta, jotka pyysin toimittamaan vasta kolmantena päivänä(tiesin että unohtaisin sen ja se oli mukava yllätys itselleni!). 

Jimi ja Maaret ottivat päiväunet jo ennen kuin laiva ehti lähteä liikkeelle. Itse fiilistelin parvekkeella lämpöä ja maisemaa. Sainpa myös kännykällä videolle kun vesitaso nousi ilmaan aivan laivan vierestä.

Tervetuloa risteilylle!

Nassau, Bahama

Heti ensimmäisenä aamuna saavuimme Nassauhun Bahamalle, jossa otimme rannasta paikallisen kiertoajelun Maaretin, Jimin ja Jarin kanssa. Mari oli varannut uintiretken delfiinien kanssa Atlantiksessa ja lähti yksin sinne. Rannasta saa samat retket n. puoleen hintaan varustamon hintoihin verrattuna ja ovat kyllä ihan yhtä hyviä. Teimme n. kaksituntisen kiertoajelun, jossa ajelimme ympäri kaupunkia nähden hienostoalueen sekä Atlantis-hotellin. Kävimme tutustumassa hotellin sisätiloihin, jossa oli Kasino yms. Ympäristö oli melko vaikuttava ja siellä voisi melkein viettää viikon jos toisenkin. Matkalla menimme sillan yli, josta näimme satamassa vierekkäin olleet kolme laivaa. Meidän Carnival Valor, Disney Dream ja Allure Of The Seas. Täytyy sanoa että fiilis oli aika säälittävä, kun näimme miten pieni purkki Valor oli Alluren vieressä. Daavid ja Goljat..

Hotelli Atlantis kaukaa kuvattuna.

Näkymää Atlantiksen ulko-oven edestä.

Emme loppuen lopuksi viettäneet Bahamalla kuin muutaman tunnin, koska Jimin piti päästä päiväunille. Kiertoajelun jälkeen kävimme vielä rannassa olevissa liikkeissä pyörähtämässä ja sitten suuntasimme takaisin laivaan. Bahamalla voisi viettää kyllä pidemmän aikaa, mutta ehkä jossain toisella saarella. Tai sitten viikko Nassaussa ja pari viikkoa jossain muussa saaressa tms. Toiveajattelua..:)

 Bahaman jälkeen seurasi yksi päivä merellä kun seilasimme kohti Dominikaanista tasavaltaa. Maaret taisi piipahtaa altaalla parin tunnin verran, mutta itse pysyttelin hytissä Jimin kanssa. Meripäivien aamuina pääsi alle 2-vuotiaat laivan leikkipaikkaanCamp Carnivaliin joten Maaret kävi Jimin kanssa leikkimässä parisen tuntia heti aamulla. Muuten tuo Camp Carnival oli sallittu vain yli 2 v ipanoille ja harmitti meitä kaikkia.

Illalla nautiskelimme taas maittavaa illallista ravintolassa, jossa Makedonialainen Elvir-niminen tarjoilija kestitsi meitä joka ilta.

Liian pieni annos? Jimi laivan illallisravintolassa.

La Romana, Dominikaaninen Tasavalta

 Kolmantena päivänä kun nousimme kuollesta, saavuimme La Romanaan Dominikaaniseen Tasavaltaan. Jo parvekkeelta nähtynä paikka ei vaikuttanut kovin kummoiselta. Lähdimme hitaasti valuen ulos ja kohti taksi asemaa, jossa jouduimme odottelemaan pitkän tovin ennenkun pääsimme minibussiin ja kohti kaupungin keskustaa. Ihmettelimme todella miten huonot järjestelyt satamassa oli.

Minibussilla sitten huristelimme keskustaan ja yllätys yllätys bussi vei meidät keskelle markkina-aluetta, jossa pyörähdimme hyvinkin nopeasti. Oli niin ahdistava paikka, että tuumasimme sen riittävän. Ostimme pari muistoesinettä takkahuoneeseen ja lähdimme takaisin laivalle. Rannassa otimme vielä muutamia kuvia ja nautimme lämmöstä. Muuten tuo paikka ei tarjonnut meille mitään ihmeellistä. Mari ja Jari olivat käyneet snorklailemassa jollakin rannalla ja oli kuulemma ollut mukavaa.

 
Tinkimistä torilla ja ilakointia rannassa.

San Juan, Puerto Rico

Seuraava päivä tarjosi tutun ja turvallisen San Juanin kaupungin Puerto Ricossa. Ilma oli sateinen ja päätimme sielläkin ottaa kiertoajelun kun saimme hyvään hintaan. Ajelimme pitkin San Juanin katuja ja vettä satoi välillä todella kovaa. Onneksi kyseessä oli kuuroja ja meillä kävi vielä todella hyvä tuuri suihkujen kanssa kun emme kastuneet, vaikka teimme myös kävelyretken. Kiertoajelulla kävimme rannalla ja jossain museossa.

Jimi rannalla San Juanissa.

San Cristobalin linnakkeen luona jäimme pois kyydistä ja päätimme kävellä takaisin satamaan muutaman kilometrin matkan. San Juan on erittäin viehättävä kaupunki juuri tuolta alueelta ja rakennukset ovat värikkäitä. Kadut ovat kapeita ja pieniä kauppoja täynnä. Kävimme Nono's pubissa juomassa huurteiset ja Jimi sai lounasta Pilttipurkista. Pubissa istuimme samassa pöydässä kuin 3,5 vuotta aikaisemmin ja muistin silloin laittaneeni ystävälleni viestin, joten niin piti tehdä nytkin. Fiilis oli mahtava. Puerto Rico on ehdottomasti yksi meidän Karibian suosikkipaikoista.

Lopuksi kävelimme takaisin satamaan ja juuri kun pääsimme sisään alkoi sataa. Tällä kertaa emme nähneet Delfiinejä satamassa.

Isi ja poika päiväkävelyllä San Juanissa.

Grand Turk, Turks- ja Caicossaaret

Viimeinen stoppi oli heti Puerto Ricon jälkeen Grand Turkissa. Ahtauduimme muiden turistien kanssa heti ensimmäiselle rannalle saaren eteläkärjessä, jossa vuokrasimme aurinkokuomun jotta saimme olla varjossa. Jimi tykkäsi tehdä hiekkakakkuja rannalla ja kävimme Marin ja Jarin kanssa snorklailemassa. Näkyvyys veden alla ei ollu mikään ihmeellinen, vaikka vesi näytti päältä päin todella kirkkaalta. Rannassa oli myös White Sands Beach Resort, jonka uima-altaalla Jimi kävi polskuttelemassa Maaretin kanssa. Ostin rantabaarista Maaretille Margaritan ja itselleni Mojiton ja ne maksoivat yhteensä 22 $, vaikka olivat melko mitättömän kokoisia. Alkoholia niissä tosin oli ihan tarpeeksi.

Governor's beach, Grand Turk.

Jimi rannalla.
 

Muutaman tunnin löhöilyn jälkeen palasimme laivalle päiväunille. Turks- ja Caicossaaret näytti pintapuolisesti niin mukavalta että sielläkin vierähtäisi ainakin kaksi viikkoa mukavasti.

Seuraavana päivänä vietimme vielä yhden meripäivän ennenkuin palasimme takaisin Miamin satamaan. Jimi oli viimeisenä päivänä jo melko väsynyt laivan keinumiseen eikä halunnut enää edes seistä hytissä. Raukka vaan istui sängyllä tai sohvalla ja hoki "Laiva kiikkaa".

Joulupukkikin ehti piipahtamaan laivalla.

Miami

Viimeiseksi yöksi majoituimme Viceroy hotelliin, josta jäi pelkästään hyvää kerrottavaa. Hotelli oli erittäin siisti ja sijainti oli loistava Downtownissa rannan kupeessa. Palvelu toimi myös todella hyvin.

 Iltapäivällä hyppäsimme Metromoveriin ja tähtäsimme sillä Macy'siin. Kävimme miehissä pyörähtämässä siellä, mutta päätimme Jarin ja Jimin kanssa kolmisteen lähteä tutkimaan kaupunkia mielummin. Ostin kaupasta yhden Rolling Stonesin paidan ja siinä oli meikäläisen shoppailut. Kävimme kävelyllä Downtownin vieressä rannassa olevassa puistossa ja siitä kävelimme hissukseen takaisin hotellille. Illalla lähdimme vielä uudestaan kävelylle ja kävelimme rannassa olleeseen Hard Rock Cafeseen syömään. Paikka oli ihan näkemisen arvoinen, mutta kallis.

Lopulta myös ihastuimme Miamiin kaikin puolin ja siitä jäi hyvä fiilis kaikille. Kolmas kerta toden sanoo. :)

Miamin puistossa.

Carnivalista muutama sananen

En oikeen osaa sanoa minkälaiset odotukset meillä oli Carnivalista kun lähdettiin reissuun. Takana oli kolme risteilyä Royalilla ja kai se väkisinkin nostaa riman aika korkealle. Sinänsä konsepti ja toiminta oli hyvin samanlainen molemmissa, mutta Carnivalilla oli paljon pieniä asioita joihin emme olleet niin tyytyväisiä ja niistä koostui sitten suuri kokonaisuus. Emme siis aio enää käyttää Carnivalin palveluksia, mutta voimme sitä kuitenkin suositella muille jos lähdette esim ensimmäistä kertaa Karibian risteilylle.

Mitä huonoja puolia kohtasimme? Noh, saattaa kuulostaa aika älyttömältä, mutta minkäs teet kun oot tottunu parempaan. Tässä listaa:

- Palvelu oli paikoin jopa töykeää ja henkilökunta ei muutamaa poikkeusta lukuunottamatta juurikaan hymyillyt. Hyttipalvelijakin oli hiukan poissaoleva.
- Palvelu oli välillä todella hidasta ja pienen uhmaikäisen sähköjäniksen kanssa se saattaa aiheuttaa tukalia tilanteita.
- Lounasravintoloiden ihmeelliset aukioloajat. Kun tulee rannalta takaisin laivaan, yleensä haluaa syödä. Ravintolat menivät mielestäni liian aikaisin kiinni.
- Laiva oli pieni. Ensimmäistä kertaa tuntui että ihmisiä on todella paljon ja useassa paikoissa kuten hisseissä joutui odottelemaan kauan. Lisäksi laiva keinui todella paljon.
- Hyttimme yläkerrassa (Hytti 8422) oli 24 h pizzeria, josta kuului paljon melua öisin. Äänieristys huono myös käytävän puolelle ja kuulutukset suorastaan raikuivat huoneeseen asti.
- Lasten leikkipaikkaan ei päässyt edes kuukauden päästä 2 v täyttävä ipana.
- La Romana on käytännössä vitsi.
- Laivasta puuttui peruspubi missä voisi kuunnella jotain kitara-trubaduuria.
 

Hyviäkin puolia kuitenkin oli verrattuna Royaliin:

+ Laivaan sai viedä luvallisesti viinipullon per hlö.
+ Risteilyn hinta.
+ Ruoka oli hyvää ja vaihtoehtoja oli enemmän. Annokset olivat myös isoja ja Jimikin sai aikuisten annokset.
+ Drinkit hyviä
+ Piano Barin Seth Gibson sekä Casinon The Revolver band olivat loistavia.
 

Kaiken kaikkiaan ihan mukava reissu, vaikka kaksi viikkoa menikin liian nopeasti. Lisäksi pieni lapsi vaatii omia järjestelyjä ja lomailu lapsen kanssa on "hieman" erilaista. Kyllä mielummin lähtisin Karibian risteilylle ilman jälkikasvua, jotta voi maksimoida oman aikaansaamattomuuden.

Lisää kuvia:
http://www.flickr.com/photos/koivumaki/sets/72157632430049501/with/8345324212/

Silti Karibian risteily on aina hieno kokemus, oli varustamo mikä tahansa ja oli lapsia mukana tai ei. Suosittelen ehdottomasti jos tykkää rentoutua! :)

Läksimme taas kerran kiertämään Kauko-itää neljäksi viikoksi ja tällä kertaa meitä oli kolme mukana meidän perheessä. Tarkoitus oli treffata siskoni Katri-Maria, joka tuli Australiasta ja näyttää Jimiä hänelle. Lisäksi äitini ja tätini tulivat treffaamaan Katri-Mariaa ja vietimme viikon kaikki yhdessä Langkawilla. Jatkoimme tuosta vielä kolmisteen Maaretin ja Jimin kanssa parisen viikkoa.
 

12.11.2011 Singapore

Lentomme lähti maanantaina 7.11 klo 19.10 Lufthansan toimesta kohti Frankfurtia. Jimillä oli edessä ensimmäinen pidempi ulkomaanreissu ja meitä vanhempia hiukan jännitti miten tulee sujumaan. Noh, tuolla ensimmäisellä lennolla herra käkätteli ensimmäisen kolmasosan lennosta, mutta sen jälkeen iski kiukku ja siinä meni raivotessa toinen kolmannes. Läheisillä penkeillä istuneet businessmiehet huokailivat äänekkäästi, kun pikkuherra harjoitti äänihuuliaan. Lopulta väsymys voitti ja viimeinen kolmannes meni nukkuessa.

Frankfurtissa hyppäsimme koneesta bussiin, joka ajoi meidät terminaaliin. Kyyti kesti n. 15 min ja aikataulumme oli muutenkin melko tiukka. Terminaalissa suuntasimme heti vessaan ja vaipanvaihtoon, jonka jälkeen kiiruhdimme kohti jatkolennon terminaalia. Saimme valehtelematta kävellä lähes kilometrin kunnes saavuimme oikealle portille. Allekirjoittanut kantoi Jimiä käsissä ja hiki valui, kun vihdoin pääsimme koneeseen.
 Konetyyppi oli A380 ja emme olleet ennen matkustaneet kyseisellä mallilla. Odotukset olivat kovat, mutta lopulta emme juuri huomanneet mitään uutta, kun verrataan esim Boeing 747 tai A340 malleihin. Iso kone kuitenkin.
 Frankfurtista lensimme 11h20min Singaporeen ja lento meni lopulta todella nopeasti. Jimi nukkui suurimman osan lennosta ja hereillä ollessaan flirttaili kanssamatkustajien kanssa.

Matkamies lentokoneessa.
 

Singaporessa pääsimme passijonossa heti käyttämään Baby VIP:tä. Pääsimme siis jonojen ohi ja säästimme siinä varmaan ainakin 20 min. Laukkuhihnalla matkalaukut tulivat nopeasti, mutta rattaita ei näkynyt. Lopulta odottelimme 1,5 h vain huomataksemme, ettei rattaa tule ollenkaan. Lähdimme taksilla hotellille ja lentoyhtiö toimitti meille vararattaat illalla. Soittivat vielä illalla että meidän rattaa tulevat seuraavana päivänä.
 Hotellilla kirjauduimme sisään ja saimme tietää ettei huonetta ole valmiina ja odotusaika oli n 45 min. Sehän ei meille sopinut, koska sisäänkirjautuminen on yleensä klo 14-15 ja tuolloin kello oli jo yli 19. Pieni reklamaatio aiheesta ja saimme ylennyksen Excutive-asiakkaiksi ja pääsyn loungeen ilmaisten ruokien ja juomien pariin. Odottelimme lopulta n. tunnin, mutta loungessa tuo vierähti nopeasti. Lopulta saimme huoneen ja ihan siistin sellaisen ja pääsimme nukkumaan. Hotelli oli Orchard Hotel ja melko hyvätasoinen(ja kallis). Huone 1442.

Ensimmäisenä päivänä tutustuimme lähinnä hotelliin ja kävimme pyörähtämässä Orchard roadilla. Kuumuus oli niin kova ettei pienen matkustajan kanssa viitsinyt kovin kauan kadulla vaeltaa. Iltapäivällä päiväunien jälkeen Katri-Maria saapui hotellille ja näki Jimin ensimmäistä kertaa. Tätä oli odotettu ja Jimi valloitti Kummitätinsä sydämen lähes välittömästi vienolla hymyllään ja rohkeilla irvistyksillä.

Toisena päivänä kävimme jälleen pyörähtämässä Orchard roadilla, mutta vain nopeasti. Saimme järkättyä myös Katille pääsyn loungeen pienestä lisämaksusta ja söimme siis joka päivä siellä aamiaisen, päivä-snacksin ja iltapalan. Kolmantena päivänä kävimme uima-altaalla ja Jimi kävi myös polskuttelemassa. Sää oli pilvinen, joten uskalsimme pitää herraa pelkissä uimahousuissa. Iltapäivällä kävin parturissa ajamassa tukan kokonaan pois ja maksoin lystistä 59 $(n.33 €)! Sikamaista. Lisäksi eivät meinanneet millään uskoa että haluan koko tukan pois. Pesivät sen ensin shampoolla ja hoitoaineella, ja kysyinkin että miksi tekevät niin koska kohta tukkaa ei enää ole. Sanoivat sen kuuluvan hintaan. Hulluja nämä Singaporelaiset.

Neljäs päivä oli sateinen, mutta teimme silti pienen kävelyn kaupungilla ja kävimme ostoskeskuksessa. Tarkoitus oli mennä Sentosalle, mutta lykkäsimme käynnin seuraavaan kertaan. nyt kun kirjoitan tätä, olemme Katin kanssa loungessa nauttimassa viiniä, mutta kohta pitää lähteä pakkaamaan, koska huomenna aamulla suuntaamme AirAsian lennolla Langkawille. Kati, äiti ja tätini tulevat sinne ylihuomenna.

19.11.2011 Langkawi, Malesia

 Kohta olemme jo viikon oleskelleet Langkawin saarella Malesiassa Andamanin meren syleilyssä. Äitini Aino ja tätini Kaisa tulivat tänne päivä meidän jälkeen ja meitä on nyt ollut kuusi Koivumäkeä täällä hämmentämässä paikallisia ihmisiä.
 Saavuimme tänne Maaretin ja Jimin kanssa sunnuntaina 13.11 Air Asian lennolla. Lento Singaporesta kesti hiukan yli tunnin ja Jimi nukkui koko matkan. Meni siis oikein hyvin tuokin lento. Lentokentällä pääsimme nopeasti passintarkartuksesta ja laukutkin tulivat nopeasti rattaat mukaanlukien. Taksimatka kentältä hotellille kesti vajaa puoli tuntia ja maksoi 11 euroa. Hotellimme oli Westin Langkawi Beach & Spa Resort. Erittäin hyvätasoinen ja siisti. Emme ole nähneet yhtään torakkaa tms.
 Sisäänkirjautuminen sujui hyvin, mutta huone oli pieni pettymys. Meillä piti olla Garden view, mutta takapihalla oli pieni patio, joka oli aidattu korkealla ruskeanvärisellä puuaidalla. Lisäksi patio oli puiden ympäröimä, joten aurinko ei päässyt paistamaan sinne ja huone oli melko pimeä. Tälläinen ei meille sopinut ja kävimme kysymässä eri vaihtoehtoja respasta. Lopulta saimme upgradattua huoneen merinäköalaan ja nyt oli valoisa huone, ja loistavat näkymät parvekkeelta. Huone 2312.

Hotel Westin Langkawi Beach & Spa Resort.
 

 Täällä olemme pääasiassa löhöilleet ja Maaretin kanssa vuorotellen uima-altaalla, koska Jimi ei voi olla auringossa. Iltasella kun aurinko on laskenut, olemme käyneet Jimin kanssa polskimassa altaalla. Vesi on todella lämmintä sekä altaassa että meressä!
 Ruoka on ollut todella hyvää ja myös halpaa paikallisissa ostoskeskusten ravintoloissa. Hotellissa ruoka on "yllättäen" melko kallista. Ihmiset ovat Malesiassa erittäin ystävällisiä, eikä kyse ole pelkästään hotellin työntekijöistä vaan ihan joka puolella. Taksikyydit ovat myös sen verran edullisia ettei apostolin kyyti tai julkiset kannata. Eipä Langkawilla julkisia kyytejä taida ollakaan.

 Yhtenä päivänä lähdimme minä, Aino, Kaisa ja Katri-Maria Langkawin Cable Carille. Kyseessä on hiihtohissin tapainen köysirata, joka nousee ylös vuorelle 700 metrin korkeuteen. Ylhäältä näki Thaimaaseen asti ja korkeanpaikankammosta kärsivä äitinikin tuli urheasti huipulle. Alhaalla vuoren juurella oli pieni ostoskylä, jossa liikkeitä ja ravintoloita oli joka lähtöön. Kävimme kaikki neljä "kalahoidossa" eli istuimme pienen altaan reunalla ja pidimme jalkoja altaassa, jossa pienet kalat imivät kuolleita ihosoluja pois. Kutitti melkoisesti, mutta olipa hauska kokemus. 

 Täällä on sadekausi menossa mikä tarkoittaa, että kuuroja tulee silloin tällöin. Sade on erittäin tervetullut piriste keskelle kuumuutta, koska täällä on iltaisinkin vielä puoli kymmenen aikaan 30 astetta mittarissa. Viikko on mennyt löhöillessä ja huomenna on aika hyvästellä Katri-Maria, joka lähtee takaisin Ausseihin, sekä äitini ja tätini, jotka palaavat Suomeen. Meidän perhe suuntaa kohti Kuala Lumpuria ja reissua on jäljellä vielä hieman yli kaksi viikkoa.
 

23.11.2011 Kuala Lumpur

 Pääsimme hienosti Langkawilta Kualaan. Lento kesto tunnin ja tällä kertaa Jimi ei nukkunut, mutta matkusti tyylikkäästi vanhempien sylissä. Lentokentällä saimme laukut ja rattaat, ja otimme taksin keskustaan. Matka kesti n. tunnin ja maksoi 102 Rinkulaa eli n. 25 euroa. Hotellimme oli Parkroyal Services Suites, joka oli oikein sopiva meille. Siisti ja tyylikäs tilavalla huoneella(huone 1004). Alue ei kuitenkaan ollut mikään kovin viehättävä, koska jo ihan naapurissa sijaitsi todella rumia ja vanhoja hökkeleitä.

Hotel Parkroyal Serviced Suites ja Kattoallas. Taustalla KL Tower.
 

 Tälläkään kertaa emme päässeet Petronas-tornien huipulla käymään, koska se oli remontissa. Sen sijaan pyörimme eri ostoskeskuksissa ja Petalingin markkinakadulla pariin otteeseen. Itselleni ei tällä kertaa löytynyt mitään, Maaret löysi yhden laukun ja Jimille ostettiin uudet rattaat ja muutamia vaatteita.

Vietimme yhteensä neljä yötä Kualassa ja tällä kertaa ei jäänyt mikään huippupositiivinen mielikuva kaupungista. Hinnat ovat nousseet(oluttölkki kaupassa 1,61 euroa!) ja taksit kusettavat hinnoissa minkä ehtivät. Taksien kyljessä lukee "Mittaritaksi, ei tinkimistä" ja lain mukaan taksien on käytettävä mittaria, mutta vaikka kuinka yritimme ei yksikään taksi suostunut mittariin, vaan hinta oli tingittävä sopivaksi. Myös Petalingin markkinat koin ahdistavaksi tällä kertaa enkä jaksanut alkuunkaan alkaa tinkimään mistään.

 Ruoka oli erittäin hyvää ja ihmiset ystävällisiä. Kävimme ensimmäisenä iltana iranilaisessa ravintolassa syömässä ja se oli mukava kokemus. Sen lisäksi nautimme täällä malesialaisen ja italilaisen keittiön antimia.

Tästä siirrymme AirAsian lennolla Hangzhouhun Kiinaan ja sieltä yhden yön jälkeen Shanghaihin. Sieltä lisää..

Kiina

 Heräsimme aamulla klo 04.40 Kualassa ja otimme hotellin taksin lentokentälle. Tässäkin tuli yllättäen epäselvyyksiä hinnan suhteen. Hotellin respa ilmoitti hinnaksi 140 ringitiä, mutta kuski sanoi hinnan olevan 200 ringitiä! Todella ärsyttävää. Noh, emme väsyneinä jaksaneet taistella vaan maksoimme kuskille pyytämänsä hinnan. Matka kesti about tunnin.
 Lento lähti puolituntia myöhässä ja kesti 4,5 h. Olimme etukäteen varanneet "baby-paikan", johon sai korin vauvalle. Jimi nukkui korissa ehkä puolisen tuntia ja olisi nukkunut kauemmin, mikäli vieressämme istunut kiinalaisnainen ei olisi alkanut raivoamaan ruokajutuista lentoemännille. Olimme juuri saaneet ruoat eteen ja olimme siinä luulossa että voimme syödä rauhassa, kun Jimi nukkuu. Kiinalaisten käytös hämmentää muutenkin tälläistä "hyvätapaista" länkkäriä:

- Kiinalaiset ryysäävät joka paikkaan heti-nyt-välittömästi ja jopa tönivät. Esim lentokoneessa kun kone oli pysähtynyt, niin äkkiä laukut alas ja hirveä ryysääminen ulko-ovea kohti. Jopa ihan tönivät meitä, että pois tieltä!
- Kiinalaismiehet laahustavat kenkineen siten, että kenkien kantapäät kuluvat puhki jo viikon päästä ja että kaikki varmasti kuulevat kun lampsivat paikalle.
- Kiinalaiset eivät osaa puhua. He huutavat joka paikassa. Kaikille.
- Kiinalaismiehet räkivät ja aivastelevat kovaan ääneen. Testosteronin yliannostus?
- Kiinassa autoilijoilla on vain kolme hallintalaitetta käytössä. Kaasu, jarru ja töötti.
- Kiinassa tupakointi on sallittu lähes joka paikassa.
- Kiinalaiset haluavat väkisin lääppiä länsimaalaista lasta ja ottaa syliin. Antaisitko sinä vauvasi räkivälle ja aivastelevalle kiinalaiselle?
 

Jimi nukkuu Air Asian lennolla Kuala Lumpur - Hangzhou.

Hangzhou

No mutta vaikka Kiina onkin todella erilainen, on siellä myös hyviä juttuja. Se on erityisen halpa maa ja ihmiset ovat pääosin ystävällisiä. Ruoka on todella hyvää ja sitä on riittävästi. Hangzhoussa ajelimme taksilla puolisen tuntia hotellille ja hotelli oli Tea Boutique melko lähellä West Lake -järveä. Ihan mukava rauhallisen oloinen hotelli, jonka sisustus oli nätti kiinalaistyylinen länkkärivivahteella. Huone 219.
 Hotellissa huomasin että verkkarini oli hävinnyt mahdollisesti jo Singaporessa, koska en käyttänyt niitä Langkawilla enkä Kualassa lainkaan. Maaret oli jo aikaisemmin epäillyt, että joku on varastanut hänen alushousujaan, koska niitä ei löytynyt niin paljon kuin piti. Lisäksi meiltä oli hävinnyt yksi peitto jonnekin. Saattaa olla että ne ovat vain jääneet johonkin, mutta epäilen suuresti koska tarkastamme huoneet lattiasta kattoo aina lähtiessämme.
 Ilma oli Hangzhoussa viileähkö ja lähdimme kävellen ostoksille. Allekirjoittanut shortseissa. Lyhyen matkan päässä oli onneksi isohko ostoskeskus, josta löysin tyylikkäät farkut itselleni hintaan 31 euroa. Tuo oli siis kallis merkkiliike. Kävimme Mäkkärissä haukkaamassa välipalaa ja katseista päätellen olimme nähtävyys. Jimi löysi heti viereisestä pöydästä neljä kiinalaistyttöä, joiden kanssa tuli juttuun.  Myös kadulla meitä tuijotettiin harvinaisen pitkään. Ilmeisesti Hangzhoussa ei juuri länkkäreitä näy.
 Illalla päiväunien jälkeen kävimme ainoastaan hotellin ravintolassa syömässä ja maksoimme kolmen ruokalajin illallisesta kahdelle juomineen yhteensä 25 euroa. Tähän täytyy todeta että 0,6 litran olutpullo hotellin ravintolassa maksaa 1,4 euroa. Näistä hinnoista minä tykkään.

Hangzhoussa emme viettäneet kuin yhden yön ja olisi toki voinut tutustua kaupunkiin hieman enemmänkin. Taksimatkoilla näimme hiukan keskustaa ja yksi mikä pisti silmään oli erittäin utuinen ilma. En tiedä onko se saastesumua vai mitä, mutta näkyvyys on melko huono.

 Taksi jätti meidät juna-asemalle, jossa opasteet olivat onneksi myös lontoonkielellä. Ihmisiä oli todella paljon ja jouduimme jonottamaan lippuja puolisen tuntia. Lopulta saimme liput ja lähdimme kohti oikeaa laituria laukkujen ja rattaiden kanssa. Portaissa ei ollut kunnon ramppia, joten itse kannoin matkalaukut ja repun, ja Maaret kantoi Jimin lisäksi lentolaukun ja rattaat. Portaiden alapäässä tuli joku konduktööri auttamaan meitä ja huusi radiopuhelimeen kiinaksi jotain. Ymmärsimme että juna on juuri lähdössä ja odottaa vielä meitä. Vihdoin pääsimme junaan sisään ja samantien ovet sulkeutuivatkin ja juna starttasi kohti Shanghaita.
Kyseessä oli luotijuna ja ostimme oikein ykkösluokan liput, jotka maksoivat hieman yli 20 euroa. Matkaa oli n 200 km ja kesto 50 min. Junan vauhti oli huikea ja tuntui kuin olisi ollut lentokoneessa nousukiidon aikaan.

Tuon kovempaa ei juna tällä kertaa kulkenut.

Shanghai

 Shanghain päässä pohdimme pitkään ollaanko oikealla asemalla, mutta juna oli lähdössä takaisin päin, joten vaihtoehtoja ei ollut. Asemalla mietimme vessaa ja välipalaa, mutta tuumimme kestävämme hotellille. Löysimme taksijonoon helposti ja jono oli pitkä. Onneksi takseja oli paljon tarjolla ja jono eteni vilkkaasti. Taksissa emme osanneet aavistaa millaiseen ruuhkaan joudumme. Alkumatkasta ehkä pari kilometriä sujui hyvin, mutta sen jälkeen tyssäsi. Ei auttanut vaikka kuski kuinka yritti puikkelehtia autojen välistä. Ja ei pitänyt edes olla ruuhka-aika vielä.
 Tunnin kuluttua jo hiukan tuskailimme janoa ja vessahätää. Jimi oli nukkunut lähes tunnin ja oli herätessään kovin ihmeissään kun kökötimme edelleen samassa autossa. Lopulta matka kesti 1,5 h ja itse matkaa kertyi 20 km (hinta 11,5 €). Sairasta.
 Hotellimme oli New Harbour Service Apartments ja täytyy todeta että pienoinen pettymys. Erillinen makuuhuone ja olohuone ja keittiö olivat hieno juttu, mutta siihen se jäikin. Keittiössä ei ollut mitään aterimia tai lautasia. Kaikki täytyi tilata maksua vastaan. Vedenkeitin sentään oli ilmainen. Ilmastointi ei toiminut kunnolla ja huoneet olivat kylmiä. Henkilökunta puhui todella huonoa englantia. Huoneissa ei ollut WLAN-yhteyttä. Allekirjoittanut oli todella pahalla tuulella kyseisen päivän. Huone 805.  

Vasta illalla kun kävimme kävelyllä ja päädyimme lopulta taas hotellin ravintolaan syömään, alkoi olla mukavampaa. Sain hyvää ruokaa rauhallisessa ravintolassa ja ison pullon Tsingtao-olutta. Lisäksi huomasin, että huoneessa oli LAN-kaapeli, jolla sain viriteltyä nettiyhteyden. Harmikseni totesin jo Hangzhoussa, ettei täällä jostain syystä pääse Facebookiin, Google+:aan tai edes Youtubeen! WTF?

Toisena päivänä heräilimme rauhassa klo 08.37 nahkavekkariin, joka jostain syystä tahtoo heti kiipeilemään silmien auettua. Tänä aamuna oli äiti kuuminta hottia ja pikkuherra teki aamujumpat äitiä vasten. Teimme itse köyhinä budjettimatkaajina aamupalan, jonka jälkeen Jimi otti vielä lähes parin tunnin unet. Sen jälkeen suuntasimme metrolla Pudongin alueella sijaitsevalle Xiangyangin marketille. Paikka oli lähinnä ostoskeskus, jossa pieniä liikkeitä vierivieressä ja armoton tinkiminen käynnissä. Löysimme nopeasti ensimmäiset tuotteet ja saimme sovittua hinnat kohdalleen. Lopulta ostimme kaikille meille vaatteita ja oikein sopivaan hintaan. Jimille löysimme mm. Peak -merkkisen Windstopperin, joka maksoi 8 euroa. Olimme itse ostaneet samanlaiset 5 vuotta aikaisemmin Pekingistä hintaan 15 €. T-paidat maksoivat 3,5 € tällä kertaa.

Useamman tunnin jälkeen yritimme palata metrolla hotellille asti, mutta emme päässeet ruuhkan takia metroon ja katsoimme parhaaksi kävellä loppumatkan. Shanghai lienee ruuhkaisin kaupunki, missä olemme koskaan olleet. Suoraan sanottuna aivan järjetöntä. Illalla kävimme taas hotellin ravintolassa syömässä, jossa Jimi hauskuutti tarjoilijoita.

Jimi ja paikallinen tarjoilija.

 
Kolmas päivä Shanghaissa pyhitettiin kaupungilla kävelyyn. Kävelimme ensin Jinglin roadia joen rantaan ja tuosta kadusta täytyy mainita sen verran että sellaisia tarvitaan myös Helsinkiin. Katu on jonkinlainen musiikkiliikekatu ja kitarakauppoja oli aivan älyttömästi. Monta sataa metriä pelkkiä kitarakauppoja vierivieressä! Köyhänä en kuitenkaan mennyt yhteenkään liikkeeseen sisään, vaan jatkoimme matkaa kohti Huangpu-jokea.

 Joen vastarannalta oli huikeat näkymät Shanghain Pudong-alueelle, jossa sijaitsee korkeita pilvenpiirtäjiä sekä Shanghain ehkä tunnetuin maamerkki Oriental Pearl Tower. Kävelimme vastarantaa jonkin matkaa ja olo oli kuin jollain julkkiksella. Vastaantulijat tuijottelivat meitä ihan jatkuvasti ja jos pysähdyimme, pyrähti paikalle heti ryhmä kiinalaisia kuvaamaan Jimiä. Maaretin kanssa mietimme, että Jimillä on harvinainen taito ottaa heti kontaktia paikallisiin kun tulevat ihastelemaan häntä. En tiedä johtuuko aasialaisten iloisista kasvonpiirteistä vai mistä, mutta pikkuherra alkaa välittömästi nauramaan ja höpöttämään heille. Välillä tunnelma tosin meni vähän liian tukalaksi ison ja mölyisän joukon keskellä ja herralta pääsi iso parku. :)

Vasemmalla Oriental Pearl Tower.

 Parin tunnin kävelyn jälkeen otimme metron joen ali tuonne Pudongille ja suuntasimme maailman korkeimpaan hotelliin Grand Hyattiin. Kolmella eri hissillä pääsimme 87 kerroksessa olevaan näköalabaariin, josta näki hienosti ympärille. Otimme juomat ja syötimme Jimille välipalaa ja valokuvasimme maisemia. Sen jälkeen lähdimme takaisin hotellille. Yhteensä kävelyä tuli kuitenkin 5 h ja se tuntui myös jaloissa.

Näkymä Grand Hyattin baarista.

Illalla kävimme vielä heittämässä pienen kävelylenkin ja söimme korealaisessa ravintolassa. Pöydissä oli omat grillit, joilla grillattiin lihaa ja hyvää oli. Tarjoilijoiden englanninkielentaito hämmästytti meidät taas kerran. Eivät ymmärtäneet yhtään sanaa, ei edes "rice" sanaa! WTF?
Noh, menusta näytimme sitten riisikippoa ja kaksi sormea pystyyn, kiitos. Heitä varmaan hämmästytti meidän kielitaito yhtä paljon, koska puhuimme tasan yhtä hyvin kiinaa tai koreaa, kun he englantia. Saimme kuitenkin syödäksemme ja pääsimme jopa poiskin sieltä. Jimi taisi taas kerran olla se, joka tuli parhaiten juttuun henkilökunnan kanssa.

Seuraava aamupäivä meni pakkaillessa ja puolen päivän aikaan chekkasimme itsemme ulos hotellista ja lähdimme taksilla Pudongin kansainväliselle lentoasemalle. Edessä oli China Southern Airlinesin lento Taipeihin Taiwaniin. Lento oli ajallaan ja lento yhtiöstä voisin mainita, että erittäin hyvä. Oikein siisti kone, palvelu pelasi ja ruoka + juomat olivat ilmaisia. Lento kesti 1h 40 min ja meni nopeasti.

Taiwan

 Taipeissa saimme taas laukut ja rattaat melko nopeasti ja kävimme vaihtamassa rahaa. Rahanvaihtotiskin vieressä oli limusiinitaksin vuokraus ja kiinnostuin aiheesta. Kävin kysymässä minkälainen kärry on kyseessä ja mahtuuko meidän roinat kyytiin. Noh, kyseessä oli suht tilava Lexus ja melko tavallinen hlöauto, mutta muutamia herkkuja mukana. Otimme tuon kydin hotellille ja maksoi vaivaiset 32 euroa. Matka kesti n 45 min ja kyllä kannatti. Takapenkillä pääsi säätelemään istuimien kallistusta, radiota, ilmastointia ja valaistusta yms. Voittaa perustaksin. 

 Pääsimme hienosti hotellille ja kirjaduimme sisään Superior King Suiteen (huone 703). Erillinen olohuone ja makkari. Oikein sopiva meille. Kello oli jo iltaa, kun päätimme lähteä läheiseen ravinteliin syömään. Allekirjoittanut sai kuitenkin työpuhelun, jota höpöttelin yli puoli tuntia hotellin aulan hiljaisuudessa ja sen jälkeen oli jo myöhäistä illalliselle Jimin takia. Kävimme viereisessä marketissa ostamassa evästä ja hetkeä myöhemmin naureskelin Maaretille hotellihuoneessa, kuinka ensin tullaan "limusiinilla" Superior King Suiteen ja tässä sitä syödään valmisnuudelia suoraan purkista.

Taiwanista ajattelin muutaman aatoksen kertoa tähän väliin. Taiwan on Kiinan tasavalta, kun taas manner-Kiina on Kiinan kansantasavalta. Periaatteessa nämä ovat kaksi eri valtiota, vaikka suurin osa muista maista ei Taiwania tunnustakaan omaksi valtioksi. Taiwanissa hoidetaan kuitenkin kaikki kuin omassa valtiossa ja myös oma valuutta on käytössä. Lisäksi esim. Suomen kansalaiset tarvitsevat Kiinaan viisumin, mutta Taiwaniin ei. Wikipediasta löytyy hyvää tietoa Taiwanista ja näiden puitteissa päätimme laskea Taiwanin omaksi maakseen ja lisäsimme sen listaan. Tällä hetkellä olemme kolunneet 52 valtiota läpi Maaretin kanssa.

Tervetuloa ja lämpöä 25 C.

 Toinen päivä koitti kuten aikaisemminkin ja puolen päivän tienoilla läksimme kylille. Ilma oli mukava +24 ja puolipilvinen. Otimme taksin Taipei 101 pilvenpiirtäjälle ja ostimme liput 89 kerrokseen näköalatasanteelle. Liput maksoi n. 10 euroa per nuppi(Jimiltä ei tietenkään). Hissi ampaisi salamana ylös (17 m/s) ja maisemat oli oikein hienot tasanteelta. Pilvet leijuivat alapuolellamme ja sain hyvää videota tuostakin. Rakennus on 508 metriä korkea ja tällä hetkellä maailman toiseksi korkein. Juuressa sijaitsee ostoskeskus, kuten useissa muissakin tornitaloissa. Nimi tulee siitä että maan päällä on 101 kerrosta.

Taipei 101.
 

 Alas päästyämme kävimme nostamassa rahaa seinästä ja otimme taksin Taipein eläintarhaan. Kävimme siellä heittämässä parin tunnin kävelyretken ja söimme lounaan Mäkkärissä. Sieltä taas taksi hotellille ja päiväunien jälkeen kävimme syömässä viiden ruokalajin illallisen läheisessä pihviravintolassa. Paikka oli kallis paikalliseen hintatasoon nähden, mutta kerrankos sitä köyhät lomalla käydään kunnolla syömässä. Aluksi lautaselle tuli joku merenherkuista tehty piiras. Sen jälkeen vuorossa oli sipulikeitto. Sitten tuli salaatti ja sen jälkeen iso murea pihvi tirisevällä lautasella. Siihen päälle tuli vielä vanukas jälkiruoaksi. Juomaksi oli pari colaa, olut ja 0,4 L viinipullo. Yhteensä tuo lysti maksoi 68 euroa kahdelta, mutta kuten sanoin...kerrankos sitä. Paikan nimi oli Red Stove ja ruoan lisäksi palvelu oli hyvää ja ystävällistä.

 Taipeista jäi loppuen lopuksi hyvin vähän kerrottavaa. Kaupungissa ei ole juuri mitään nähtävää ja päivät kuluivat kävellessä ja ostettavaa etsiessä. Emme löytäneet oikein mitään ostoksiakaan ja hinnat ovat vielä melko korkeat esim Kiinaan tai Malesiaan verrattuna. Kaupungissa on vaikea löytää länkkäri-ravintoloita, sekä Super Marketia, josta voisi ostaa esim vaippoja. Ihmiset ovat ystävällisiä ja ruoka on hyvää. Parisen päivää riittää kuitenkin hyvin paikan näkemiseen. Kuljimme metrolla ja taksilla ympäri kaupunkia.

 Toiseksi viimeisenä päivänä lähdimme katselemaan Longshan temppeliä ja reteesti ajelimme taksilla sinne. Paikka ei tarjonnut mitään erikoista ja jatkoimme matkaa jo parin kymmenen minuutin kuluttua. Maan alla oli pieni ostoskeskus, jossa kävin parturissa lyhentämässä jo pidentynyttä mikrofonitukkaa. Parturoijalla oli taas hauskaa. Eivät ilmeisesti kovin usein ajele vastaavia malleja. Lysti maksoi 100 TWD eli n. 2,5 euroa.
 Siitä otimme metron Raohe night marketille, jossa pyörimme hetken ja metroasemalle palatessa kävimme syömässä hampurilaiset. Siitä otimme taksin hotellille.

Metrolla paikasta toiseen.
 

Jimi hampurilaisella.

Illalla otimme taksin Shilin night marketille vain huomataksemme että paikka oli erikoistunut paikallisiin ravitsemusliikkeisiin. Otimme taksin takaisin hotellin suuntaan ja yritimme päästä isompaan kauppaan ostamaan vaippoja. Taksikuski ei tajunnut hotellin kirjoittamia ohjeita ja ajoimme harhaan. Lopulta pysähdyimme Family martin kohdalla, kiitimme kuskia ja kävimme hakemassa pari pientä vaippapakettia. Siitä otimme jälleen taksin ja yritimme löytää tuohon jo aikaisemmin mainitsemaani Red stove -ravintolaan, mutta kuski ei tiennyt kyseistä paikkaa. Onneksi tiesimme kartasta missä se sijaitsee ja näytimme noin suunnilleen mihin haluamme. Vihdoin pääsimme sinne ja söimme taas saman 68 euron setin kuin aikaisemminkin. Hlökunta oli mielissään kun palasimme ravintolaan ja ruoka oli taas oikein hyvää. Lähtiessämme halusivat vielä ottaa kuvia meistä muistoksi.

Singapore

 Viimeisenä päivänä Taipeissa otimme taksin lentokentälle ja pääsimme perille hienosti. Kentällä järkytyimme Air Asian checkaustiskin jonoon, joka kiemurteli kymmeniä metrejä pitkin käytäviä. Jimi oli meikäläisen rintarepussa ja marssin suoraan Premium-tiskille jossa ei ollut jonoa yhtään. Kohteliaasti kysyin että voidaanko tulla babyn kanssa tästä, koska vaimoni ei jaksa jonottaa. Noh, ystävällinen herra siellä sanoi että tottamooses ja pääsimme näin eteenpäin. Turvatarkastuksen jälkeen tarkastimme myymälät ja ostin uuden muistikortin videokameraan.

 Lento Taipeista Kualaan lähti lopulta 15 min myöhässä ja kesti lähes 5 tuntia. Kualassa piti vaihtaa konetta ja jatkaa Singaporeen. En ymmärrä miten lento voi kestää saman ajan kun Kualasta Hangzhouhun, vaikka matka on n. 500 km lyhyempi ja käsittääkseni lentokoneet lentävät melko suoraan paikasta toiseen? Noh, jok tap saavuimme Kualaan illalla n. klo 21 ja jatkolennon oli tarkoitus lähteä klo 22.05. Ei lähtenyt.
 Lento oli myöhässä ja kukaan ei tuntunut tietävän milloin päästään liikenteeseen. Lopulta hieman yli tunnin odottelun jälkeen kone oli valmis ja pääsimme matkaan. Lento kesti tunnin ja Jimi nukahti loppulennosta nukkuen n. 20 min ja heräten virkeänä kun poistuimme koneesta.

Jimi lukee turvaohjeita lennolla Taipei - Kuala Lumpur...

..ja seurustelee Malesialaisten kanssa.
 

 Lentokentällä ei onneksi ollut ruuhkaa passintarkastuksessa ja pääsimme heti läpi. Matkalaukut tulivat lähes samantien, mutta rattaat eivät. Deja vu!! Emme saaneet rattaita ollenkaan ja suunnistimme Lost&Found-tiskille, jossa huomasimme että Air Asian tiskillä ei ollut ketään. Viereiset muiden lentoyhtiöiden tiskit olivat täynnä hlökuntaa, mutta Air Asian tiski oli kiinni. WTF?!
 Ei auttanut muu kuin mennä tullista läpi ja Maaret kävi vielä yläkerrassa tarkastamassa checkin-tiskit, mutta olivat myös kiinni. Kello oli tässä vaiheessa jo 01:15. Kävimme lentokentän info-tiskillä ja saimme Air Asian puhelinnumeron, johon soitimme seuraavana päivänä neljä kertaa ja rattaat tulivat lopulta illalla myöhään. Hienoa toimintaa.

 Singassa majoituimme Park Hotel Clarke Quayhin, joka sijaitsee nimensä mukaisesti Clarke Quaylla. Sijainti oli todella hyvä, vieressä pieni ostoskeskus ja Clarke Quayn ravintoloihin lyhyt kävelymatka. Trip Advisorista olin jo aikaisemmin katsonut, että ihmiset valittelivat huoneita liian pieniksi ja tottahan se oli. Meidänkin huone oli tosi pieni ja kamaa kun on mukana, niin ylimääräistä tilaa ei juuri jäänyt. Ikkuna oli lattiasta kattoon ja se oli oikein mukava piristys. Pieni herra tykkäsi katsella alas kadulle sammakkoperspektiivistä. Huone 612.

 Ilma on tässä vaiheessa vuotta varsin sateinen, mutta sateet tuppaavat tulemaan aina iltaisin. Kävimme ensimmäisenä päivänä Jimin kanssa altaalla ja illalla joen varressa Octapas-ravintolassa, jossa kävimme myös Katri-Marian kanssa reissun alussa. Kallis paikka, mutta hyvää oli. 
 Toisena päivänä heräsimme vasta klo 10.40 ja kävimme ensimmäisen päivän tapaan ostamassa aamupalan viereisestä ostoskeskuksesta. Sen jälkeen itse löhöilin altaalla kolmisen tuntia ja muu perhe saapui sinne myös päiväunien jälkeen ja Jimi pääsi taas polskimaan. Illalla teimme jälleen kävelyn sataisella River sidella ja söimme fajitakset jossain sporttibaarissa.

Park Hotel Clarke Quayn allas.
 

 Viimeisenä päivänä ongelmaksi meinasi koitua myöhäinen lento, joka lähti vasta klo 23.55. Huoneet pitää luovuttaa klo 12, joten odottavan aika ilman suihkua yms olisi ollut kovin pitkä. Kävimme repassa kyselemässä Late checkoutia ja sen olisi saanut ilmaiseksi klo 15.00 asti. Kermapersematkailussa on se hyvä puoli, että kun heittää rahaa tiskiin, niin yleensä viihtyy paremmin. Maksoimme 55 euroa ylimääräistä, jotta saimme pitää huoneen klo 19.00 asti ja se oli erittäin hyvä ratkaisu. Saimme löhötä altaalla ja suihkutella aivan rauhassa, jonka jälkeen söimme illallisen hotellin ravintolassa ennenkuin lähdimme taksilla kohti lentokenttää.

  Lentokentällä kävimme hoitamassa vielä viimeiset ostokset ennen koneeseen nousua. Turvatarkastuksessa naisvirkailija tunki jostain kumman syystä paljaat sormensa Jimin suuhun, josta vasta jälkeenpäin pöyristyimme totaalisesti. Tilanne meni nopeasti ohi eikä sitä tajunnut ennenkuin lentokoneessa, kun Jimille nousi kova kuume. En tiedä johtuiko siitä, mutta joka tapauksessa todella törkeää käytöstä ja laitoin Changin lentokentälle selvityspyyntöä asiasta sekä tein ilmoituksen Singaporen terveysviranomaisille. Mitään hyötyähän tuosta ei ole, mutta helpottipahan omaa oloa.

Lopulta pääsimme vihdoin takaisin koto-Suomeen kahden lennon jälkeen. SNG-FRA väli kesti 12,5 h ja se oli toiseksi pisin lento minkä olemme tehneet (Abu dhabi - Sydney 14 h on pisin). Hki-Vantaalla meitä odotteli edellisenä päivänä satanut ensilumi ja kirpeä -5 astetta.

Jimi löysi saksalaisen kaverin lentokoneesta.
  

Yhteenveto

 Matkailu alle vuoden ikäisen lapsen kanssa onnistuu helposti, jos asenne on oikea. Lapsi rajoittaa ja muuttaa toimintaa melko paljon, mutta tietysti myös antaa paljon. Aasiassa ihmiset ovat hulluina ainakin länkkärilapsiin ja se oli välillä jopa ahdistavaa. Lensimme neljän viikon aikana 10 lentoa, joista kaikki sujui varsin hyvin. Pysyimme kaikki terveinä koko reissun ajan, mikä oli äärimmäisen hieno asia! Langkawi oli todella positiivinen kokemus, voisin mennä uudestaankin ja toki hieno hotelli myös vaikutti asiaan. Muuten reissusta ei ainakaan omasta mielestäni jäänyt mitään kovin mullistavaa mielikuvaa. Ensi kerralla panostamme enemmän rantakohteisiin, se on varma. Singapore on kallis ja oli nyt myös sateinen. Kuala Lumpur oli kallis langkawin jälkeen ja kusettavat taksikuskit ärsyttivät suunnattomasti. Sen lisäksi Petronas-tornit olivat taas kiinni. Hangzhou oli utuinen emmekä ehtineet juurikaan tutustua. Shanghai on hieno kaupunki, mutta aivan liikaa ihmisiä. Taipeissa taas ei ole yhtään mitään.

 Neljä viikkoa meni hujauksessa ja positiivista oli tietenkin lämpö ja valo. Lisäksi näimme Katri-Marian ja vietimme todella hienon viikon Langkawilla kuuden Koivumäen voimin. Kiitos kaikille! :)

Ja nyt seuraavaa reissua varaamaan..

Miami

Täällä ollaan Miamissa Hyatt Regency hotellissa. Eilen illalla päästiin vihdoin perille pitkähkön matkustamisen jälkeen ja pakkasukkoja sitä täälläkin ollaan, sillä elohopea näyttää +5 Celciusta!! Kuulemma viimeksi vuonna 1984 olut näin kylmä.

Suomessa herättiin klo 04.15 lauantai-aamuna ja lähdettiin nuutuneina taksilla lentokentälle, josta Lufthansa vei meidät Müncheniin. Lento oli myöhässä, joten saimme mukavasti jännittää, ehdimmekö seuraavalle lennolle. Seuraava lento oli Münchenistä Düsseldorfiin ja ehdimme lopulta hyvin kyytiin.

Düsseldorfissa hyppäsimme Airbus 340-300 koneeseen, jossa odottelimme kolme tuntia(!) ennenkuin matka kohti Miamia pääsi alkamaan. Odottelun tuskaa lievensi kuitenkin jokaisen omat tv-screenit, joista pystyi katselemaan leffoja yms. Myös joululahjaksi saamani PSP Go -pelikonsoli toimi lohduttajan roolissa.

Lento tänne Miamiin kesti lopulta hieman yli 10h eikä meikäläinen koneessa juuri nukkunut, siispä meininki oli melkoisen väsynyttä kun pääsimme tänne hotelliin. Samantien petiin ja 12h yölliset unelmat. Pari tuntia sitten kävimme aamupalalla ja kohta olisi tarkoitus lähteä musiikkiliikkeeseen kuuntelemaan ostomahdollisuuksia. Olisi mukava hommata itselle vaikka....kitara..

Hotelli Hyatt Regency on neljän staran kerrostalo, joskin ensi vaikutelma ei ole mikään kummoinen. Kaikki maksaa extraa, kuten esim aamupala ja netti. Lisäksi huoneessa oli tullessamme kaksi litran vesipulloa, jotka maksavat 6,50$ kpl!! Ryöstöä suoraan sanoen! Mutta ei auta köyhän valittaa..

MiamiTV

Jälkikäteen kommentoin vielä, että kävin Miamissa Guitar Center-nimisessä kaupassa ostoksilla ja mukaan tarttui mikseri, midi-keyboard, huuliharppumikrofoni ja tietysti pari piuhaa. Maaret osti vielä lahjaksi matkakitaran, joten tekemisen puutetta ei laivalla ollut! :) 

Risteily

Huomenna luovutamme huoneen klo 12 ja suuntaamme taksilla kohti satamaa, jossa Jewel of the seas meitä jo odotteleekin. Olemme varanneet parvekehytin ja sinne muutaman pullon punaviiniä reissun ajaksi ja odotukset on kovat! (hehkutusta)

Laiva starttaa klo 17.00 kohti Karibiaa ja ensin on vuorossa parin päivän meriseikkailu, kunnes saavumme Aruballe. Sen jälkeen on vuorossa Carthagena(Kolumbia), Panama, Costa Rica ja Caymansaaret. Näistä viimeisin on meille tuttu kolmen vuoden takaa, mutta muut ovat uusia kohteita. En tiedä pystynkö, ehdinkö tai jaksanko laivalla kirjotella, mutta yritän. Ei muuta kun high-fivet sinne!

Jewel Of The Seas

Vuonna 2004 Saksassa valmistunut Royal Caribbeanin alus on hieman pienempi, kuin edelliset laivamme. Silti tuokin on lähes 100 metriä pidempi kuin esim. Silja Symphony. Suurin ero isompiin lienee Promenade-käytävän puuttuminen laivan keskiosasta, mutta muuten sisustus ja tilat ovat hyvin pitkälti samanlaiset. Hytti oli myös mukavan tilava parvekkeen kera ja sänky mahtavan iso. Miinuspuolena voisin mainita merenkäynnissä häiritsevää ääntä pitävät seinärakenteet. Tämä ongelma tuli vastaan myös edellisellä risteilyllä Explorer Of The Seas -laivassa.

Risteilyn pari ensimmäistä päivää meni mukavasti merellä seilatessa ja laivaan tutustuessa. Heti ensimmäinen päivä toi pienen punoituksen iholle, kun viisaana valkoisena miehenä luulin pärjääväni tunnin ilman rasvaa auringossa. Loppuloma menikin sitten kärähtämistä vältellen.

Illallispöydässä seuranamme oli viisi norjalaista kaverusta, joiden kanssa tulimme hyvin juttuun. Olivat viettäneet vajaan viikon Miamissa ja risteilyn jälkeen lähtivät vielä pariksi viikkoksi Dominikaaniseen tasavaltaan. Ei huono reissu.

Risteilyn toisena päivänä 12.1.2010 olimme juuri istuneet illallispöytään, kun kapteeni kuulutti koko laivalle Haitissa tapahtuneesta suuresta maanjäristyksestä. Olimme tulossa juuri Kuuban ja Haitin väliselle merialueelle tuolloin ja spekulaatiot mahdollisesta tsunamista alkoivat välittömästi. Kapteeni toki rauhoitteli matkustajia ja tiesi kertoa ettei tuota vaaraa ole. Pohdimme myös sitä, tuleeko tuo jollain tavalla muuttamaan reittiämme, mutta onneksi ei näin käynyt.

Seuraavana päivänä laiva lipui hissukseen Haitin ohi ja istuin hytin parvekkeella katsoen Haitin rannikkoa maistellen punaviiniä ja mietiskellen miten pieni ero on hyvällä ja pahalla. En kokenut huonoa omatuntoa, mutta jonkinlaista sääliä kyllä. Mitäpä siinä voi asialle tehdä? Jälkeenpäin oli Suomen iltapäivälehdissä juttua siitä, kun rikkaat turistit menevät loistoristeilijöillä mm. juuri Haitiin ja samalla maassa on järjetön katastrofi menossa. Itse myös Labadeessa käyneenä voin sanoa, ettei meininki kovin eettistä ole varsinkaan amerikkalaisturistien toimesta, mutta sinänsä esim Royal Caribbean pumppaa rahaa Haitille kiitettävästi. Myös järistyksen jälkeen ovat kuulemma järjestäneet humanitääristä apua sinne. Se siitä filosofiasta.. 

Aruba

Yksi perinteikkäistä karibian saarista tarjosi juuri sitä mitä lähdimme hakemaan. Lämpöä, nähtävää, rantaa ja rentoa meininkiä. Varasimme laivayhtiön kautta kiertoajelun ja kävimme tarkastelemassa paikallisia nähtävyyksiä.

Luonnon silta Aruballa. 

 
Näkymä hytin parvekkeelta.

 
Aruba on varsin miellyttävä paikka myös uhkapelaajille, sillä kasinoita löytyy pilvin pimein. Lähen joka hotellissa on peliluola ja raha vaihtaa omistajaa tiuhaan. Muuten päivän kokemuksella saarta voisi kuvailla iloiseksi ja melko siistiksi myös. Arkkitehtuuri on mielenkiintoista ja hyvin värikästä.

Kirkko meren äärellä.
 

 
Oranjestadin värikästä maisemaa.
 

Kiertoajelun jälkeen päätimme jumiutua rannalle loppupäiväksi ja täytyy sanoa, että ei voisi ensimmäinen päivä paremmin mennä. Otimme rantatuolit ja drinkit haltuun, ja nautiskelimme täysin sieluin. Muutama tunti toki riittää valkoihoiselle, vaika itse vietinkin lähes koko tuon ajan varjon alla, mutta kuumuus vie lopulta mehut karskimmaltakin ukolta..:) Päivän päätteeksi suunnistimme takaisin laivaan, jossa perus suihkut ja sen jälkeen hytin parvekkeelle nauttimaan viimeisistä Aruban maisemista laivan lipuessa kohti Kolumbiaa.

Rantabaari Aruballa.
 

Kumma kun Suomen autoissa ei ole tälläisiä rekisterikilpiä.

Carthagena, Kolumbia

 Jo heti seuraavana päivänä oli vuorossa Carthagenan kaupunki Kolumbian luoteisrannikolla. Itselläni ei ollut oikein minkäänlaisia odotuksia kohteesta, mutta sana Kolumbia jo sinänsä aiheutti jonkinlaista jännitystä. Jälkeenpäin totesimme tuonkin aivan turhaksi hössötykseksi.

Saavuimme Carthagenan satamaan puolilta päivin, joten aamulla oli hyvin aikaa nukkua pitkään. Laivasta ulostauduttuamme otimme satamasta taksi vanhaankaupunkiin. Kaupungissa ei käsitykseni mukaan ole mitään kummoisia hiekkarantoja ja vanhakaupunki oli itsestäänselvä nähtävyys. Toinen puoli kaupungista on ns. modernia isoine kerrostaloineen, mutta tuo betonihelvetti ei meitä niinkään kiinnostanut.

Vanhassakaupungissa teimme usean tunnin kävelyretken ja ehdimme mukavasti tutustua tuohon alueeseen. Olimme tosin siesta-aikaan liikenteessä, joten monet kaupat ja ravitsemusliikkeet olivat kiinni juuri tuohon aikaan, mutta yhden aukiolevan pubin sentään löysimme. Kuuma ilmasto suorastaan vaati nauttimaan kaksi kylmää paikallista olutta ja siinä samalla kirjoittamaan pari tekstiviestiä kavereille Suomeen. En osaa sanoa mistä tuo johtuu, mutta jostain kumman syystä on aina ilmoitettava kavereille "Olen Kolumbiassa kaljalla" -tyylisillä viesteillä ikäänkuin kruunaamalla sitä omaa hyvää oloa? Tiedä häntä, mutta aion jatkaa tuota perinnettä..

Katukuvaa vanhassakaupungissa.

Nyt kun oikein mietin, niin Carthagenan vanhakaupunki on hyvin samanlainen kuin Puerto Ricon pääkaupungin San Juanin vanhakaupunki. Arkkitehtuuri on värikästä ja kujat mukavan varjoisia. Kävimme myös rannan tuntumassa sijaitsevalla linnakkeella, josta näki hyvin myös tuota modernia kaupunkia.

Muutaman tunnin kävelyn jälkeen nälkä yllätti ja koska olemme köyhiä matkailijoita, niin päätimme mennä takaisin laivaan haukkaamaan lounasta ja sen jälkeen laivan altaalle palvomaan aurinkoa. Pitkä kokemus ei siis tästäkään paikasta jäänyt, mutta ensivaikutelma kuitenkin. Viehättävä paikka kaikenkaikkiaan.

Linnakkeelta. 

Colon, Panama

Yhden välipäivän jälkeen saavuimme Colonin kaupunkiin Panamaan. Arvatkaa missä jokainen turisti käy, jos on Panamassa? Oikein, otimme satamasta paikallisen oppaan, joka kuskaili meitä ympäriinsä Colonin lähistöllä. Ensin suuntasimme tietysti Gatun Locksille eli Panaman kanavalle. Aikamoinen turistirysä, mutta toki erittäin mielenkiintoista oli nähdä miten tuo oikein toimii. Panaman valtio tienaa hurjat rahat tuosta toiminnasta ja ovat laajentamassa sitä tälläkin hetkellä. Muistaakseni yhden laivan kanavamaksu oli satojatuhansia Yhdysvaltain dollareita ja kauppa käy ymmärrettävästi varsin hyvin. Vaihtoehtona kun oli tuo viikkojen, ellei jopa kuukausien kiertomatka.

Gatun Locks

Rahtilaiva kanavassa.

Aikamme kanavaa ihmeteltyämme jatkoimme matkaa kohti "eläintarhaa". Opas meitä innoissaan kuskasi kohti tuota kummallista häkkialuetta, joka osoittautui varsin ankeaksi ja ainakin eläinten kannalta todella säälittäväksi. Alue oli ilmeisesti jonkin rakennuksen takapiha, johon oli väsätty häkkejä ja sinne tuotu erilaisia eläimiä. Eipä siellä tosin ollut kuin pari apinaa, lintua ja jotain kissaeläintä. Ahdistava paikka näin jälkeenpäin ajateltuna.

Allekirjoittanut tarjosi pähkinän lohdutukseksi.

Eläintarhan jälkeen teimme kiertoajelun Colonin keskustassa ja se vaikutti todella ankealta paikalta. Keskustassa oleva puisto oli likainen ja täynnä kerjäläisiä, joten katsoimme parhaaksi pysyä vain autossa ja ajella ohi. En olisi ihan heti odottanut Panamasta tälläistä ja jos Karibialta jotakin paikkaa pitäisi vältellä, niin minulla se olisi tuo. Noh, ajelimme ohi siitä ja päädyimme paikalliseen ostoskeskukseen shoppailemaan.

Hintataso oli juuri oikeanlainen ja tulipahan osteltua kaikenlaista krääsää. Oppaamme myös yhtäkkiä rupesi puhumaan Suomea kanssani, joskin vain muutamalla lauseella, mutta kuitenkin! Hänellä oli suomalainen kaveri Colonissa, jolta oli oppinut kaikki tärkeimmät kirosanat yms..:)

Shoppailun jälkeen kävimme vielä ruokakaupassa ostamassa virvokkeita laivaan ja sen jälkeen oli Panama nähty.

Colonin satama.

Costa Rica

Seuraava pysähdyspaikka oli Limonin kaupunki Costa Ricassa. Pientä jännitystä aiheutti pari viikkoa aikaisemmin purkautunut tulivuori juuri tuon paikan lähistöllä, mutta meidän onneksemme tilanne oli jo rauhoittunut. Sade tosin piiskasi kaupunkia saapuessamme, mutta tovin päästä aurinko jo hellitteli reissaajia.

Costa Ricaa odottelimme innolla, koska olimme laivasta varanneet retken Laiskiaisten suojelualueelle. Satamasta oli bussikyyti kyseiseen paikkaan ja matkalla näimme myös trooppisia maisemia. Mieleen tuli edelliseltä risteilyltä Dominican saari.

Laiskiaisalueelle päästyämme oli ensin vuorossa esittelyvideo, jossa kerrottiin itse eläimistä ja myös paikasta. Videon jälkeen paikalle tuotiin videossakin esiintyvä "Buttercup" -niminen laiska eläin, jonka kanssa pääsimme myös poseeraamaan.

Luis Arroyo, Buttercup ja Maaret.

Vauva laiskiainen.

Pienen kierroksen jälkeen pääsimme myös kanoottiretkelle, jossa etenimme pientä jokea pitkin ja bongasimme lintuja ja luonnossa eläviä laiskiaisia. 

Trooppista Costa Ricaa parhaimmillaan.

Kanoottiretki.

Kertakaikkisen hieno kokemus tavata ystävämme kolmisormilaiskiaiset, mutta kuumuus painosti jatkamaan matkaa. Takaisin päin ajaessamme, kävimme nopeasti katsastamassa myös paikalliset banaaniplantaasit, jotka osoittautuivatkin melko suuriksi. Terttuja siellä sun täällä. Näimme myös joen rannalla möllöttämässä olleen krokotiilin.

Jos oikein muistan, niin taisimme tuon retken jälkeen suunnata laivalle syömään lounasta ja altaalle ottamaa aurinkoa. Costa Rica oli kuitenkin jättänyt itsestään hienon kuvan kaikin puolin.

Caymansaaret

Meripäivän jälkeen allekirjoittanut vietti syntymäpäiviä ja mikäs sen mukavampaa, kuin viettää ne Caymansaarilla? Olipahan tämä jo toinen kerta, joten tuttua puuhaa..:) Georgetowniin päästyämme saimme kuulla, että edellisenä päivänä oli Caymania ravistellut 5 richterin järistys, joten taas kerran oli tuuri matkassa. Mitään suuria vahinkoja tuo ei ollut aiheuttanut, eikä ihmishenkiä menetetty.

Laivassa pohdin jo mielessäni helikopteriajelua, koska olin nähnyt mainoksen siitä ja koska olin sankari, niin sain valita aktiviteetin. Vaimoa se ei yhtään haitannut, joten varasimme Helicopter tourin heti aamupäiväksi. Minibussi vei meidät satamasta lentokentälle, jossa varsin hauska kopterilentäjä otti meidät vastaan ja istutti laitteeseen. En ollut koskaan aikaisemmin ollut kyydissä, joten jännitys oli kova.

Pääsimme etupenkeille lentäjän viereen.

Siitä sitten noustiin ilmaan ja lähdettiin kiertelemään Grand Caymania. Voin sanoa, että maisemat olivat enemmän kuin kohtuulliset näin ensimmäiselle helikopterilennolle. Kuski höpötteli kuulokkeisiin ja tööttäili kopterilla ilmassa, ja saimme myös tietoa eri paikoista mitä näimme ilmasta käsin.

Stingray City lintuperspektiivistä.

Jewel of the seas.

Grand Cayman.

Kruisailu kesti kokonaisuudessaan n. 20 min ja ennen pitkää olimme jo takaisin maassa. Hintaa huville tuli 149 USD per naamari, mutta oli se sen arvoistakin! Harvemmin tuonne kuitenkaan pääsee..:)

Onnellisesti takaisin maanpinnalla.

Helikopteroinnin jälkeen suuntasimme takaisin satamaan, josta otimme retken tuonne "Rauskukaupunkiin", jossa kävimme myös kolme vuotta aikaisemmin. Jokin sitä vaan vetää merelle ja viimeksi nautimme kovasti rauskujen seurasta. Lähdimme bussikyydillä pienvenesatamaan, josta vene lähti meitä kuljettamaan kohti kirkasta laguunia.

Viime kerralla veneemme hajosi kesken matkan, mutta nyt pääsimme heti perille. Vesi oli kylmempää ja viikkoa aikaisemmin oli Caymansaarilla ollut suorastaan kylmä ja rauskuretket olivat peruuntuneet kokonaan. Kävi siis tuuri tämänkin suhteen. Hauska yhteensattuma oli sekin, että oppaanamme oli sama kaveri kuin kolme vuotta sitten. Voitiin puhua Deja Vu -ilmiöstä kun ajelimme bussilla samaan venesatamaan ja vastassa oli sama kaveri. Samaa reittiä samaan paikkaan merellä eli tuttua puuhaa, mutta AH! niin mukavaa! :)

Stingray City veneestä kuvattuna.

Turisteja katamaraanilla.

Laguunille päästyämme oli vuorossa temmellystä rauskujen kanssa ja olipa taas hieno kokemus snorklailla kirkkaassa vedessä noiden kummallisten otusten kanssa! Tälläkään kertaa ei ollut vedenpitävää kameraa mukana kuvaamassa rauskujen "liitoa", mutta ehkä ensi kerralla sitten..:)
 

Maaret rauskun kanssa.

Caymansaarissa on jotain kummallisen viehättävää ja sinne voisin palata aina uudelleen tai vaikka jopa muuttaa asumaan. Mikään iso paikka se ei ole, joten tiedä sitten kuinka kauan siellä viihtyisi, mutta valtteina on maisemien lisäksi puhtaus ja rento elämäntyyli. Aloimme vaimoni kanssa jo puolitosissaan selvittelemään asuntojen hintoja, mutta se nyt oli lähinnä loman aiheuttamaa villitystä. Ei tosin pahan hintaisia asuntoja Suomen hintatasoon verrattuna, mutta riippuu tietysti paikasta ja kunnosta yms.

Meikäläinen ruorissa.

Rauskuretken jälkeen palasimme rantaan ja lähdimme autokyydillä Seven mile beachille, jossa allekirjoittanut halusi ehdottomasti nauttia yhden kylmän oluen synttäreiden kunniaksi. Pitihän sitä jotain kivaa edes saada sankarille tylsän päivän päätteeksi! :) Jos nyt oikein muistan, niin vaimo taisi tarjota vielä jopa kaksi olutta!

Parin tunnin rantailun jälkeen oli aika taas suunnata laivaan lounaalle ja ottaa päivälepo. Illallisella pöytäseurueessa oli hulvaton meininki ja saipa meikäläinen myös synttärikakun ja pari pientä lahjaa norjalaisilta ystäviltä. Paras oli kuitenkin heidän esittämä norjalainen onnittelulaulu pienellä tanssilla höystettynä!

Illallisen jälkeen kutsuimme norjalaiset hyttiimme viettämään iltaa ja maistelemaan erilaisia virvokkeita. Vaadin vielä kerran itselleni tuon synttärilaulun, niin hauska se oli ja tunnelma oli pikkuhiljaa melko railakas. Jossain vaiheessa sitten suuntasimme yökerhoon jatkamaan vauhdikasta menoa ja tulipahan tanssittuakin pitkästä aikaa. Lopulta tuli noutaja ja siirsi meidät takaisin hyttiin untenmaille. Rehellisesti voin mainita: Paras syntymäpäivä ever!


Rymyporukka.

Ja niin se taas vierähti 11 päivää merellä kovin nopeasti, mutta tuli toki koettua ja nähtyä kaikenlaista. Hyvästelimme norjalaiset  ja suuntasimme taksilla kohti samaista hotellia, jossa yövyimme ennen risteilyä. Vietimme siis Miamissa vielä yhden yön ennen kotimatkaa. Paluulento oli Miamista Düsseldorfiin ja sieltä Frankfurtin kautta Helsinki-Vantaalle ja seuraavana päivänä oli heti karuu paluu arkeen töiden merkeissä.

Yhteenveto

Jälkeenpäin mietittynä matka oli todella kokemusrikas ja tunteita herättävä. Paljon oli tekijöitä, jotka olisivat voineet muuttaa matkasuunnitelmaa jollakin tavalla, mutta kuin ihmeenkaupalla pääsimme etenemään suunnitelmien mukaan. Haitin maanjäristys, Costa Rican tulivuoren purkaus, Caymansaarten järistys yms. Saimme uusia ystäviä, vietin elämäni hienoimman syntymäpäivän ja ennen kaikkea pääsimme pois talven pakkasista. Eittämättä yksi hienoimmista reissuista. \o/

Lisää kuvia:

http://www.flickr.com/photos/koivumaki/sets/72157624292300515/
 

Hki -> Amsterdam -> Hongkong -> Kuala Lumpur -> Brunei -> Kota Kinabalu -> Sandakan -> Kota Kinabalu -> Singapore -> Tioman -> Kuala Lumpur -> Bali -> Lombok -> Bali -> Kuala Lumpur -> Vientiane -> Kuala Lumpur -> Hongkong -> Pariisi -> Hki.

Matkaan lähdettiin Janin ja Sonjan kanssa torstaina 2.7 Hki-Vantaalta, jossa nautimme viinibaarissa skumppaa ja mansikoita(ja viiniä yms). KLM:n lento Damiin ja siella koneen vaihto parin tunnin odottelun jälkeen ja lento Hongkongiin. Sain jopa hieman nukuttua koneessa, mikä helpotti aikaeroa.

Innokkaat matkailijat lähtöä odottamassa.

Hongkong

Honkkariin saavuttiin iltapäivällä paikallista aikaa ja lentokentällä oli tiukat tarkastukset sikainfluenssan takia. Täyteltiin terveyskaavakkeita jo koneessa ja kentällä käveltiin lämpökameroista. Loppuen lopuksi päästiin kuitenkin jouhevasti eteenpäin.

Kentältä ampaisimme nelisteen taksilla kohti hotellia(Regal Kowloon) ja ensinäkymä hotellista sai porukan nauramaan. Rakennus oli remontissa ja päällystetty vihreällä kankaalla, jossa tukipuina käytettiin bambua. Sisältä hotelli oli varsin siisti.

Meidän zekkaus hotelliin onnistui mallikkaasti, mutta Janin ja Sonjan varausta ei löytynyt, joten he saivat odotella pidempään. Loppuen lopuksi heillekin löytyi huone, joka tosin haisi vanhalle märälle matolle.

Ensimmäisenä iltana lähdimme jo seikkailemaan kohti "Peakia", johon pääsimme mukavasti auringon laskettua. "Peak" on Hongkong Islandilla sijaitseva kukkula, jossa on näköalatasanne ja huimat näkymät! Kyseisessä paikassa nautimme myos illallisen Bubba Gump -ravintelissa ja kippistimme alkavalle reissulle.

Hongkong Island kuvattuna lautalta.

Maisemakuvaa Peakilta.

Seuraavana päivänä kävimme Macaolla, jonne pääsi kätevästi lautalla Honkkarista. Tunnin matka sujui mukavasti Carlsbergia nauttiessa, joskin Maaret unohti ottaa pahoinvointipillerin ja istui suht hissukseen koko matkan.

Macaolla otimme satamasta paikallisen oppaan, joka kierrätti meitä ympäri kaupunkia ja kertoi faktoja. Kävimme St. Paul's kirkon raunioilla, Lisbon Casinolla ja ajelimme muutenkin ympäri muutaman tunnin. Varsin hyvä päiväreissu ja hintaakaan ei tullut kovin pahasti maksettua.

Macaon jälkeen palasimme takaisin Honkkariin ja kävimme ostoksilla paikallisella marketilla. Mukaan lähti paitoja ja sukkia yms. roinaa. Hulluus oli iskeä, mutta onneksi järkeä oli sen verran, ettei heti alkureissusta tullut ahmittua reppua täyteen(eipä).

Kuala Lumpur 

Parin Hongkong-päivän jälkeen suuntasimme Maaretin kanssa AirAsian lennolla Kuala Lumpuriin. J&S lensivät Malaysia Airlinesilla ja olivat pari tuntia aikaisemmin perillä. Katkeruus oli suuri, kun Jani kehuskeli nukkemaisista lentoemoista, jotka tarjoilivat kylmää olutta tarjottimella koko matkan ajan. Itse jouduin ostamaan yhden ohrapirtelon, jonka sain vasta noin tunnin lennon jälkeen. Lopuksi sain viela kuulla, etta olimme maksaneet lennosta enemmän..

No, mutta hyvin pääsimme perille ja kentältä(LCCT) otimme taksin hotellille. Kenttä oli n. 70 km:n päässä Kuala Lumpurin keskustasta, joten matka kesti 45 min. Hintaa matkalle tuli n. 10 euroa, jonka tälläinen budjettimatkaaja maksoi mielellään..:)

Hotelli oli nimeltään Legend ja paikallisen tason mukaan 5 tähteä. Suomen tasolla ehkä 4 tähteä. Kuitenkin varsin mukava majapaikka, joka sijaitsi ostoskeskuksen yläkerrassa. Uima-altaalta oli huikeat näkymät kaupungin keskustaan, jossa Petronas -tornit seisoivat ylväänä.

Hotellin uima-allas.

Kävimme tornien juurella kuvailemassa, koska juuri sinä päivänä ne olivat kiinni. Sieltä suunnistimme KL Toweriin, joka sekin on varsin korkea rakennus (maailman neljänneksi korkein torni). KL Towerista saimme hienosti kuvattua kaupunkia.

Seuraavana päivänä lojuimme altaalla ja illalla lähdimme markkinoille shoppailemaan. Allekirjoittanut sijoitti paitoihin, sukkiin, kalsareihin, Crocseihin ja shortseihin yms. Ja halpaa oli..

Myöhemmin samana iltana laitoimme Janin kanssa tytöt nukkumaan ja läksimme hotellin käytävälle hissiaulaan istuskelemaan viinipullon kera. Mukana oli myös hieman olutta, tupakkaa ja nopat. Ja myöhään meni.

Brunei

Tätä kirjoittaessani olen Bruneissa hotelli Jubileessa ja parin tunnin päästä pitäisi lähteä lento Malesian puolelle Kota Kinabalulle. Brunei on varsin sympaattinen pieni paikka, jossa ihmiset ovat todella ystävällisiä. Bandar Seri Begawan on iltaisin melkoinen joulukaupunki erivärisine valoineen. Ex-sulttaani Omar Ali Saifuddienin moskeija on myos näyttävä rakennus.

Bandar Seri Begawan by night.

Ex-sulttaani Omar Ali Saifuddinin palatsi.

Olimme eilen paikallisella olympiatason uimastadionilla Maaretin kanssa ja uskokaa tai älkää, täysin kahdestaan! Sisään maksoi 2 BND eli 1 euro ja saimme telmiä täysin rauhassa muutaman tunnin. Itse tuli tutustuttua hyppytorniin ja ponnahduslautoihin ja Maaret loikki myös hienosti pää edellä altaaseen. Ainoa miinuspuoli oli paahtava aurinko, joka karvensi meikäläisen nahan mukavan punaiseksi.

Meikäläinen vauhdissa.

..ja Maaret vauhdissa.

Uimisen jälkeen palasimme hotellille, jossa lounastimme Thai-ravintolassa. Herkullinen ruoka-annos litran kokiksella maksoi huimat 2,90 e. Päätimme syödä myös illallisen tuossa paikassa.

Uimisen jälkeen ruoka maistui.

Kota Kinabalu ja Sandakan

Bruneista lähdimme Royal Brunei Airlinesin kyyditsemänä takaisin Malesian puolelle kohti Kota Kinabalua. Sonja ja Jani skippasivat Brunein ja lensivät jo päivää ennen KK:lle. Pääsimme hyvin hotellille ja suuntasimme nelisteen rantabaareille syömään ja turisemaan mukavia. Vietimme Maaretin kanssa vain yhden yön KK:lla, joten mitään syvempää kuvaa emme paikasta saaneet. Ranta-alue oli mukavan rento, mutta muuten ei vaikuttanut kovin kauniilta paikalta.

Sandakan

KK:lta lensimme Malesian sisäisellä lennolla Sandakaniin, jossa kävimme keskustassa täyttämässä ruoka- ja juomavarastoja tulevan kolmen viidakkopäivän varalle. Kaupungista otimme taksin Paganakan-dii:hin, jossa majoituimme seuraavat kolme yötä.

Sandakanin keskustaa.

Majapaikan vastaaotto ja ravintola.

Paganakan-dii on alle vuoden vanha majapaikka keskellä Borneon sademetsää pienen kylän vieressä. Asuimme puisissa lodgeissa, joissa tosin oli ilmastointilaite ja hyvat wc-tilat. Suosittelen paikkaa ehdottomasti, jos sattuu kulkemaan siella päin, koska hinta on alhainen ja palvelu käsittmättömän hyvää ja ystävällistä. Yö maksoi n. 5 €/huone!

 
Makuuhuone ja suihku.

Ensimmäinen ilta meni chillaillessa, mutta seuraavana päivänä ryntäsimme heti Sepilokiin orankien suojelu- ja kuntoutusalueelle. Katsoimme aamuruokinnan ja teimme sen jälkeen pienen kävelyretken viidakossa. Hieno kokemus!

Ystävämme Oranki.

Toisena päivänä ajoimme taksilla Labuk bayhin nenäapinoita morjenstamaan ja vietimme käytännössä koko päivän alueella. Hauskoja elukoita ja kuvia tuli räpsittyä toistasataa. Samana iltana allekirjoittanut pelleili riippukeinussa ja kolautti kantapään terävään puiseen laattaan, jolloin jalkaan tuli inhottavan syvä ja pitkä haava. Onneksi oli ensiapulaukku mukana, niin sain putsattua haavaa ja käärittyä laastariin.

Proboscis monkeys eli nenäapinoita.

Viimeisenä aamuna jouduimme heräämään klo 05:45, koska kyyti lentoasemalle tuli hakemaan ja lensimme Sandakanista takaisin Kota Kinabalulle. KK:lla vietimme vielä yhden melkein kokonaisen päivän, kun lento Singaporeen lähti vasta illalla. Kävin KK:n kentällä sairaalassa näyttämässä jalkaa ja lekuri putsasi sen ja paketoi uudestaan. Mukaan sain myös antibioottikuurin, jota nyt tätä kirjoittaessani popsin.

Lekurin jälkeen kävimme parissa kauppakeskuksessa ja menimme rannalle, jossa koko porukka otti hieronnat pehmeillä sohvilla. Itse otin tunnin jalkahieronnan, josta maksoin alle 9 e, eikä muu porukka maksanut paljoa enempää kokovartalohieronnasta. Mikäs siinä kylmää Tiger-olutta nauttiessa, kun toinen möyhentää jalkoja. Melkeimpä hävetti antaa niin vahan rahaa, mutta maassa maan tavalla.

Sonja pedikyyrissä ja Jani olut-voitelussa.

Singapore

Illalla Air Asian lento oli n. tunnin myöhässä, mutta pääsimme kuitenkin Singaporeen, jossa hotelli Re! jo odotti meitä. Olo oli jo melko väsynyt pitkän valvomisen jälkeen, mutta pyykkiä oli vielä pestävä samoilla silmillä, jotta vaatteet ehtivät kuivumaan.

Tänä aamuna päätin jäädä hotelliin lepäämään muiden lähtiessä kaupungille. Jalka on vielä kipeä ja vatsakin reistailee, mutta näillä mennään. Pitää vissiin "tuunata" Kuala Lumpurista ostamiani Crocseja, jotta ei hierrä kantapäätä. Crocseista maksoin 10 euroa, joten ei haittaa, jos vähän veistelee ylimääräisiä pois. Eilen tosin jäi harmittamaan, kun Maaret, Jani ja Sonja ostivat KK:lta Crocsit hintaan 2 euroa..

Tänään illalla on tarkoitus lähteä Sentosan saarella käymään, sekä vierailla Singaporen kuuluisassa eläintarhassa. Huomenna aamulla lähdemme jollain kulkuneuvolla takaisin Malesian puolelle Mersingiin, josta otamme lautan Tiomanin saarelle. Siellä vietämme kolme yötä ja huomenna juhlimme Maaretin synttäreitä.

Ja loppuun vielä juuri tekstiviestillä tullut uutinen, etta Janilta oli irronnut hammas kaupungilla ja joutuu vissiin hampilekuriin..

Tioman 19.7.2009

Singaporessa viimeinen ilta meni mukavasti. Jani oli saanut hampaan ruuvattua takaisin suuhun ja kävimme myös Sentosalla laskemassa mäkiautoilla yms. Myöhemmin kävimme vielä eläintarhan Night Safarilla, joka sinänsä oli aika pettymys, koska olimme jo nähneet kaikki elukat ja vielä villinä luonnossa. Mukavaa oli kuitenkin se, etta eläimet eivät olleet häkeissa, vaan heille oli tehty oma luonnollinen alue, jossa saivat temmeltää tilavasti.

Singapore by night.

Biitsiä Singaporessa.

Seuraavana aamuna emme ottaneetkaan lauttaa, vaan päätimme lentää Tiomanille kaikki neljä. Soitin hotellista Berjaya Airlinesin Singporen toimistoon ja varasin lennot. J&S saivat myös paikat samalle lennolle.

Lähdimme taksilla pienelle lentokentälle, jossa toimii myos Malesian armeijan tukikohta. Heti kättelyssä tuli ongelmia, kun eivät löytäneet meidän varausta koneelta ja palvelu oli todella ala-arvoista ja töykeää. Soitin uudestaan kyseisen lentoyhtiön toimistoon ja siellä sanoivat varauksen löytyvän järjestelmästä. No, niinhän se lopulta sitten löytyikin nimellä "Koidumaki". Sen jälkeen päästiin viimeisenä zekkaamaan ja maksamaan lennot, kun muut olivat jo lähtöterminaalissa odottelemassa.

Maksun jälkeen luulimme jo kaiken olevan kunnossa, kun yksi virkailijoista tuli sanomaan, etta älkää turhaa kiirehtikö, heillä ei ole lentokonetta. Kone oli hajonnut jonnekin ja varakone oli tulossa jostain neljän tunnin päästä! Voitte kuvitella kuinka kauniimpi Koivumäki hyppeli riemusta kun sattui vielä olemaan hänen syntymäpäivänsä..

Berjaya Air lennätti meidät pienen viivästyksen jälkeen Tiomanille.

Loppuen lopuksi pääsimme kuuden tunnin odottelun jälkeen koneeseen ja kohti Tiomania. Kone oli vanha 47 paikkainen potkurikone, joka tosiaan oli parhaat päivänsä jo nähnyt. Pääsimme kuitenkin perille ja lopulta hotelliin asti.

Hotelli on Berjaya Beach and Golf Resort ja erittäin mukava. Sisäänkirjautumisessa tosin tuli taas ongelmia, kun sanoivat ettei heillä ole tarpeeksi huoneita. Olimme jo Suomessa varanneet nelisteen Deluxe Chaletit, mutta heillä oli yksi jäljellä enää. Virkailija kysyi Maaretilta, sopiiko jo han antaa hieman paremman huoneen, kuulemma sviitin. Maarethan suostui ja jännityksellä odottelimme huoneeseen pääsyä. Valitettavasti pettymys oli taas edessä, sillä huone oli mukavan iso, mutta epäkäytannöllinen ja haisi todella pahasti homeelta. Kauniimpi Koivumäki hyppi taas riemusta ja meni säksättämään respaan.

Pienen neuvottelun jälkeen saimme uuden huoneen aivan uima-altaan vierestä ja nyt oli vuorossa todella iloinen yllätys! Huone oli valehtelematta lähemmas 60m2, jossa on olohuone, makuuhuone, 2 vessaa ja iso kylpyhuone ammeineen. Löytyypä myös 2 taulutelevisiota ja n. 10 metriä pitkä terassi. Tota huonetta voi jo sanoa sviitiksi..:)

Sviitin olohuone.

..ja kylpyhuone.

Aivan oikealla näkyy osa meidän terassista.

Kolme päivää on nyt mennyt löhötessä ja aktiviteetteina on ollut lähinnä syöminen ja juominen. Hotellin ravintolassa maksaa maukas sisäfile pihvi 10e, eli ei mikään kovin kallis.

Auringonlasku rannalla.

Eilen pelasimme Janin kanssa biljardia ja pingistä, jotka Jani voitti molemmat(tuurilla) sillä aikaa kun tytöt olivat hierottavana. Sonja ja Jani antoivat Maaretille lahjakortin hotellin Spahan synttärilahjaksi.

Tänään lähdimme aamulla snorklaus-retkelle pienien saarien kupeeseen ja siinä vierahti 4h mukavasti. Sen jälkeen tilasimme huonepalvelusta ruokaa ja nyt istun drinkin kanssa hotellin aulassa kirjottelemassa teille kuulumisia. Huomenna on aamulento Kuala Lumpuriin ja sieltä lennämme illalla Denpasariin Balille. Balilla olemme yhden yön, jonka jälkeen matka jatkuu Lombokin saarelle. Kirjottelen taas lisää jossain vaiheessa.

Sonja ja Jani tutkimassa meren pohjaa.

Kaimaani hotellin pihalla.

Bali & Lombok

Hui hai taas! Tiomanin päivät vierähti kovin nopeasti ja viimeisenä iltana istuskelimme meidän terdella Sonjan ja Janin kanssa. Aikainen herätys pakotti meidät petiin jo noin klo 0100 ja jätimme tunteikkaat jäähyväiset. Olimme Maaretin kanssa lähdossa lentokoneella Kualaan ja kun S&J eivät saaneet lentoa, oli heidän tarkoitus mennä lautalla. Ennen nukkumaan menoa oli vuorossa vielä pieni siivous ja kamojen pakkaus.

Aamulla söimme aamiksen ja lähdimme kohti lentokenttää. Säälitti kovasti kaveripariskuntamme, kun olivat joutuneet heräämään pari tuntia aikaisemmin ja matka lautalla Mersingiin kesti useamman tunnin. Sen jälkeen joutuivat suunnitelmien mukaan ajelemaan bussilla vielä 6h Kualaan.

Kentälle saavuttuamme näimme kuitenkin kyseisen parin matkalaukkuineen rantatiellä ja voin sanoa, etta eivät näyttäneet kovin riemastuneilta. Olivat olleet satamassa jo hyvissä ajoin, mutta lautta oli täynnä ennakkolipun ostaneita matkustajia. Satama oli onneksi lentokentän vieressä, joten pääsivät hyvin pitämään meille seuraa ja kyttäämään varapaikkoja lennolle. Onni onnettomuudessa, varapaikat löytyivät ja jo melkein lannistuneet sankarimme pääsivät samaa kyytiä Kuala Lumpuriin! Hieno fiilis! Lentomatkalla istuimme Maaretin kanssa ensimmäisella rivillä, jossa penkit olivat selkä menosuuntaan päin. Tulipahan sellainenkin lentomatka koettua..:)

Kualassa heitimme Maaretin kanssa reput Janin ja Sonjan hotellihuoneeseen ja lähdimme ostoksille. Air Asian lentomme Denpasariin Balille oli määrä lähteä 19.40 illalla, mutta sain tekstiviestin lentoyhtiöltä, jossa ilmoittivat että lento on siirtynyt -> 21.30. Kyllä harmitti, mutta jäipähän vaimolle enemmän aikaa shoppailla. Kaupunkireissun jälkeen otimme päikkärit ja lähdimme taksilla kohti lentokenttää. Taksikuskista täytyy vielä mainita se, että oli lähellä nukahtaa rattiin, mutta pääsimme kuitenkin perille.

Kentällä totesimme jälleen kerran lennon olevan myohässä, mutta ainoastaan alle tunnin. Matka Denpasariin kesti vajaa 3h ja perillä hotellissa olimme n. klo 01.30. Hotelli oli Taman Rosani, joka kuvissa näyttää oikein mukavalta, mutta todellisuudessa on aika rotanloukku. Karut huoneet ja muutenkin kovin "raihnainen". Eipä kuitenkaan auttanut valittaa, sillä kello oli paljon ja aamulla jälleen aikainen herätys. Virittelin vielä hyttysverkon sängyn päälle ennen nukkumaan menoa.

Viiden tunnin unien jälkeen matka jatkui taas lentokentälle. Balista emme nähneet juuri muuta kuin hurjan liikennekulttuurin. Ehkä karmein kokemus ja vielä kun jälkeenpäin muistelee Lombokin taksikyytejä. Jopa Saigonissa oli taksissa turvallinen olo verrattuna Indonesian vastaavaan. Anyway, pääsimme kuitenkin kentälle ajoissa ja ehjänä.

Taksissa Indonesiassa.

Kentällä saimme lunastettua jo varatut lentoliput Lombokille ja varasimme myos samalla paluulennon. Hinta oli n. 20 e / hlö, joten nuukina ihmisinä päätimme sijoittaa mukavaan kyytiin. Ennen lähtöä oli Denpasarin kentällä tiukat tarkastukset, mm kaksi kertaa läpivalaisu ja metallinpaljastin?! Mitä järkeä? Häh?

Lento oli puoli tuntia myöhässä, mutta matkaan päästiin suht hyvissä ajoin. Laskeutuminen tapahtui Mataramin kentälle Lombokin saarelle, josta taksilla Holiday Resort hotelliin. Hotelli näytti kovin tyhjältä ja Maaret oli varannut meille huoneen jostain jumalan selän takaa, jolloin kysyimme josko saisimme hieman paremman huoneen läheltä uima-allasta. Sehän onnistui kun iskimme 300 000 paikallista rahaa tiskiin! Saimme kivan huoneen parvekkeella, josta on näkymä suoraan altaalle ja merelle. Mahtavaa tämä kermapersematkailu! Mainittakoon nyt vielä, että tuo maksamamme summa on n. 20e. Ei paha hinta kolmelta yöltä.

Näkymä huoneemme parvekkeelta.

Heti huoneeseen päästyämme heitimme reput huoneen nurkkaan ja lähdimme altaalle. Hotelli on todella siistinoloinen ja allasalue viehättävä. Löytyy allasbaaria, buffetia yms, mutta hintataso on melko korkea. Olut maksaa pari euroa.

Allas toisesta suunnasta.

Parin tunnin lokostelun jälkeen menimme syömään altaan vieressä olevaan ravintolaan. Paikalle pyyhälsi joku hotellin työntekijä ja alkoi iskeä perustarinaa peruskysymyksineen "Where are you from?" etc. Vastailimme taas kerran kohteliaasti samat vastaukset, kuin aikaisemminkin jokaisessa maassa, olihan siitä tullut jo rutiinia. Yleensä tarjoilijat kysyvät vain muodollisuudet ja poistuvat tyytyväisinä, mutta tämä veijari jäi pöydän ääreen seisoskelemaan. Hämmästys oli suuri, kun hän kysyi sopisiko meidän tulla illalla kuvauksiin rannalle? Hotellissa on mahdollisuus tilata romanttinen illallinen kahdelle meren rannalla, jossa oma kokki valmistaa ruoat kynttilän valossa. Tarjoilija sanoi että haluaisivat meidät malleiksi hotellin esitteeseen ja saisimme palkaksi ilmaisen illallisen. Noh, mikä ettei..

Vaikka homma kuuulostaakin kovin imelältä ja on usean suomalaisen miehen mielestä ällöä, niin ainakin vaimo tykkäsi kovasti. Täytyy myöntää, että oli se kokemisen arvoinen juttu myös tälläisen juron karpaasin mielestä..:)

Istuimme  rannalla katetun pöydän ääressä ja paikalla oli pari kuvaajaa räpsimässä valokuvia. Kokki toi pallogrillin viereen ja loihti meille maukkaan illallisen, jota säesti kaunis auringonlasku. Oli pihviä, makkaraa, jättikatkarapuja, rapuja, kalaa, salaattia yms. Harmi vain että olimme syöneet lounaan pari tuntia aikaisemmin. Muuten oikein kiva juttu.

Illallinen rannalla.

Toinen päivä Lombokissa sujui täysin perusmeiningilla. Aamupala, altaalle, lounas, suihku, päiväunet ja illallinen. Yksinkertainen, mutta mahtava chillaus-päivä!

Tänään aamulla nukuimme pitkään ja taas aamupalan kautta altaalle. Tapasin suomalaisen kaverin, joka kertoi heidan reissusta Gilin saarille. Tahtoo myös, tuumin, ja varasin hotellin rannasta veneretken Gili Trawangan saarelle. Vajaan tunnin venematka taittui nopsaa ja rantauduimme saaren itä-rannikolle. Melkoinen turistipaikka, mutta leiriydyimme rannalle ja kävimme snorklailemassa rannan tuntumassa. Mukavan kirkas vesi ja hienoja kaloja ja koralleja. Virtaus tosin oli kova ja uiminen erittäin haastavaa. Veneen kippari odotteli meitä rannalla, kun polskimme ja otimme aurinkoa.

Vene odotteli kiltisti meitä Gili Trawanganin rannalla.

Parin tunnin jälkeen lähdimme hieman eteenpäin bongaamaan kilppareita ja kippari laittoi veneen poijuun. Hän halusi myös snorklata ja sovimme Maaretin kanssa, etta käyn kipparin kanssa zekkaamassa mestat ja jos turtleja näkyy, niin tulen veneelle ja annan maskin Maaretille. Suunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi kun hyppäsin veteen, sillä virtaus oli niin voimakas että oli turha edes yrittää pysyä veneen lähellä. Kippari viiletti edellä ja etsi kilpikonnia ja meikäläinen potki perässä. Ehkä n. 100 metrin päässä veneestä näimme suht ison kilpikonnan ja yritin pysyä paikoillani otuksen kohdalla, mutta turhaan. Tuntui kuin olisi yrittänyt uida joessa vastavirtaan.

Niin kuin monesti elämässä, oli pakko antautua virran vietäväksi ja seurata kipparia. Jossain vaiheessa katsoin taaksepäin, mutta en enää erottanut meidän venettä muiden veneiden joukosta. Olimme kuitenkin salmessa Gili Trawanganin ja Gili Menon välissä ja rantaan ei ollut pitkä matka. Kilppareita ei näkynyt enää, joten kippari suunnisti rantaan ja minä perässä. Rantaa pitkin kävelimme sitten n. puoli kilometriä kunnes pääsimme veneen kohdalle ja uimme takaisin veneelle.

Allekirjoittanut sai aikamoista verbaalista sanktiota veneeseen noustuaan, kun kauniimman osapuolen helpotuksen tunne oli muuttunut kiukuksi. Noh, loppu hyvin, kaikki hyvin..:)

Loppuun todettakoon, etta kyseessa oli ehka hienoin snorklauskokemukseni. Kalat olivat huikean nakoisia ja värisia ja kilpikonnakin melko iso. Kruunauksen antoi vielä äkkijyrkkä ranta, josta lähti mahtavan näköinen seinä meren syvyyksiin.

Biitsiä Gilillä.

Nyt on menossa viimeinen ilta Lombokissa ja huomenna aamulla lennämme takaisin Balille, josta useamman tunnin jälkeen lennämme taas Kuala Lumpuriin. Kualassa vietämme yhden yön lentokenttähotellissa ja sitten suuntaamme Vientianeen Laosiin.

Bali

Balista vielä jälkeenpäin kirjoitettuna sen verran, että ehdimme melko hyvin tarkastella mm. Kuta beachia. Paljon kehuttu ranta oli juuri sellainen turistirysä, mistä olin lukenut eli porukkaa oli valtavasti ja meininki sen mukaista. Perheille suosittelen mielummin Lombokia, Gili Menoa tai Gili Airia.

Ehdimme myös tarkastella vuoden 2002 pommitusten muistomerkkiä ja tehdä pieniä ostoksia rantakaduilla.

Pommi-iskun muistomerkki.

Kuta Beach.

26.7.09 Vientiane, Laos

Sabai dee! Toinen päivä Laosissa ja ihan mesta paikka! Tultiin eilen aamulla Kualasta, jossa nukuttiin yksi yö lentokenttähotellissa(Concorde Inn). En suosittele hotlaa, koska aikamoinen shit hole itikoineen. Käytiin altaalla uimassa ja illallisella hotlan ravintolassa, jossa soi live musiikki ja ruoka oli hyvää. Huoneessa oli paljon huttusia, joten tarzan viritti taas huttusverkon prinsessalle ja ahtautui itse viereen. Puolen yön maissa joku yritti tulla sisään huoneeseen, mutta ovi oli onneksi laitettu takalukkoon. Tilattiin myös taksi aamuksi klo 0600, mutta eipä yllättäen näkynyt. Lopulta virkailija tuli paikalle haukotellen ja soitti kaverinsa kyyditsemään meidät kentälle jonku toisen turistin kanssa.

Kualasta lento Vientianeen suht ajoissa ja olimme jo aikasemmin pohtineet, josko vaihtaisimme hotellia, koska aiemmin varaamassamme hotellissa ei ollut uima-allasta. Kentältä otimme taksin Novotel hotelliin, jossa oli allas ja saimme vielä huoneenkin kolmeksi yöksi. Kolme päivää Vientianessa on liikaa ilman allasta. Mahtavaa tämä kermapersematkailu!

Illalla treffasimme sveitsiläiset ystävämme, joista yksi asuu täällä. Kirjottelen tätä tekstiä Ricon kämpiltä ja on mukavaa..:)

Porukka kasassa Ricon terassilla.

Ukki(Ursin) ja hänen tyttöystävä Isabelle ovat myös seuranamme, joten tekemistä riittää. Rico kutsui eilen pari paikallista ystäväänsä kylään ja saimme pari uutta laosilaista ystävää. Lauloivat paikallisia lauluja kitaran säestyksella ja ottipa allekirjoittanutkin luutun käteen ja luritti pari viisua.

 
Choi vasemmalla ja minä oikealla.

Illalla menimme paikalliseen ulkoilmaravintolaan, jossa buffet-illallinen maksoi vajaa 3 euroa. Toki juomat tuli vielä päälle, mutta haloo silti..

Ravintolasta lähdimme Maaretin kanssa hotelliin ja koska Vientianessa ei juurikaan takseja liiku, niin olimme liikkellä skoottereilla. Olutta oli nautittu tarpeeksi ja hirvitti ajella vieraassa kaupungissa ehkä noin promillen humalassa Maaret kyydissä. En todellakaan ole ylpeä asiasta, mutta tulipahan koettua. Lienee paikallinen tapa, koska muille oli itsestään selvyys että liikumme mopoilla.

Tällä hetkella hengailemme siis Ricon kämpillä ja tilasimme juuri pizzat. Huomenna Ricon kaveri Phet vie meidät kaupunkikierrokselle. Tiistai-aamuna lento Honkkariin. Ukki lähettää terkkuja Katille, Kaisalle, Mammalle ja Valoselle! :)

Skootterit alle ja menoks! Phet vei meidät myös maaseutuajelulle.

 
Maisemakuvia Vientianesta.

Tapasimme myös koululaisia maaseudulla.

Ihmisiä töissä maaseudulla.

Hong Kong 29.7.09

Kaupunkikierros Vientianessa meni hienosti skootterilla ajellessa. Kaytiin myos maaseudulla ajelemassa ja lopuksi syomassa paikallisessa katukeittiossa. Illalla menimme koko porukka Mekong-joen varteen syomaan ja sen jalkeen hyvastelimme niin paikalliset kuin sveitsilaiset ystavamme ja suuntasimme hotelliin pakkaamaan.

Air Asian lento Vientianesta Kualaan lahti ajoissa, mutta Kualassa jouduimme odottelemaan parisen tuntia koneen lahtoa. Air Asia mainostaa sivuillaan, etta 85% lennoista on aikataulussa, mutta taitaa kuitenkin olla myohastymisprosentti tuo.

Eilen illalla saavuimme sitten Honkkariin, jossa majapaikka on Eaton hotelli. Tanaan aamupaiva vierahti uima-altaalla ja sen jalkeen pyyhallettiin paivamarkkinoille. Sielta suunnattiin viela hotellin kautta iltamarkkinoille hoitamaan viimeiset shoppailut. Ostin uuden vihkisormuksenkin, joka olisi ollut todella kallis, mutta sain tingittya sen viiteen euroon.

Nyt on lopullinen pakkaaminen edessa ja huomenna aamulla lahtee KLM:n lento kohti Pariisia, jossa vaihdamme konetta parin tunnin odottelun jalkeen. Helsinkiin saavumme suunnitelmien mukaan torstai-iltana joskus klo 23 paikallista aikaa.

Uskomattoman hieno reissu takana ja viela olisi voinut jatkaa toisenkin kuukauden!

T. Sami-seikkailija ja Maaret-matkailija 

 
Kotiin paluu

Vielä loppuun mainittakoon, että lennettiin kuukauden sisällä 19 lentoa, joista suurin osa oli myöhässä, mutta reput tulivat aina hienosti perille. Tietysti sitten Hki-Vantaalle palatessamme reput loistivat poissaolollaan ja saimme kentän tulopalvelusta tietää, että toinen laukku on edelleen Hong Kongissa ja toisesta ei ole mitään tietoa. Hieno lopetus upealle reissulle. Toivotaan nyt kuitenkin että laukut löytyvät ja saamme tavaramme ehjänä kotiin.

P.s. Reput tulivat loppuen lopuksi ehjänä kotiin asti..:)

Lisää kuvia
http://www.flickr.com/photos/koivumaki/sets/72157622834697640/

Saimme Finnairin suorat lennot New Yorkiin suht edullisesti ja Maaret varasi risteilyn suoraan Royal Caribbeanilta, jolloin säästimme kokonaiskustannuksissa n. 800 €/nuppi. Tämä tosin on vain karkea arvio, sillä maksoimme itse hotellit, kuljetukset ja juomarahat. Lisäksi vietimme New Yorkissa pari päivää enemmän, jolloin rahaa kului kiitettävästi.

New York

Matkaan lähdettiin taas kerran rakkaalta Hki-Vantaan lentoasemalta ja n. 8h lennon jälkeen laskeuduimme JFK:lle. Enoni vinkkasi ennen matkaa, että kannattaa ottaa Yellow Cab kentältä keskustaan, sillä muut taksit suorastaan ryöstävät turisteilta rahat. Heti lentokentän ulko-ovilla yrittikin joku tarjota kyytiä, mutta marssimme suoraan Yellow Cab -taksijonoon ja matka JFK:lta Manhattanille maksoi n. 50 taalaa.

Manhattanin labyrinttia.

Majoituspuoli New Yorkissa hoitui Pennsylvania-hotellissa, joka sijaitsee aivan Penn stationin ja Madison Square Gardenin vieressä. Ei mikään über-luksus majapaikka, mutta ihan mukava.

Heti hotelliin saavuttuamme jouduimme odottelemaan sisäänkirjautumista, koska aula oli täynnä jonkun yliopistokoripallojoukkueen kannattajia torvineen ja rumpuineen. Jenkit kun eivät ole mitään hiljaista kansaa, niin meteli oli sen mukaista. Ensimmäisenä yönä osa noista kannattajista sattui vielä sopivasti asumaan samassa kerroksessa meidän kanssa ja päättivät järjestää koko yön kestävät kekkerit..

New Yorkin päivät sujuivat lepposasti nähtävyyksiä katsellessa ja tietysti shoppaillessa. Kaupungin metroverkko on hyvin kattava ja alussa saattaa tuntua sekavalta, mutta loppuen lopuksi kartta on hyvin looginen ja selkeä. Sitä kannattaa siis käyttää.

Nähtävyyksistä..

Vapauden patsas

Vapauden patsasta kannattaa lähteä tarkkailemaan ilmaisella Staten Islandin lautalla, joka lähtee Manhattanin eteläkärjestä. Metrolla Battery Parkiin ja siitä 100 m kävelleen itään päin. Jos pinkka on kohillaan, niin voi toki ottaa myös helikopterilennon.

Vapauden patsas kuvattuna Staten Islandin lautalta.

Empire State Building

Ostimme liput kyseiseen rakennukseen hotellimme respasta ja yrittivät kovasti myydä VIP-lippua, jolla pääsee jonon ohi ja ihan ylimmälle näköalatasanteelle. Jos et ole sesonkiaikaan NYCissä, niin tavallinen lippu riittää vallan mainiosti. VIP-lippu maksoi muistaakseni 40$ ja tavallinen 25$. Otimme tavalliset liput ja jonoa ei ollut nimeksikään. Kävimme 86. kerroksessa ihailemassa Manhattania ja se riitti varsin hyvin. Korkeampi tasanne sijaitsee 102. kerroksessa, mutta ei uskoakseni tarjoa sen suurempaa elämystä.
 
Chrysler Building ja Empire State Building.

Ground Zero

Aidattu rakennustyömaa, joka tarjoaa erilaisia tunnetiloja lähinnä mielikuvissa sortuvista WTC-torneista ja valokuvia. Mitään sen kummempaa ei paikalla tietääkseni ole.

 
Pilvenpiirtäjiä Ground Zeron vieressä.

Dakota building ja Central Park

Rauhan miehenä oli allekirjoittaneen pakko tehdä eräänlainen pyhiinvaellusmatka Dakota-rakennuksen luo, jossa itse John Lennon asui ja murhattiin. Rakennus sijaitsee aivan Central Parkin vieressä, joten päivä menee mukavasti kävelessä. Dakotasta hieman pohjoiseen sijaitsee kuuluisa Luonnon historian museo, jossa voi tutustua mm. dinosauruksen luurankoon. Museoon voi tutustua myös Ben Stiller elokuvassa "Night at the museum".
 
John Lennonin kuolinpaikka ja Strawberry fields Central Parkissa.

Central Parkiin kannattaa varata aikaa, sillä se on iso. Jos jalat puutuu, on tarjolla vossikkaa ja fillarivossikkaa. Puistossa on lampia, joissa voi soudella, ihmisiä jotka maalailevat tauluja yms. Kauniilla säällä erittäin kaunis paikka.

Maaret hodarilla Central Parkissa.

Time Square

Kannattaa käydä vilkaisemassa illalla kun aurinko on laskenut. Melkoinen "Las Vegas" välkkyvine mainostauluineen.

Maaret ja NYPD Time Squarella.

Time Square illalla.

Shoppailua

Netistä löytänee paljon infoa kaupungin ostosmahdollisuuksista, mutta vaatteita kannattaa käydä hakemassa Woodburysta, johon tosin on n. tunnin ajomatka bussilla. Paikka on kuin pieni kylä liikkeineen ja hinnat mukavan alhaiset koto-Suomeen verrattuna. Manhattanilta löytyy sitten tavarataloja yms.

Ja sitten itse risteilyyn..

Laivamme(Explorer of the seas) lähtöajaksi oli ilmoitettu klo 16.00 ja lähtöpaikka oli New Jerseyn puolella oleva Bayonnen satama. Otimme taksin hotellilta kohti satamaa ja alkumatka sujui varsin hyvin, kunnes huomasimme ettei kuski tiennyt missä paikka sijaitsee. Sen lisäksi kuski tykkäsi kertoa ehkä vähän liikaakin omasta elämästä ja siitä kuinka on ollut vankilassa yms. Kaiken kukkuraksi jumiuduimme vielä ruuhkaan, mutta lopulta pääsimme kuitenkin hyvin perille ja vielä ajoissa.

Satamassa jätimme laukut satamavirkailijoille ja menimme turvatarkastuksen läpi. Royal Caribbean ilmoittaa säännöissään, ettei laivaan saa viedä omia alkoholijuomia ja rangaistuksena voi olla koko risteilyn peruuntuminen. Kokemuksesta tiesimme kuitenkin, ettei laukkuja syynätä niin tarkasti, joten olimme pakanneet mukaan hieman omia eväitä. Olimme myös etukäteen tilanneet neljä viinipulloa hyttiin.

Vihdoin pääsimme laivaan ja fiilis oli mahtava, kun astuimme hyttiin sisään. Hytti oli lähes samanlainen kuin pari vuotta aikaisemmin ja edelleen vinkkinä kaikille risteilyä suunnitteleville: Ottakaa parvekkeellinen hytti!

Kuten jo mainitsin, fiilis oli uskomaton kun avasimme viinipullon ja kippistimme parvekkeella alkavalle reissulle. Hissukseen laiva lähti lipumaan kohti avomerta Manhattanin siluetin saattelemana ja Vapauden patsaan valvovan silmän alla. Edessä olisi 12 päivää pelkkää ihanaa..

Kapteenin illallinen toisena risteily-iltana.

Explorer Of The Seas

Suomessa rakennettu loistoristeilijä otettiin käyttöön vuonna 2000 ja on hyvin samanlainen kuin esim. Freedom Of The Seas. Uivassa kaupungissa riittää tekemistä ja aktiviteetteja, eikä aika tule pitkäksi edes 12 pv kestävällä risteilyllä. Palvelu on hyvää ja ohjelmaa on joka päiväksi ja illaksi. Miinuspuolina voisi mainita kohtalaisen ruoan ja trubaduurien keikkasetit. Ruoka on siis syötävää, mutta ei mitään "jumalaisen hyvää". Trubaduurit ovat todella taitavia, mutta soittavat joka ilta samat kappaleet läpi, joka tietysti kyllästyttää innokasta live-musiikin kuuntelijaa. Diskohileiden ei myöskään kannata odottaa kovaa meininkiä, sillä laivalla seilaa lähinnä kokeneempaa ihmislajin edustajaa.

Explorer Of The Seas Dominicalla.

Joka tapauksessa laiva on moderni ja viihtyvyyteen on panostettu mukavasti. Kannella on viihtyisät allasalueet, koripallokenttä, kiipeilyseinä, minigolf ja golf-simulaattori yms.

Laivan promenade.

Puerto Rico

New Yorkista lähdettyämme, seilasimme merellä pari päivää kohti Karibiaa, kunnes saavuimme San Juaniin Puerto Ricoon. Yhdysvalloille kuuluva itsehallintoalue lumosi kauneudellaan ja arkkitehtuurillaan, ja esittäytyipä pari delfiiniäkin satama-altaassa.

Linnoitus Puerto Ricossa.

Laivamme telakoitui San Juaniin iltapäivällä ja lähdimme kävelyretkelle. Talot olivat pirteän värikkäitä ja maisemat muutenkin kohdallaan. Vaimo halusi myös shoppailla ja sovimme, että olen makutuomarina olut-palkalla, joten kylmä Budweiser maistui erittäin raikkaalta paikallisessa ravitsemusliikkeessä. Pitipä muutamaa kaveria vielä muistuttaa tekstiviestillä asiasta..
 
Puerto Ricon arkkitehtuuria.

Loppuen lopuksi näimme saaresta vain murto-osan, joten todellista mielikuvaa emme saaneet. Suosittelen kuitenkin vähäisenkin kokemuksen perusteella.

Iltakuva satamasta.

Neitsytsaaret(U.S)

San Juanista matka jatkui yön yli kohti Yhdysvaltojen Neitsytsaaria, jossa laivamme parkkeerasi St. Thomasin satamaan. Olimme varanneet hyttimme TV:n kautta opastetun kiertoajelun, jolle lähdimme heti aamulla.

Aamupäivä meni mukavasti tila-autossa istuessa ja saarta kierrellessä. Kävimme näköalatasanteella, josta sai hienoja kuvia ja näki mukavasti maisemia, sekä paikassa joka on kuuluisa Banaani-daiquiri drinkistä. Drinkkiä emme maistaneet ja mukana olleiden ihmisten mukaan emme juurikaan menettäneet mitään. Tuosta paikasta löysin itselleni vihkisormuksen ja maksoin siitä 16$.

Kiertoajelun jälkeen palasimme satamaan ja otimme taksin Magen's Bay -nimiselle rannalle, joka oli joskus taannoin valittu maailman kymmenen parhaan rannan joukkoon. Turismi on nykyään pilannut senkin tittelin, mutta edelleen oli varsin mainio biitsi. Vesi oli kirkasta ja palmut varjostivat rantaa pelikaanien nokkiessa pieniä kaloja aivan rantaviivan tuntumassa. Viihdyimme rannalla muutaman tunnin ja suuntasimme takaisin laivaan. Eikä mikään voita sitä tunnetta kun mahtavan päivän jälkeen käyt hytissä suihkussa ja siirryt sen jälkeen parvekkeelle nauttimaan lasillisen punaviiniä ja katsomaan kun laiva lähtee satamasta..
 
Magen's Bayn ranta.

St. Maarten

Ehkä noin kuusi vuotta sitten työkaverini laittoi sähköpostissa linkin nettivideoon, jossa lentokoneet laskeutuivat aivan rannan yläpuolelta ja lumouduin siinä määrin, että selvitin paikan olevan St. Maarten jossain kaukana Karibian merellä. Muistan silloin haaveilleeni unelmamatkasta juuri tuonne ja nyt se oli käsillä. Tuo Maho beach oli pakko nähdä ja kokea!

Varoituskyltti rannalla.

Laivamme kiinnittyi saaren pääkaupunkiin Philipsburgiin, jonka satamassa oli kuvattu elokuvan "Speed 2" loppukohtaus. Meidän paatti pysähtyi onneksi nätisti laituriin ja järjestimme itsellemme kyydin Maho beachille, joka sijaitsee aivan Prinsessa Julianan lentokentän vieressä.

Ranta ei sinänsä ole mikään ihmeellinen, mutta se ei lienekään paikan idea. Saavuimme paikalle hyvissä ajoin aamupäivällä ja kovin kauan emme joutuneet odottelemaan kun koneita alkoi laskeutua. Suurin osa koneista oli pieniä potkurikoneita tai yksityisjettejä, mutta muutama kunnon suihkari saatiin myös kuviin ja videolle. Tärykalvot olivat koetuksella kun Boeing 737 suhisi aivan pään yli alle 10 m korkeudelta ja pahimmillaan koneet laskeutuvat n. 5 metriä rannan yläpuolelta! Jumbojettejä ei valitettavasti tuona aikana laskeutunut, joten se jäi kokematta, mutta olipahan tuokin haaveiden täyttymys.

Tämä kone laskeutui vielä melko korkealta.

Ja toinen kone..

Maho beachilla vietimme useamman tunnin, jonka jälkeen otimme taksin saaren ranskalaiselle puolelle Marigotiin. Kaupunki oli oikein viehättävä ja värikäs ja meikäläinen istutettiin jälleen paikalliseen katukahvilaan siksi aikaa kun rouva oli ostoksilla. Parin tunnin jälkeen päätimme suunnata takaisin satamaan, jossa ostin vielä muutaman oluen mukaan ja tarkastelimme myös Philipsburgin rantaa.

Katukuvaa Marigotista.

Rannalla Philipsburgissa.

Dominica

Risteilyn neljäs stoppi tehtiin Dominicalle, jossa laiva telakoitui saaren pääkaupunkiin Roseauhun. Dominica on erikoinen saari Karibialla, sillä siellä ei ole juurikaan rantoja ja ilmasto on trooppinen. Vulkaaninen saari koostuu kostean sademetsän peittämistä vuorista, joista korkein on lähes 1500 m.

Aamu sarastaa Dominicalla.

Tällä kertaa emme varanneet kiertoajelua etukäteen, vaan menimme satamaan, jossa tarjonta on runsasta ja halvempaa. Otimme paikallisen oppaan sopuhintaan ja hyppäsimme kaverin katumaasturiin. Mukaamme liittyi myös ulkomaalainen pariskunta, joka ystävällisesti ilmoitti vahvalla venäläis-aksentilla olevansa Yhdysvalloista. Myöhemmin kävi ilmi, että olivat asuneet 20 vuotta ameriikoissa, mutta Venäjältä kotoisin. Oikein mukava pari kuitenkin.

Maasturilla kävimme vuorilla tarkastamassa vesiputoukset ja viidakkopolut ja täytyy myöntää, että saari on todella kaunis! Viidakko oli suoraan kuin Tarzan-elokuvista ja näyttipä eräs toinen opas keskellä metsää, miten flengataan liaaneilla. Itse arvelin liaaneissa olevan jonkinlaisen painorajoituksen, joten jätin kokeilematta.

Vesiputouksia vuorilla.

Maisema kuin suoraan Lost-sarjasta.

Putouksilta kävelimme viidakkopolkua pitkin takaisin autolle ja jatkoimme kierrosta. Jossain vaiheessa kuski pysäytti auton keskelle tietä, avasi oven ja kurkotti maahan repäistäkseen pientareelta tupon sitruunaruohoa. Sitä sitten haistelimme ja ihastelimme ja lopuksi tuppo päätyi venäläispariskunnan laukkuun. Kävimme myös kukkulalla ihailemassa näkymiä kaupungin yli.

Vaikka emme olleet kiertoajelua varanneet etukäteen, olimme varanneet "valasretken". Kiertoajelun jälkeen palasimme satamaan, josta hyppäsimme isoon veneeseen ja lähdimme merelle. Dominica on yksi Karibian varmimmista valaan bongauspaikoista ja esitteet antavat todennäköisyydeksi 90%. Emme onneksi joutuneet pettymään, sillä jo hetken päästä veneen vierellä pomppi delfiiniparvi, joka seuraili meitä ja suorastaan esiintyi meille. Hetken päästä laivapojat huomasivat suihkun kauempana ja ampaisimme kohti valasta.

Kaskelotti sukeltamassa.

Delfiinit seurasivat venettä innokkaasti.

Epätodellisen tuntuista kun aivan veneen vierellä kelluu iso möykky ja päästelee vesisuihkuja tuon tuosta. Kyseessä oli n. 12 metrinen Kaskelotti, joita tavataan useimmin noilla vesillä. Vähän aikaa kelluttuaan valas päätti sukeltaa ja heilauttaa komeasti pyrstöään. Pian näimme myös toisen yksilön ja saimme hienoja kuvia.

Viereemme tuli myös toinen vene, josta hyppäsi pari kaveria veteen snorklailemaan valaan vierelle. Kapteenimme moitti kyseistä toimintaa, sillä vesistö kuhisee myös haita.

Valasreissu oli erittäin hieno kokemus ja lopulta rantauduimme takaisin laituriin ja Dominica-päivä läheni loppuaan. Hytissä jälleen tutut rutiinit ja yritinpä vielä hytin parvekkeelta bongailla valaita auringonlaskua vasten, mutta tuloksetta.

Kesämies hytin parvekkeella.

Barbados

Ja pitäähän sitä miehen joskus Barbadoksella käydä, eikö? No, sinne saavuimme seuraavana aamuna. En nyt kuolemaksenikaan muista varasimmeko kiertoajelun etukäteen, vai vasta satamasta, mutta samapa tuo sillä niin mukava retki oli kyseessä. Hyppäsimme satamassa paikallisen matkailuyrityksen lava-autoihin, joita ajeli varsinaiset show-miehet. Meininki oli rentoa ja herja lensi taukoamatta. Kävimme usean auton voimin tarkastelemassa paikallisia tippukiviluolia yms. Päivä vierähti kovin nopeasti, sillä kuskeilla oli mukana rommia, josta olivat tehneet oikein maukkaan hedelmäsekoituksen ja sitä nauttiessa oli ilo ylimmillään koko retken ajan. Autossamme oli porukkaa jenkeistä, Englannista ja tietysti me Suomesta. Itse jouduin nauttimaan rommia kahden hengen edestä, sillä Maaret ei sitä juurikaan juonut, vaikka maistettuaan tykkäsikin.

Perusrantaa Barbadoksella.

Barbados on erittäin Karibia-henkinen saari ja reggae soi joka paikassa. Meno on rentoa ja biitsit hienoja. Valitettavasti taas kerran näimme vain pienen osan saaresta, mutta mieleen jäi positiivinen vaikutus. Ihmiset olivat ystävällisiä ja rommi hyvää..:)

Illan tullen skoolasimme hienolle päivälle häikäisevän auringonlaskun helliessä paahtunutta ihoamme.

Kippis!

Antigua

Viimeisin pysähdyspaikka löytyi St. John'sista, Antiguan saarelta. Valtioon kuuluu myös Barbudan saari, mutta tuolla emme käväisseet.

Otimme jälleen perinteisen kiertoajelun satamasta ja ajelimme minibussilla ympäri saarta. Saaren sisäosat eivät ole kovin kauniita, mutta rannat sen sijaan ovat. Ajelimme kukkuloille ihailemaan kaukana rannassa möllöttävää Eric Claptonin "kesämökkiä", jossa mies kuulemma silloin tällöin säveltää musiikkia. Vieressä möllötti myös Whitney Houstonin "mökki". Paikka kuulostaa ehkä hieman oudolta supertähtien vapaa-ajan viettoon, mutta aivan huviloiden vieressä sijaitsee kuuluisa Crossroads-niminen vieroituskeskus, jonka perustaja on Clapton.

Aamupäivän kiertelimme siis autolla ympäriämpäri ja satamaan palatessamme, otimme taksin Dickenson Bay:hin, jossa näytti olevan oikein mukava ranta. Sovimme taksikuskin kanssa, että vietämme rannalla pari tuntia ja hän hakee meidät takaisin satamaan.

Ranta oli todella hieno valkoisen hiekan ja kirkkaan veden kera. Rantabaarista kantautui letkeä reggae-musiikki ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, joten saimme vielä mahtavan viimeisen silauksen Karibian lomalle. Valitettavasti aika kävi vähiin ja kuski haki meidät täsmällisesti takaisin laivalle.

Dickenson Bayn rantaa.

Paluumatka

Antigualta laiva lähti seilaamaan takaisin kohti New Yorkia ja matka kesti kolme päivää. Ensimmäisenä päivänä pystyimme vielä nauttimaan auringosta laivan kannella, mutta toisena päivänä ilma oli jo viileä ja sateinen. Kolmantena päivänä Atlantti näytti muhkeat myrskynsä ja löhöilimme lähinnä hytissä kirjoja lueskellen tai valtavia aaltoja ihmetellen. Kannelle ei ollut enää asiaa, joten tekemisen puute oli lähellä, mutta aika meni silti nopeasti.

Lopulta saavuimme takaisin Bayonnen satamaan New Jerseyhin ja risteily oli päättynyt. Otimme minibussin Manhattanille, jossa majoituimme pariksi yöksi Hilton hotelliin. Hotelli oli varsin mukava ja huone oli tilava, joskin sijainti ei ollut paras mahdollinen, mutta metrolla pääsi mukavasti kulkemaan.

Maaret oli järjestänyt yllätyksen viimeiselle NYCin illalle ja oli hommannut liput New York Knicksin korismatsiin Madison Square Gardenille. Hieno kokemus nähdä ensimmäistä kertaa NBA-koripalloa livenä ja tunnelma oli loistava isossa hallissa. Katsomoon sai viedä jopa olutta ja pizzaa, joten mikäpäs siinä kotijoukkueelle hurratessa. Vastassa oli muuten New Orleans Hornets.

New York Knicks vs. New Orleans Hornets.

Kaksi ja puoli viikkoa kestänyt reissu saatiin päätökseen ja palasimme turvallisesti takaisin kotiin. Toki olisimme voineet viettää vielä toiset kaksi viikkoa, mutta harmiksemme molempien työt haittaavat pahasti vapaa-ajan viettoa.

Lisää kuvia
http://www.flickr.com/photos/koivumaki/sets/72157621963272774/

Lentokonevideo St. Maartenilta
http://www.youtube.com/watch?v=sJfEklurUtU

Menomatka

Lähdimme liikkeelle heinäkuun puolessa välissä ja matkasuunnitelmana oli kiertää Honshun etelä-rannikkoa kymmenen päivän ajan. Reittimme oli suunniteltu tarkasti ja hotellit varattu jo etukäteen. Mari ja Jari tosin olivat meitä muutaman päivän pidempään.

Kotoisalla Hki-Vantaan kentällä hyppäsimme Airbus 340 -malliseen Finnairin koneeseen, joka lähti kiidättämään meitä kohti Nagoyaa. Kone oli siisti ja plussana vielä omat televisiot kaikille matkustajille. Matka sujahtikin oikein nopeasti ja saavuimme määränpäähän aikataulun mukaisesti.

Reppureissaajat Nagoyan kentällä.

Nagoya

Perille saavuttuamme tallustelimme terminaaliin, jossa tutkimme eri mahdollisuuksia päästä parhaiten keskustaan ja hotelliin. Vaimoni oli ostanut Suomesta "Tokio-passi" -nimisen kirjasen, josta saimme hyviä matkavinkkejä jo menolennon aikana ja hyödynsimme tuota opasta koko reissun ajan.

Ostimme junaliput keskustaan ja onnistuimme vielä hyppäämään oikeaan junaankin ja niin pääsimme helposti hotellille. Majoituimme Marunouchi Tokyu Inn -hotelliin, joka tarjosi ihan kelpo majoituksen. Hotelli sijaitsi lähellä Nagoyan rautatieasemaa, joten sijainti oli varsin hyvä.

Ensimmäisenä päivänä olimme pihalla kuin lumiukot kun lähdimme kaupungille liikkumaan. Ilma painostavan kuuma ja apuna oli ainoastaan perus-turistikartta. Hienosti pääsimme kuitenkin liikkeelle, joskin osittain ystävällisten paikallisten avulla. Eräs paikallinen nainen näytti meille kuinka ostaa metrolippu automaatista ja sen jälkeen osasimmekin jo itse hoitaa asian, kun muistimme mitä nappeja piti painaa. Japanissa kun ei lontoon kieltä juurikaan käytetä. Tokiossa esim. oli rautatieasemalla iso karttataulu, jossa luki otsikko "Tourist information", mutta kaikki kartan paikat, tiet ja asemat oli kirjoitettu japaniksi. Äly hoi..!
 
Ah..rullaportaat..                                            Bisnesmiehiä metroasemalla.

Nagoyan eläintarha

Toisena päivänä läksimme Nagoyan eläintarhaan, joka osoittautui hyvin mielenkiintoiseksi. Oli kirahvia, elefanttia, sarvikuonoa, tapiiria yms ja tuli Kenian safari deja vu näitä katsoessa. Paikka oli melko tyhjillään ihmisistä, joten saimme rauhassa tarkkailla eläimiä ilman tungosta ja jonottamista.

Sarvikuono.

Tämä kaveri vähät välitti valokuvaajista..:P

Eläintarhasta lähdettyämme kävimme läheisessä pikaruokalassa kokeilemassa paikallisia herkkuja ja ruoka oli todella hyvää. Ravintolassa oli tilausautomaatti, johon syötettiin rahaa ja sen jälkeen valittiin ruoka. Valintaa helpotti pienet kuvat annoksista, joten tiesimme suunnilleen mitä tuleman pitää.

Ruokatilaus automaatista.

..ja ei muuta kun pöperöt tuulensuojaan..

Automaatit

Japanihan on tunnetusti automaation luvattu maa ja sen tosiaan huomasi minne ikinä menikään. WC-pöntöt ovat itsessään jo eräänlaisia taideteoksia pesutoimintoineen, hierontoineen ja lämmityksineen. Lähes joka kadun kulmassa möllöttää automaatti, josta voi ostella mitä erikoisimpia tuotteita. Myydäänpä joissain automaateissa jopa naisten käytettyjä alushousuja, mutta itse käytimme lähinnä juoma-automaattien palveluksia.

WC-pöntön toimintoja.

Hiroshima

Nagoyassa heitimme parin päivän jälkeen vaimon kanssa reput selkään ja hyppäsimme Shinkansen -luotijunaan ja suuntana Hiroshima. Matka kesti useita tunteja, vaikka nopeus lähenteli ajoittain 300 km/h. Tylsää ei kuitenkaan ollut, sillä junassa kulki tarjoilukärry, josta allekirjoittanut lunasti muutaman paikallisen olusen ja pientä purtavaa. Maisemat ja Tokio passi -kirjanen pitivät mielen virkeänä ja nopeasti saavuimmekin määränpäähän.

Shinkansen.

Hiroshiman asemalle saavuttuamme suuntasimme hotelliin, joka löytyikin pienen etsimisen jälkeen. Teimme checkauksen, mutta emme saaneet heti huonetta, joten lähdimme kaupungille. Pyörimme muutaman tunnin läheisessä ostoskeskuksessa ja sen ympäristössä, jonka jälkeen saimme huoneen.

Pienen hengähdystauon jälkeen päätimme lähteä tutustumaan "Peace Memorial Parkiin". Hotellin aulasta saimme ohjeet käyttää raitiovaunua liikkumiseen ja pienen säätämisen ja ihmettelyn jälkeen löysimme itsemme oikeasta kulkuneuvosta menossa oikeaan suuntaan. Hiroshimassa on Japanin laajin raitiovaunuverkosto, joten liikkuminen hoituu kätevästi tuolla menopelillä.

Hyppäsimme pois vaunusta "Peace Memorial Dome" -pysäkille, jonka vieressä kohosi tuo järkähtämätön kuuluisa rakennus. Rakennus oli yksi niistä harvoista, jotka jäivät pystyyn atomipommin jäljiltä ja siitä muodostui pommitusten symboli.

Peace Memorial Dome.

Domelta etenimme puistoon, jossa tutustuimme lukuisiin muistomerkkeihin ja vierailimme Rauhan museossa. Suosittelen ehdottomasti museota, sillä vasta siellä saimme jonkinlaisen käsityksen toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista. Nähtävää on todella paljon eikä sisäänpääsymaksukaan ole päätä huimaava.

Hiroshima ennen pommitusta..

..ja pommituksen jälkeen.

Museokierroksen jälkeen olimme niin uupuneita, että ainoa tavoite oli päästä suihkuun ja lepäämään. Uni tulikin tuttuun tapaan jo hyvissä ajoin silmään. Seuraavana aamuna söimme hotellissa aamupalan, pakkasimme tavarat ja lähdimme kohti Kiotoa..

Kioto

Shinkansenilla matka Hiroshimasta Kiotoon vierähti jälleen nopeasti. Jari ja Mari menivät Kiotoon jo etukäteen ja tulivat meitä vastaan juna-asemalle. Vaati jälleen pienen selvittelyn, että pääsimme hotellille, mutta pieni lisäseikkailu vain rikastaa matkaa..:)

Kaupunkina Kioto on hyvin erilainen kun Tokio tai Nagoya. Korkeat rakennukset loistavat poissaolollaan ja arkkitehtuuri on vanhaa. Temppeleitä ja puutarhoja riittää nähtäväksi ja niihin kannattaa myös tutustua.

Hyvää ruokaa ja tuttuja naamoja

Toisena päivänä kävimme tutustumassa Nijo-linnakkeseen ja sen vieressä olevaan vaikuttavan näköiseen puutarhaan. Itse linnakkeesta on tehty melkoinen turistirysä, mutta näkymät ylhäältä olivat valokuvan arvoiset. Paahtava kuumuus ja hupenevat juomavarastot patistivat meitä liikkumaan nopeammin, mutta ehdimme hyvin tutustua kohteeseen.

Nijo castle.

Nijo castlen puutarhaa.

Linnakierroksen jälkeen oli vuorossa perinteiset päiväunet ja illalla lähdimme syömään lähellä sijaisevaan ja erittäin viihtyisään paikalliseen ravintolaan. Japania pidetään yleisesti kalliina maana, mutta meille oli aikamoinen yllätys, että lähes kaikki on halvempaa kuin Suomessa. Tarkoitan siis perus kulutustavaraa. Ravintolassa söimme alkupalat ja pääruoat ja ruokajuomana oli limut, oluet, viinit ja vielä saket jälkiruoaksi. Aikaa vierähti n. kolmisen tuntia ja koko lysti maksoin yhteensä 60€ neljältä hengeltä! Ei paha siis.

Ruokailun jälkeen palasimme hotellille "yömyssylle" ja istuskelimme meidän huoneessa suunnitellen seuraavan päivän ohjelmaa. Kännykkäni pärähti soimaan ja vanha työkaverini Panuhan se siellä linjan toisessa päässä höpötteli kun vastasin. Olivat Pekan kanssa juuri samaan aikaan Kiotossa, joten sovimme treffit, vaikka kello läheni jo puolta yötä. Eksyimme irkkupubiin, jossa meininki oli hyvä, mutta hinnat melko korkeat. Muutaman lasillisen jälkeen päätimme lähteä käymään paikallisessa yökerhossa, johon Panu ja Pekka olivat jo aikaisemmin tutustuneet. Kysyimme eräästä kaupasta kulkuohjeita ja myyjä kun ei osannut selittää, niin heitti kaupan takin pois ja lähti saattamaan meitä perille! Hienosti pääsimmekin ovelle, mutta paikka oli pahaksi onneksi kiinni. Palasimme takaisin irkkupubiin, jossa nautiskelimme vielä yhdet ja sitten oli aika öisen unelmoinnin. Mukavaa oli joka tapauksessa nähdä kavereita pitkästä aikaa ja vielä toisella puolella maapalloa..:)

Team Finland kiotolaisessa irkkupubissa.

Kolmantena päivänä nousimme kuolleista. Vaikka edellisillan humalatila ei hiponut edes maksimia, niin olo väsynyt ja veltto. Maaret, Jari ja Mari kävivät tutustumassa Kiyomizu-temppeliin meikäläisen jäädessä huilaamaan ja kirjaa lukemaan. Jälkeen on harmittanut todella, etten lähtenyt mukaan! Niin hienoja olivat nuo valokuvat sieltä. Kyseinen kolmikko kävi illalla myös syömässä samaisessa ravintolassa.
 
Geishoja Kiyomizu-temppelillä.                      Yksi Kiyomizu-temppelin rakennus.

 
Tokio

Kioton vallattuamme, oli vuorossa pääkaupunki Tokio. Luotijuna kuljetti meidät taas hienosti perille ja tällä kertaa osasimme jo itse selvitellä reittiä hotellille. Hotelli oli nimeltään Tokio Prince Hotel ja sijaitsi aivan Tokyo towerin juurella. Suurin osa asiakkaista taitaa olla liikemiehiä ja keräsimme pitkiä katseita kun astelimme shortseissa ja sandaaleissa ovesta sisään. Joku työntekijä tuli vielä kyselemään että "voiko hän auttaa jotenkin?". Luuli raukka varmaan, että olemme eksyneet, mutta kohteliaasti totesimme vain checkaavamme sisään hotelliin..:)

Huone oli mukavan iso, joten vaatteita sai kivasti kuivumaan pesun jäljiltä. Hotellin palveluksia emme juurikaan käyttäneet, koska kaikki aika sisällä meni lähinnä lepäämisessä.
  
Tokio Tower illalla.                                Pilvenpiirtäjiä iltavalaistuksessa.

Tokiossa käydessä kannattaa varata aikaa riittävästi. Nähtävyyksiä riittää ja suurkaupungin vilinä on päätä huimaava. Kaupunki pitää selkeää kärkipaikkaa asukastilastossa, kun mukaan lasketaan myös esikaupunkialueet. Suur-Tokion alueella asustelee vaivaiset 35 miljoonaa ihmistä, joten yksin ei tarvitse olla. Alue on kuitenkin sen verran laaja, että omasta mielestäni esim. New York on paljon ruuhkaisempi jalankulkijan näkökulmasta. Tosin kokemus New Yorkista rajoittuu ainoastaan Manhattaniin.

Kulkuyhteydet toimivat kaupungissa mainiosti ja turisti pääsee liikkumaan kätevästi myös Yamanote-junalla, joka kiertää kehää keskustan ympärillä. Yamanote kuuluu valtion rautatieyhtiöön, joten Railpass kelpaa myös siinä.

Arkkitehtuuri on moderni ja pilvenpiirtäjät ovat keskitetty ryppäisiin eri kaupunginosissa. Apua löytyy aina vierestä, jos eksyy tai tarvitsee neuvoja.

Kävelykatu Ikeburossa.

Näköalapaikkoja Tokiossa on useita. Tokia Tower lienee kuuluisin, mutta jos haluaa päästä halvemmalla, niin Tokyo Metropolitan Government -taloihin pääsee ilmaiseksi. Itse kävimme Ikeburossa sijaitsevassa Sunshine City -pilvenpiirtäjässä, mutta en muista hintaa. Noista korkeuksista saa tarkemman käsityksen Tokion laajuudesta.

Näkymä Sunshine City Skyscraperista.

Vietimme ainoastaan kolme yötä Tokiossa, joten suurin osa nähtävyyksistä jäi näkemättä, mutta jonkinlaisen kuvan toki saimme. Yhtenä iltana koimme jopa pienen maanjäristyksen hotellihuoneessa. Nähtävyyksistä ehkä parhaiten jäi mieleen Ueno park, joka on iso puistoalue. Alueella on lampia, katutaiteilijoita ja paljon muuta nähtävää. Vaikuttava ja rennon oloinen paikka kaikinpuolin. Seuraavan kerran tiedämme varata enemmän aikaa jo pelkästään Tokioon ja koko Japania kierrellessä saa helposti vaikka kuukauden kulumaan.
 
Maaret löysi itselleen kaupan Tokiosta.      Japanitar matkalla töihin Yamanotessa.

Tokion jälkeen matka läheni loppuaan ja vietimme vielä yhden yön Nagoyassa ennen paluulentoa.

Yhteenveto

Ehdottomasti yksi hienoimmista ja mielenkiintoisimmista maista, joissa olen käynyt. Paljon nähtävää, siisti, moderni yms. Vietimme 10 päivää reissussa ja näimme ainoastaan Honshu-saaren eteläosaa, joten paljon jäi tulevaisuuden varalle. Tokiosta kannattaa myös ostaa elektroniikkaa, koska hinnat ovat n. puolet Suomen hinnoista. Ostimme mm. objektiivin, salaman ja jalustan kameraamme ja säästimme sievoisen summan. Hieno maa, suosittelen lämpimästi!

Plussat ja miinukset

+ Siisteys
+ Hintataso
+ Ihmisten ystävällisyys ja auttavaisuus
+ Nähtävyydet
+ Kulkuyhteydet
+ Ruoka

- Kielimuuri voi tuottaa ongelmia
- Suurin osa opasteista japaniksi
- Kuumuus saattaa tuskastuttaa kesällä
- Maanjäristykset (jos pelkää)

Lisää kuvia

http://www.flickr.com/photos/koivumaki/sets/72157606452513147/

Maistraatista lähdettyämme tarkoitus oli mennä syömään, mutta vaimo kiltisti vaati minua kotiin pakkailemaan. Oli peijooni varannut meille häämatkan Kap Verdelle ja järjestänyt vielä ukollensa viikon loman töistä! Ja kaikki tämä meikäläisen selän takana! Uskaltaako tuohon enää luottaakaan..:)

Menomatka

Lähdimme heti seuraavana päivänä reissuun Finnmatkojen opastamana ja lentomatka suuntautui ensin kohti Tanskan Billundia, jossa teimme välilaskun ja otimme lisää matkustajia kyytiin. Lento lähti Helsingistä myöhään illalla, joten väsy iski lähes välittömästi. Tanskaan saapuessamme, kone jäi kentälle odottelemaan lisämatkustajia ja jouduimme odottelemaan miltei tunnin verran. Koneen henkilökunta piti ovea auki koko tuon ajan ja kun istuimme vielä hätäuloskäynnin kohdalla, niin ärtymys oli suuri, kun kylmyys vapisutti väsyneitä vartalojamme. Kyseessä oli Tui:n oma kone ja hlökunta, niin eipä tuossa voinutkaan odotella mitään luksus-palvelua.

Vaimoni oli matkaa tilatessaan ystävällisesti ilmoittanut minut pähkinä-allergikoksi ja tämän takia tilannut meikäläiselle erityisruokavalion. Olen suorastaan fani, kun puhutaan lentokoneruoasta ja pettymys oli suuri kun eteeni tuotiin todella väsynyt kasvisruoka-annos. Meinasi lihansyöjältä itku päästä ja ei auttanut vaikka yritimme jopa vaihtaa annoksen. Tarkkaan on näköjään laskettu nuo Tui:n ruokamäärät..

Kap Verde

Noh, pääsimme kuitenkin perille hyvin ja en jaksanut ressata kasvispöperöstä sen enempää. Meikäläinen se on sopeutuvaa sorttia, vaikka joskus saattaakin viedä aikaa jonkun verran..:)

Laskeuduimme Kap Verden päälentokentälle Amilcar Cabral International Airportille, joka sijaitsee Sal-nimisellä saarella. Kenttä toimii myös avaruussukkuloiden hätälaskupaikkana pitkän kiitoratansa turvin.

Amilcar Cabral International Airport.

Itse Kap Verde koostuu n. kymmenestä pääsaaresta, jotka on jaettu pohjoisiin ja eteläisiin saariin. Valtio sijaitsee Atlantin valtameressä Länsi-Afrikan rannikolla 600 km Senegalista länteen ja on melko köyhä kärsien kuivuudesta ja veden puutteesta. Suurin osa Kap Verdeläisistä asuukin muualla maan ulkopuolella.

Lentokenttä sijaitsi saaren pääkaupungissa Espargoksessa, josta lähdimme bussilla kohti etelää ja Santa Marian kaupungissa sijaitsevaa Riu-hotellia. Saarella on periaatteessa yksi tie pohjois-etelä suunnassa, koska saari on 30 km pitkä ja 12 km leveä. Iso osa saaresta on aavikkoa ja myös hotellimme sijaitsi käytännössä hiekka-aavikolla, tosin rannan tuntumassa.

Riu-hotelli 

Reissumme oli All inclusive -pakettimatka ja majoituspaikka oli valtava Riu-niminen hotellikompleksi. Alue on todella iso ja koostuu kaksikerroksisista rivitalon pätkistä, kahdesta allasalueesta, isosta päärakennuksesta, jossa on ravintoloita, baareja ja kauppoja yms. Arvioisin että alue oli n. puolikilometriä leveä ja saman verran pitkä. Joka aamu kävelimme n. 400 metriä aamupalalle ja saman verran myös illalliselle.

Hotellin toinen etuovi.

Hotellin arkkitehtuuri oli varsin mielenkiintoinen.

Hotelli on suht hyvätasoinen, vaikka huoneet ovatkin melko yksinkertaisia ja äänieristys olematon. Naapurihuoneessa majailleen brittiläisen lapsiperheen meteli kantautui välillä liiankin hyvin ja aamuyöllä itsensä läpi lyöneet saman maan kansalaiset möykkäsivät palatessaan huoneisiinsa. Kävipä yhtenä yönä, joku humalainen britti oksentamassa meidän oven taaksekin, joten sellaista meininkiä. Selitä siinä sitten siivoojalle että "it wasn't me..".

Ehkä häiritsevin tekijä hotellissa oli kuitenkin torakat, jotka liikkuivat ainoastaan öisin ja häiritsivät nukkumista. Ruskean väriset ja n. 5 cm pitkät öttiäiset kun aloittivat karkelot heti valojen sammuessa ja joskus jopa aikaisemmin. Meikäläinen urhoollisesti nousi joka ilta ylös metsästämään kuoriaisia vaimoni piilotellessa peiton alla. Olivat aika vikkeliä ja välillä sai hakata kengällä monta kertaa että sai nirrin pois. Ja turha väittää, että niitä tulee enemmän jos ryhtyy tappohommiin. Niitä tulee joka tapauksessa. Piste.
Tosin mainittakoon loppuun, että työkaverini vietti viikon samaisessa hotellissa puoli vuotta aikaisemmin, eikä hän nähnyt torakan torakkaa.

Hotellissa on kaksi suht isoa allasaluetta, joista löytyy pari aikuisten allasta ja lasten allas. Toisessa aikuisten altaassa pääsee myös suoraan baaritiskille, mutta vesi oli niin kylmää ettei sitä montaa kertaa tullut testattua.

Allasalue oli viihtyisä.

Kävimme allasbaarissa ja menimme ihan pöytään istumaan.

Ravintoloita on lukuisia ja baareja laskin hotellialueella olevan about kymmenen. Eipähän ollut pitkä matka tiskille, kun alkoi janottamaan.

Hotellialueelta on n. 100 m rantaan, jossa aallot paiskovat turisteja mukkelismakkelis. Surffaajille ja leijalautailijoille tuo lienee paratiisi, sillä korkeimmat vaahtopäät olivat n. kolmemetrisiä. Ranta oli myös melko tuulinen, joten viihdyimme enimmäkseen altaalla.

Aallokkoa hotellin rannassa.

Jeeppisafari

Matkamme kesti yhteensä kahdeksan päivää ja parin päivän löhöilyn jälkeen lähdimme Jeeppisafarille. Safarilla ajoimme pitkin aavikoita ja ensimmäinen pysähdyksemme oli Espargoksessa. Saaren pääkaupungissa saimme tutustua mm. paikalliseen kouluun ja lastentarhaan.

Koululaisia opiskelemassa.

Tyttö lastentarhan pihalla.

Espargoksesta ajelimme Buraconan luolastoalueelle, jossa harrastetaan mm. luolasukellusta. Meri tyrskytti vettä luonnon muovaamaan altaaseen, johon jeeppikuskimme teki näyttäviä uimahyppyjä. Paikalla sijaitsee myös nähtävyys nimeltä "Blue eye", jossa auringon valo piirtää luolassa olevan veden pintaan "sinisen silmän".

Buraconan luonnon allas.

"The Blue Eye"

Buraconasta porhalsimme tasaiselle aavikolle nimeltä Terra Boa. Kangastukset ja pienet hiekkatornadot hallitsivat tätä kuumaa ja kuivaa aluetta ja ilmastoitu kulkuneuvo oli enemmän kuin cool-juttu.

Terra Boan aavikkoa.

Hetken aikaa aavikolla kuvailtuamme ajoimme suolakaivokselle, jossa pääsimme kokeilemaan suolavedessä kellumista. Kaivoksessa oli muutama lampi täynnä suolavettä jonka suolapitoisuus lähenteli 30%:a. Miltei sama kuin Kuolleessa meressä. Tavallisessa meressä meikäläinen painuu pohjaan kuin rautakanki, mutta nyt pääsin tosissani kokeilemaan kellumista ja olipahan vielä aivan sama miten päin vedessä oli, niin pinnalla pysyi! Keskiverto uintiretkeä siistimpi juttu.

"Hei me kellutaan.."

Suolavedessä hetken kelluttuamme nousimme ylös ja kuivattelimme pyyhkeillä, mutta suolaa jäi inhottavasti iholle. Ilkeä tunne kun laittoi paidan päälle, niin pisteli kuin piikkisika. Selvittiin kuitenkin hotellille asti jossa pääsimme vihdoin raikkaaseen suihkuun.

Yhteenveto

Tarkoitus oli viettää löhöloma ja sellainen se myös oli. Päivät kuluivat lähinnä altaalla aurinkoa palvoen ja päätettiin ettemme ressaa mistään. Tuli syötyä ja juotua ihan kiitettävästi ja itse ainakin pidän tuosta All inclusive -diilistä edelleen. Niin ja vielä kun ei itse tarvinnut maksaa edes koko matkaa...=O

Tuore (ja komea) ukkomies.

Näkemistä Salin saarella ei kovin paljon ole, mutta halutessaan voi lähteä vaikka helikopterilla katselemaan muita saaria, joista osa on trooppisia ja vulkaanisia. Aktiviteetteja löytyy surffauksesta kalastukseen ja auton voi vuokrata, jos haluaa lähteä omin päin tutkimusretkelle.

Finnmatkojen viikon pakettia en välttämättä suosittele aktiivilomaa hakeville, mutta perhelomaksi se sopii erinomaisesti. Kannattaa myös varata retki jollekin päivälle, ettei aika käy pitkäksi ja jotta näkisi edes vilauksen afrikkalaisesta elämänmenosta.

Plussat ja miinukset

+ Hyvät ruoat ja juomavalikoima
+ Siisti hotelli kaikinpuolin
+ Retkivalikoima suhteellisen kattava
+ Tuuli vilvoittaa mukavasti paahtavalta auringolta

- Ei kovin paljon nähtävää (karu saari)
- Äänieristys hotellissa
- Torakat saattavat olla kiusaksi

Lisää kuvia

http://www.flickr.com/photos/koivumaki/sets/72157606452540895/

Reykjavik

Helsingistä pääsee mukavasti suoralla lennolla Reykjavikiin, joka sijaitsee saaren lounaisrannikolla. Kirkkaalla säällä lentokoneesta näkee mukavasti Vatnajökull-jäätikön ja lentoaika on n. 3 tuntia. Lentokenttä sijaitsee itse asiassa n. tunnin ajomatkan päässä Keflavikissa, mutta lentokenttäbussilla pääsee kätevästi pääkaupunkiin.

Vatnajökull.

Kaupunkina Reykjavik on melko pieni, mutta viehättävä. Asukkaita on n. 120 000 ja hintataso korkea, mutta ympäristössä riittää nähtävää ja kadut ovat siistejä.

Majoituimme Plaza-nimiseen hotelliin suht keskustaan, josta pääsi mukavasti kävelemään ympäri kaupungin keskustaa. Hotellin edessä oli pieni tori, jonka ympärillä oli lähinnä ravintoloita.

Toisen yön asuimme ylimmässä kerroksessa.

Huoneemme ei ollut mikään hääppöinen ja ikkunasta näkyi suoraan vastapäisen talon seinä. Telkkarin kaukosäädin ei toiminut ja kävimme sanomassa asiasta vastaanottoon, joilloin meille luvattiin korjaaja paikalle.

Ensimmäisenä iltana kävimme kävelemässä läheistä ostoskatua ja katsomassa paikallista Hallgrimsin kirkkoa, jonka vakuuttavan kokoinen torni sai allekirjoittaneen kaivamaan kameran esiin. Kirkko sijaitsi kukkulan laella, josta näkyi hyvin myös kauempana kohoavat lumiset vuoret.

Hallgrimsin kirkko.

Näkymä kaupungin yli vuoristoon.

Kävelyretken jälkeen kävimme syömässä illallisen hotellin vieressä sijaitsevassa ravintolassa ja tulipa maistettua myös paikallista Viking-olutta. Ensimmäinen tuoppi meni kuiviin ikeniin, joten jouduin varmistamaan ohrapirtelön maukkauden tilaamalla toisen mokoman.

Golden Circle

Toiselle päivälle olimme varanneet jo etukäteen Golden Circle -retken, jossa kävimme kolmessa eri paikassa. Golden Circle on n. 300 km pituinen reitti, jonka varrella sijaitsevat Islannin suosituimmat nähtävyydet.

Matka alkoi pienellä kohelluksella, kun aamulla hyppäsimme vahingossa kilpailevan yrityksen bussiin, mutta ennen varsinaista reissua olimme jo oikeassa kulkuneuvossa menossa oikeaan suuntaan.

Gullfoss 

Ensimmäinen pysäkki oli itse asiassa ylhäällä vuorilla oleva tulivuoren kraateri, jota saimme ihastella muutaman minuutin. Sieltä matkamme jatkui Gullfossin vesiputoukselle, jossa riitti ihmeteltävää. Yli 30 m korkea massivinen putous pauhasi lumen ja jään keskellä luoden hyvin arktisen tunnelman. Kannattaa ilman muuta käydä kummastelemassa, jos liikkuu siellä päin.

Gullfoss eli "Golden Falls".

Geysir

Ehkä maan tunnetuin nähtävyys lienee vulkaaninen alue, jossa kuumat lähteet purskuttelevat kiehuvaa vettä tietyin väliajoin. Ihastelimme Strokkur-nimistä Geysiriä, joka purkautui lähes tarkalleen kolmen minuutin välein.

Strokkur keräilemässä painetta. 

..ja purkaus.

Alue oli erittäin mielenkiintoinen lukuisine lähteineen ja siellä täällä oli maassa reikiä, joissa kiehuva vesi ainoastaan porisi ikäänkuin kattilassa. Vedessä voi vaikka keittää kananmunan, jos siltä tuntuu ja itse asiassa hajusta päätellen sitä on joku kokeillutkin.

Thingvellir

Viimeinen pysähdyspaikka oli lumoava Thingvellirin kansallispuisto, jossa kävimme meren rannalla näköalatasanteella kuvailemassa. Paikka oli periaatteessa keskellä euraasian ja pohjois-amerikan mannerlaattojen väliä, joten uskoisin että tuokin paikka saattaa joskus vielä täristä.

Thingvellirin kansallispuistossa.

Onnenpotku hotellissa

Retkeltä hotelliin palattuamme, huomasimme ettei telkkarin kaukosäädin edelleenkään toiminut. Kävin sanomassa asiasta, jolloin vastaanottovirkailija lupasi tulla katsomaan asiaa hetken päästä. Ehdin juuri levittää väsyneen kroppani sängyn uumeniin, kun virkailija jo koputteli ovelle ja tuli työkalupakin kanssa sisään.

Kymmenisen minuuttia pähkäiltyään hän totesi homman liian vaikeaksi ja kysyi haluammeko vaihtaa huonetta? Meikäläinen olisi hyvin voinut lojua samassa komerossa, mutta vaativa vaimoni ilmoitti topakasti, että "uusi huone, kiitos". Virkailija lupasi palata hetken päästä asiaan.

Hetken päästä samainen kaveri koputteli taas ja kun avasin oven, pyysi hän minut mukaan valitsemaan uuden huoneen. Oli kuulemma kaksi vaihtoehtoa. Hississä matkalla ylös hän sanoi: "Uskon että vaimosi on tyytyväinen uuteen huoneeseen" ja ohjasi peltikorin ylimmäiseen kerrokseen. Perille tultuamme hän avasi kahden "sviitin" ovet ja pyysi valitsemaan niistä. Tarkastin molemmat (myös kaukosäätimet) ja tein päätöksen.

Huone ei varsinaisesti ollut mikään sviitti, mutta erittäin siisti, tilava ja varustettu puolikolmion muotoisella erkkerillä, josta oli mukavat näkymät alas torille. Eittämättä tuon hotellin parhaita huoneita ja hymy oli herkässä, kun marssin alas kertomaan vaimolle.

Pokeria ja punaviiniä erkkerissä.

Ensimmäisenä yö uudessa huoneessa osoittautui melko jännittäväksi, sillä n. kahden aikaan yöllä huoneen ovi avautui ja sisään marssi tuntematon pariskunta. Kauaa he eivät eteisessä ihmetelleet ja poistuivat välittömästi, kun huomasivat huoneen olevan jo varattu. Oli siinä Koivumäen pariskunnalla taas ihmettelemistä..

Aamulla pohdimme tietysti asiaa lisää ja tulimme siihen tulokseen, että joku hotellin työntekijä luuli huoneen olevan vapaa ja toi naisystävänsä sinne, koska he tosiaan tulivat avaimella sisään. Seuraavaksi yöksi laitoimme oven takalukkoon ja nukuimme rauhassa..:)

Blue lagoon

Kolmantena päivänä suuntasimme kohti kuuluisaa Blue lagoonia, jossa ulkouimala hellii kylpijöitä lämpimällä vedellä. Keskellä vuoria sijaitsevien altaiden vesi on luonnostaan lämmintä eli sitä ei lämmitetä millään tavoin (ainakin käsittääkseni). Altaissa on samean sinertävää vettä ja valkoinen pehmeä savipohja. Savea voi levitellä myös ihoon, on kuulemma hyväksi, mutta ainakin meikäläisen pärstä oli ihan yhtä kulunut huuhdeltuani savet pois. Paikalle on rakennettu myös höyrysauna ja tavallinen sauna. Hieno paikka kaikinpuolin, mutta melko nopeasti nähty.

Muikea fiilis, kun kylmällä ilmalla pulahtaa lämpimään veteen.

Yhteenveto

Omalla tavallaan todella eksoottinen maa ja talvella myös arktinen. Kannattaa ehdottomasti käydä ja tehdä retkiä myös. Reykjavik on hyvin "suloinen" kaupunki rakennuksineen ja ympäröivine vuorineen. Kaduilla törmää myös loistoautoihin tuon tuostakin.

Retkimahdollisuuksia on lukuisia. Golden Circlen ja Blue Lagoonin lisäksi on mahdollista tehdä mm. Valas-safareita ja veneretkiä Grönlantiin. Aikaa kannattanee varata 3-4 päivää Reykjavikiin, mutta jos meinaa tehdä pidempiä retkiä ja tutustua saareen laajemmin, niin viikko lienee sopiva aika. Rahaa kannattaa myös varata tarpeeksi, sillä hintataso on kallis.

Plussa ja miinukset

+ Omalla tavallaan erilainen maa (luonto yms)
+ Paljon upeita nähtävyyksiä
+ Reykjavik on siisti(puhdas) kaupunki

- Hintataso
- Haju saattaa häiritä paikasta riippuen

Lisää kuvia

http://www.flickr.com/photos/koivumaki/sets/72157606452596207/